Olen lukenut Terhi Rannelan kirjoittamia erinomaisia nuortenkirjoja ja nyt viimeksi luin Terhin kirjoittaman oppaan Kirjoita nuorille (2010). Kirjassa annetaan hyviä vinkkejä kirjoittamiseen ja erityisesti nuorille kirjoittamiseen. Terhi on tehnyt laajaa taustatyötä ja haastatellut aihettaan varten useita nuortenkirjailijoita. Lisäksi teoksesta saa kattavan kuvan suomalaisesta nuortenkirjallisuudesta ja se sisältää bibliografian. Kirja innosti minua haaveilemaan oman kirjan tekemisestä, mutta sen lisäksi haluaisin tutustua Terhin tavoin perinpohjaisesti nuortenkirjallisuuden genreen.
Kirjan teemat ovat kiinnostavia ja herättävät kysymyksiä. Onko nuortenkirja marginaalissa? Kuinka usein te näette nuortenkirjoista kirja-arvosteluja sanomalehdissä? Mikä on nuortenkirja? Nuortenkirjailijat törmäävät valitettavan usein kysymykseen: "Milloin kirjoitat sen aikuisten kirjan?" Nuortenkirjailijat kohtaavat ennakkoluuloja työssään ja ehkä se kertoo myös heidän kirjailijuudensa aliarvioimisesta. Nuortenkirja sisältää useita kirjallisuuden lajeja realismista tai fantasiasta vaikkapa dekkareihin. Myös tyttökirjat ovat nuortenkirjoja. Vaikka me puhumme nuortenkirjasta, niin eipä sillä ole ikärajaa ja myös aikuiset lukevat nuortenkirjoja. Usein nuortenkirjoissa pohditaan nimenomaan niitä ongelmia, joita me aikuiset olemme nuorille aiheuttaneet. Monet nuorten perusongelmat itsenäistymisestä, oman minän löytämisestä, seurustelusta seksuaalisuuteen ovat läsnä sukupolvesta toiseen
Suomalaiset nuortenkirjailijat käsittelevät vakavia, yhteiskunnallisia aiheita kirjoissaan kuten rasismia, syömishäiriöitä, kouluväkivaltaa, alkoholismia, teiniraskauksia jne. Mutta kaikesta ei saa aina kirjoittaa, on myös tabuja. Tabuja ovat esimerkiksi tupakointi- väkivalta- tai seksikohtaukset. Kustantajat saattavat muuttaa tai sensuroida kirjailijoiden tekstiä ja toimivat niin sanotusti portinvartijoina. Kirjailijat eivät tästä välttämättä uskalla puhua julkisesti negatiivisten seurausten takia. Nuortenkirjailijoiden odotetaan tietyllä tavalla toimivan roolimalleina ja vastuullisina kirjoittajina, mutta liika opettavaisuus tai holhoavaisuus on taas lukijoiden aliarvioimista. Ristiriitaisuutta tilanteeseen tuo, kun nuorten käännöskirjat voivat nykyään olla paljon rankempia aiheiltaan kuin kotimaiset nuortenkirjat.
Kirjassa myös kirjailijoiden mielipiteet ja näkökulmat nuortenkirjallisuudesta ovat luonnollisesti erilaisia kuten toiveikkaan tai onnellisen lopun vaatimuksesta. Lasten kohdalla tämä vaatimus on varmasti oikea, mutta nuoret ja aikuiset ovat jo oppineet, etteivät asiat aina pääty onnellisesti, eikä paha saa maailmassa palkkaansa. Terhi kyseli myös nuorilta - parhailta asiantuntijoilta, minkälainen on hyvä nuortenkirja. Vastaukset luonnollisesti vaihtelivat tässäkin, mutta mukaansatempaava ja mielenkiintoinen, jossa päähenkilöt ovat nuoria tai nuoria aikuisia kuvasivat hyvää nuortenkirjaa. Moni nuorista kertoi lukevansa mieluummin ulkomaisia kuin kotimaisia nuortenkirjoja. Terhi korostaakin, että kouluissa tulisi kertoa paljon enemmän uusista suomalaisista nuortenkirjoista.
Terhi itse on kolmikymppinen kirjailija ja toimittaja, jonka esikoisteos Puhdas valkoinen (2004) syntyi WSOY:n kirjoituskilpailuun osallistumisen tuloksena. Terhi on juuri tänä syksynä saanut päätökseensä matkailuaiheisen nuortenkirjasarja-trilogiansa, jotka sisältävät kirjat Amsterdam, Anne F ja minä (2008), Goa, Ganesha ja minä (2008) sekä Jäämeri, jäähyväiset ja minä (2010). Kirjoissa on seikkailtu milloin Hollannissa, milloin Intiassa ja nyt viimeisimmässä Norjassa. Päähenkilöt ovat sarjassa samoja, mutta jokainen kirja on kerrottu eri henkilön näkökulmasta. Terhi haluaa kirjoittaa ajankohtaisista ilmiöistä maailmassa ja hänen teksteissään viitataan usein tämän hetken trendeihin - elokuviin, tv-sarjoihin tai musiikkiin. Terhi on aktiivinen koulu- ja kirjastovierailija ja hän on hyvin vahvasti mukana nuorten elämismaailmassa. Monet nuoret kirjoittavatkin Terhille sähköpostia, joihin Terhi myös vastailee aktiivisesti. Terhi on tulevana viikonloppuna Helsingin kirjamessuilla keskustelemassa nuortenkirjallisuuden tabuista ja tässä Gramofonia-blogin linkki asiasta kiinnostuneille. Terhin kuva yllä on Terhin oman blogin galleriasta. Minä henkilökohtaisesti toivon, että Terhi jatkaa tärkeätä työtänsä vapaana kirjailijana.
Kiitos näin perinpohjaisesta esittelystä! Pirkkalaiskirjailijat olivat eilen Aamulehdessä keskustelemassa kulttuurin ja kritiikkien tilasta, ja illan lopputulema oli, että pitkien arvosteluiden aika printtimediassa on ohi. Kirjatarjontaa on liikaa, palstatilaa liian vähän. Kirjojen tulevaisuus onkin netissä, sinne Aamulehtikin aikoo enenevässä määrin. Minä iloitsen kaltaisistasi aktiivisista kirjallisuusbloggareista, ja näen, että te haastatte perinteisen kritiikin.
VastaaPoistaHei Sara ja kiitos perinpohjaisesta arviosta! Aika paljon ajatuksia tämä herätti, yritän tässä saada jotain tuotua esille. Siitä ei kovin kauaa ole, kun luin itsekin nuortenkirjoja, ja tämä aihe liittyy läheisesti tulevaan ammattiini, joten kirjoitan aika paljon omista kokemuksistani. On valitettavaa, ettei nuortenkirjoista löydy oikein arvioita, ei netistä eikä kauheasti blogimaailmastakaan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Kyllä tuo arvioiden vähyys lehdissä kertoo siitä, miten vähän nuortenkirjallisuutta ja -kirjailijoita arvostetaan. Samalla se viestittää karua todellisuutta, ettei nuorison lukuharrastusta haluta tukea pätkääkään. Nuoret ovat harjaantuneita netin käyttäjiä, joten toivoisin lehtien suuntaavan arvioita enemmän siihen suuntaan. Ehkäpä nuorten vähäinen lukemisharrastus johtuu siitä, että tietoa uusista ja hyvistä nuortenkirjoista saa niin vähän? Heitän palloa myös äikänopejen suuntaan, sillä hekin voisivat esitellä enemmän uutta nuortenkirjallisuutta. Eiköhän Me kolme ja jengi ole jo nähty. Itse haluaisin esimerkiksi tulevaisuudessa luetuttaa oppilailla Terhi Rannelan "Taivaan tuuliin".
VastaaPoistaMinustakin on hienoa, että Terhi on kysellyt nuorilta mielipiteitä, hehän ovat parhaita asiantuntijoita. Olin nuorempana tosi tarkka siitä, että nuortenkirjan piti kuvata totuudenmukaisesti nuorten elämää - kieltä ja nimiä myöten. Ei huvittanut tarttua kirjaan, jonka päähenkilöllä oli keski-ikäisen ihmisen nimi.
Aika jännä, että monet sanoivat lukevansa mieluummin ulkomaisia nuortenkirjoja, minulla tämä oli päin vastoin. Vierastin ulkomaissa nuortenkirjoissa sitä tyhjyyttä, jota monissa oli: ongelmana oli vain se, jos koulun fudisjoukkueen komea kapteeni ei pyydäkään daamiksi tanssiaisiin tai jos naamaan ilmestyy finnin ennen tärkeitä deittejä. Totta on, että kotimaisia nuortenkirjoja on syytetty liian synkiksi realistisuutensa vuoksi, mutta siinä on juuri se syy miksi minä niitä kirjoja luin. Ihmisillä oli muitakin ongelmia kuin edellä mainitut. Ja kuten Sara hyvin totesit, nuoret tajuavat ettei maailma ole hyvä ja iloinen paikka. Olisi nuorten lukijoiden aliarvioimista kirjoittaa vain onnellisia tarinoita. Sitä paitsi synkät tarinat esim. koulukiusaamisesta saavat nuoren samaistumaan kiusatun nuoren nahkoihin. Tällainen opettavainen pyrkimys näillä kirjoille on ilman muuta sallittava, mutta muun opettavaisuuden kanssa pitää olla tarkkana. Nuori vaistoaa helposti sen, milloin tässä yritetään opettaa.
Anteeksi näin pitkä kommentti, innostuin vaan totaalisesti. Aihe on nimittäin sellainen, jota olen pyöritellyt päässäni kauan:)
Kiitos Terhille kommentista!:)
VastaaPoistaHienoa Susa! Sinä olet näyttämässä esimerkillisesti suuntaa tulevana äidinkielenopettajana! Olen samaa mieltä, että äidinkielen opettajilla on vastuuta myös tässä nuortenkirjallisuuden genren esille tuomisessa, mutta he eivät ole ainoita. Myös kirjaston kirjavinkkarit tekevät tärkeätä työtä vinkatessaan kirjoista nuorille ja tukevat nuorten lukuharrastusta. Sitä en tiedä, minkä verran kirjastoilla on resursseja laittaa tähän työhön ja sehän vaihtelee kunnittain, mutta eri kirjastoilla on kuitenkin kirjavinkkisivuja lapsille ja nuorille. Näitä sivuja äidinkielen opettajat voisivat seurata esimerkiksi ja pysyä siten ajan tasalla. Mutta myös me kirjabloggarit voisimme osallistua nuorten lukuharrastusten tukemiseen esittelemällä silloin tällöin jonkun lukemamme suomalaisen nuortenkirjan. :)
"Samalla se viestittää karua todellisuutta, ettei nuorison lukuharrastusta haluta tukea pätkääkään." -> Naulan kantaan! Juhlapuheissa ym. on helppo hymistellä, miten tärkeää nuorten lukeminen on, mutta käytännön tasolla teot sen puolesta huutavat poissaolollaan...
VastaaPoistaSara, tällä kertaa tunnen itseni aivan ulkopuoliseksi tässä keskustelussa...outoa;-) Minä olin nuori, joka luin Tabua ja tabua. Toinen on kirja ja toinen on kaikki se, mikä ei 'haise' opettajilta tai opettavaiselta. Ja sen jälkeen sitä onkin sitten vain luettu ja kirjoitettu, kirjoitettu ja luettu...
VastaaPoistaKiitos eilisestä! Linkitin blogisi messuterveisissä.
Hei Leena kiitos itsellesi! Sinäkin voisitkin pian blogata jostain uudesta nuortenkirjasta...
VastaaPoistaTerhi: onpa mukava kuulla että kirjallisuusblogien maine leviää!
VastaaPoistaNuortenkirjoista jäi tasokkaana, minulle uutena tuttavuutena mieleen Sari Peltoniemen Hämärän renki. Luin sen kesällä. Minäkin olen pohdiskellut rajanvetoa nuortenkirjojen ja aikuisten kirjojen välillä. Tarvitseeko sellaisia edes olla? Hyvä kirja puhuttelee monen ikäisiä lukijoita. :)
Hei Salla, teitkö blogiisi jutun tuosta Hämärän rengistä? Olisi kiva kuulla siitä enemmän!
VastaaPoistaJuu tein, klikkaa nimeäni niin juttu löytyy linkin takaa :)
VastaaPoista