Kirjan pääosissa ovat siskokset Paula ja Ikka, jotka ovat orpotyttöjä. Äiti on kuollut ja isä on jättänyt perheensä lähtiessään maailmalle rauhanturvajoukkoihin. Tytöt asuvat "taloudenhoitajan" Elsan kanssa. Paula on 15-vuotias teinityttö, joka rakastuu puolta vanhempaan matikanopettajaansa. Ikka on Paulan poikamainen pikkusisko, joka käy kansakoulun kolmatta luokkaa. Ikka näyttää pojalta ja leikkii poikien kanssa. Häntä ei kiinnosta tyttöjen letit, leikit eikä seura. Poikatyttö vietiin viisivuotiaana kasvatusneuvolaan, kun hän leikkautti hiuksensa kaljuksi (puliksi). Ikka kuitenkin todettiin älykkääksi ja täysin normaaliksi. Vaikka perhe hyväksyykin Ikan erilaisuuden, niin hän on kokenut kiusaamista muiden lasten taholta.
Koulussa Ikka on lahjakas ja luokan paras. Hän lukee paljon tietokirjoja ja seikkailukirjoja. Talvella Ikka innostuu jääkiekosta, mutta alkaa pelätä pelaamista onnettomuuden jälkeen. Ikka tappeleekin, tietysti poikien kanssa. Ikan luokanopettaja kuvataan suvaitsevaiseksi ja hän päästää Ikan hiihtämään poikien sarjassa. Keväällä Ikka kuitenkin muuttuu ja hän alkaa hyväksyä oman feminiinisen puolensa. Häntä alkaa kiinnostaa tyttöjen vaatteet ja hän saa ensimmäisen ystävän tytöstä. Kevätjuhliin Ikka menee juhlamekossa, jossa häntä ei tunnisteta. Hän päättää myös kasvattaa pitkät hiukset. Ennen muodonmuutosta Ikka on kuitenkin pohtinut pojaksi muuttumisen mahdollisuutta.
"Hän ei ollut varma, alkaisiko tästä lähtien elää tyttönä. [ Kuitenkin hän olisi yhä tahtonut olla poika. Hän tutki lääkärikirjasta, oliko pojaksi muuttuminen mahdollista." (113)
Mitähän Ikan lääkärikirjassa on mahdettu sanoa tuohon aikaan sukupuolenkorjauksesta (sukupuolenvaihdosta)? Tuskinpa mitään. Ikka vapautuu, kun hän hyväksyy itsensä ja sukupuoli-identiteettinsä. Hän alkaa nauraa, jota hän ei ole aikaisemmin tehnyt. Ikka pohtii myös tyttöyden hyviä puolia.
"Ei tarvitse mennä sotaväkeen ja sai pitää kauniita vaatteita ja maalata ja puuteroida ja ripustaa koruja päälleen ja tulla äidiksi ja synnyttää vaikka kuusitoista lasta. Oikeastaan sai tehdä kaiken sen minkä poikakin, jos vaan oli kyllin rohkea, älykäs ja vahva. Ja Ikka oli." (113)
Sukupuolirooleja ja perinteistä naiskuvaa ravistelevia poikatyttöjä on ollut nuortenkirjallisuudessa jo 1800-luvulta alkaen, tunnetuimpana Louisa Alcottin Pikku naisten Jo March. Anni Polvan Tiina on taas suomalaisille jo ikoninen poikatyttöhahmo. Mieleeni tuli myös 1980-90-luvuilla ilmestyneen Tuija Lehtisen Mirkka-sarjan poikamainen Masa, joka muistuttaa ominaisuuksiltaan hyvin paljon Ikkaa. Ketä muita kirjallisuuden poikatyttöhahmoja teille on jäänyt mieleen?
Leena Härmän Tuittupäässä on aika paljon poikatyttöä.
VastaaPoistaAino, minä en ole Tuittupää-sarjaa lukenut. Sinähän olet kirjoista kirjoittanut blogissasi. Täytyypä joskus tutustua!
VastaaPoistaLuin tämän hiljaittain, mutta en pitänyt ja ohjelmoin bloggauksen 4.1.2018.
VastaaPoistaIkka oli hyvä ihminen ja normaali lapsi, kuten isosiskonsakin. Sanelma-tädin mielipiteet olivat hyviä.
Ongelma kirjassa oli minusta se, että Ikka meni vastoinkäymisten jälkeen tyttöyden kuosiinsa ja kauniisiin hepeniin. Maailmassa on tilaa kaikille, myös Ikalle.
En tiedä teinitytöistä mitään, mutta minusta Paula vain ihastuu ja se on täysin yksipuolista.
Jokke, Paulan ensirakkaus on tosiaan yksipuolista ja tuleehan sitten myöhemmin kuvioihin ensimmäinen poikaystäväkin.
VastaaPoistaMinusta oli myös kiinnostavaa, että Sanelma-tätiä sanottiin Samiksi!
Tuohon aikaan en voisi kuvitellakaan muuta identiteettiratkaisua kuin, että Ikka hyväksyy tyttöytensä. Siihen ei oltu valmiita edes 1990-luvulla, kun Mirkka-sarjan Masa tekee saman ratkaisun kuin Ikka, pukeutuu naisellisesti ja hänestä tulee jopa mannekiini. Täysi kontrasti aikaisempaan ristiriitaiseen poikatyttöhahmoon.
On kuitenkin epätavanomaista, että transsukupuolisuutta sivuavaa teemaa on käsitelty 1970-luvun alussa suomalaisessa nuortenkirjassa, vaikkakin hyvin "silotellusti". Viime vuonna (2016) ilmestyi Siri Kolun Kesän jälkeen kaikki on toisin, joka käsittelee transsukupuolisuutta suoraan. Se on ensimmäinen suomalainen nuortenkirja, tietääkseni.
Haha, tuo kommentti oli hauska lukea kun tabletti nojaa avoinna olevaan Kesän jälkeen kaikki on toisin -kirjaan.
VastaaPoistaKissanmaalla ei suuremmin koukuttanut, kun aikuisena luin ekaa kertaa. Hyllyssä on myös Petra, poikatyttö sekä Pam i pojkkläder. Toisen olen muistaakseni lukenut, toista en. En muista edes kumman olen lukenut! Varmaan suomenkielisen.
Tuittupää-sarja on aivan ihana. En omistanut sitä lapsena, mutta kummeilla käydessä vietin tunteja heidän aikuisen tyttärensä huoneessa sitä ahmien. Nyt on koko sarja hyllyssä, ekasta osasta jopa vanha, pidempi painos.
Deena, olen joskus lukenut saksalaisen Petra, poikatytön, mutta nyt minulla ei ole oikein mitään muistikuvia kirjasta. Kiinnostavalta kuulostaa myös tuo mainitsemasi Pam i pojkläder. Siitä tuli mieleeni ruotsalaisen Maria Gripen voimakkaasti vaikuttanut Varjo-sarja, jossa on myös poikatyttö- ja ristiinpukeutumisteemoja. Minun pitäisi lukea sarjaa uudestaan ja sen viimeinen osa, jota en ole edes ollenkaan lukenut...
PoistaNiin minusta tässä tarinassa oli vähän tekosuvaitsevaisuutta. Peppi sentään länsinaapurissa piti minuudestaan kiinni.
VastaaPoistaJokke, tuo on kiinnostava näkökulma! Minua on mietityttänyt Ikan ikä, olisiko hän 9-10-vuotias, jos hän on kansakoulun kolmannella? Silanderin muuta lasten- ja nuortenkirjatuotantoa en tunne, mutta vilkaisin nopeasti kirjastossa Tornitalon perhettä ja siinäkin käsitellään erilaisuutta, vammaisuuden kautta. Mutta en tiedä siitä sen tarkemmin. Täytyypä lukea sitten bloggauksesi Yksin kaksin Kissanmaalta, kun se ilmestyy!
PoistaEnsimmäinen poikatyttö-kirja, johon olen tutustunut, oli Enid Blytonin Viisikot ja niissä poikatyttö Paula/Pauliina (nimi vaihteli eri kirjoissa), jota kutsuttiin Pauliksi.
VastaaPoistaTuija Lehtisen Futis-sarjassa on myös poikatyttö Hilla. Ketolan perheessä on kolmoset, Allu, Hilla ja Milla. Näistä tytöt ovat identtiset, mutta Hilla on poikatyttö, pelaa Allun kanssa jalkapalloa samassa poikajoukkueessa eikä pidä mistään tyttömäisestä. Hillalle on kova paikka, kun joukkueeseen tulee mukaan toinenkin tyttö, Sylvi, joka ei ole poikatyttö. Viimeisessä osassa Hilla joutuu hyväksymään tyttöytensä ja vaihtamaan tyttöjen jalkapallojoukkueeseen.
Nipre, kiva kuulla sinusta pitkästä aikaa! Niinpä tietysti, Viisikoiden Pauli on klassinen poikatyttö! :) Lehtisen Futis-sarjaa en ole lukenut, mutta kiinnostavaa, että siinäkin on samaa poikatyttöteemaa, mitä Mirkka-sarjassakin.
Poista