L.M. Montgomery: Rilla of Ingleside

Montgomeryn rakastetun Anna-sarjan osa Kotikunnaan Rilla (WSOY) ilmestyi Suomessa varsin myöhään 1962, vaikka ensimmäiset Anna-kirjat ilmestyivät Suomessa jo 1920-luvulla. Alkuperäinen teos Rilla of Ingleside oli ilmestynyt kuitenkin yli neljäkymmentä vuotta aikaisemmin 1921. Kerttu Piskosen suomentama minulle ennestään tuttu Kotikunnaan Rilla on lyhennetty versio alkukielisestä kirjasta. Nyt minun oli aika lukea tämä englanninkielinen teos, jota Salla on pohtinut blogissaan pari vuotta sitten. Rilla of Inglesidesta on kirjoittanut myös Montgomery-tutkija Vappu Kannas blogissaan, ja Anna Suominen on tutkinut gradussaan teoksen suomennosta. 

Se, mikä vielä on yllättänyt kirjan vaiheissa, että myös alkukielisestä Rilla of Inglesidesta on tehty lyhennetty versio 1970-luvulla ja nyt lukemani Rilla of Ingleside on siis edelleen lyhennelmä alkuperäisestä teoksesta. Uusi lyhentämätön painos Rilla of Ingleside on ilmestynyt pari vuotta sitten vuonna 2010 Benjamin Lefebvren ja Andrea McKenzien toimittamana. Tämäkin Rilla-kirja minun täytyy vielä lukea!

Rilla of Ingleside-teosta voidaan oikeastaan pitää sotakirjallisuutena, koska se kuvaa ensimmäistä maailmansotaa ja erityisesti kanadalaisten naisten kokemuksia kotirintamalla. Se, mikä tekee asetelmasta mielenkiintoisen, että Montgomery kirjoitti romaanin tytöille ja se kuuluu tyttökirjallisuuden genreen. Myös Suomessa on ilmestynyt talvi- ja jatkosodan aikaista tyttökirjallisuutta, joka on myös sotakirjallisuutta. Voisikohan näitä nimittää tyttöjen sotaromaaneiksi?

Kirjan päähenkilö on Annan sijasta hänen nuorin tyttärensä melkein 15-vuotias Rilla. Hänet kuvataan romaanin alussa turhamaiseksi ja huolettomaksi tytöksi, joka haluaa pitää vain hauskaa. Hän inhoaa ompelemista ja siivoamista eikä kokkaaminen kiinnosta häntä tippaakaan. Lapsista hän ei muiden tyttöjen tapaan välitä lainkaan. Rilla valmistautuu iloisena ensimmäisiin juhliinsa. Englannin julistaessa sodan Saksaa vastaan muuttaa se kuitenkin kaiken, niin Rillan kuin hänen läheistensä elämän. Rillan veljet ja ystävät lähtevät sotaan yksi toisensa perään. Rillasta kasvaa vastuuntuntoinen ja vakava nuori nainen, joka huolehtii koko neljävuotisen ajan adoptoimastaan äidittömästä sotalapsesta (war baby). Hän organisoi Punaisen Ristin tyttöjen toiminnan, kutoo sukkia ja opettelee ruuanlaittoa. Osallistuupa hän värväystoimintaan ja innostaa nuoria miehiä liittymään sotaan.

Kirjan ajankuva kattaa  koko ensimmäisen maailmansodan ajan. Sodan kulusta ja rintaman tapahtumista kerrotaan paljon yksityiskohtaisemmin alkukielisessä kirjassa. Kotirintaman ilmapiiri on painostava, ja vapaaehtoisia nuoria miehiä tarvitaan jatkuvasti mukaan sotaan. Annan poika Walter saa esimerkiksi kirjeen, jossa on höyhen merkkinä hänen pelkuruudestaan. Isänmaallisuuteen kannustetaan ja propagandista sävyä teoksessa ilmaisevat saksalaisten ja keisarin toistuva parjaaminen, heidän nimittäminen hunneiksi ja kauhutarinoiden kertominen, kuten belgialaisten vauvojen pistimellä lävitseminen. Näitä kohtia on jätetty pois suomenkielisessä teoksesta. 

Kotirintaman naiset odottavat tuskaisina ja ahdistuneina uutisia, odottavat sodan loppumista, odottavat miehiään, poikiaan ja veljiään rintamalta kotiin, odottavat monta vuotta. Samalla he huolehtivat ja pitävät kotirintaman pystyssä. Ja silti elämän on jatkuva menetyksistä ja kärsimyksestä huolimatta. Montgomery tavoittaa hienosti kuvauksellaan naisten arkea ja tuntoja sodan olosuhteissa. Kun kaikkien rakastama Anna on enemmän taustalla, niin taloudenhoitaja Susan on sitäkin enemmän äänessä. Herkkä Gertrude jaksaa opettaa lapsia, mutta Rilla on taas kirjan sielukas ja sisukas sankaritar.

"It must be a horrible thing to be a mother in this war - the mothers and sisters and wifes and sweetharts have the hardest times." (Walter)

Rilla of Ingleside tuntuu tummemmalta ja raskaammalta sävyltään kuin suomalainen kevyempi vastineensa Kotikunnaan Rilla. Loppua molemmissa sävyttää toivo ja optimismi paremmasta maailmasta...hmm. Suominen esittää gradussaan, että alkukielisen teoksen lyhentäminen ja tekstin sensuroiminen voi osittain ajatella johtuvan Suomen silloisesta poliittisesta ilmapiiristä sekä lajikonventiosta, jolloin vähemmän politiikkaa ja sotaa sisältävä kirja kiinnostaa myös nuorempiakin tyttölukijoita. Olisikin hienoa, jos nyt uusi ja lyhentymätön painos Rilla of Ingleside vihdoinkin suomennettaisiin kokonaisuudessaan!

Tarkempaa tarkastelua en ole vielä tehnyt käännöksen ja alkukielisen kirjan välillä, mutta jos kutsu käy Prinssi Edwardin saarelle, niin sitten palaan teoksiin taas myöhemmin...