torstai 13. syyskuuta 2012

Anni Swan: Ollin oppivuodet

Eilen esitettiin Ylen ykkösellä vanha kotimainen 40-luvun elokuva Tottisalmen perillinen. Sattumalta käänsin kanavaa ja näin Anni Swanin klassikkokirjaan perustuvasta elokuvasta viimeiset puoli tuntia. Syysflunssan kaataessa minut sairaspetiin, oli aikaa katsoa televisiota ja vieläpä päiväsaikaan. Sen jälkeen halusin lukea lisää Anni Swania. Olen saanut ruinattua äidiltäni kaikki hänen omilta vanhemmiltaan saamansa Anni Swanin kirjat ja nyt ne ovat kolmannessa polvessa! Ollin oppivuosia olen viimeksi lukenut lapsena ja kirjaa avatessani oli koskettavaa nähdä ensimmäisellä sivulla poismenneen enoni nimi lasten käsialalla kirjoitettuna.


Tottisalmen perillinen (1914), Ollin oppivuodet (1919) ja Iris rukka (1916) ovat tunnetuimpia nuortenkirjoja Anni Swanin tuotannosta. Kaikkia kolmea on painettu yli 100 000 kappaletta ja ne ovat olleet suosittua lukemista suomalaisessa lasten- ja nuortenkirjallisuudessa. Viimeksi kirjoista on otettu uusia painoksia 2000-luvun alussa. Monelle tuttu Ollin oppivuodet kertoo 9-vuotiaasta Koivumäen Ollista varakkaan patruunan rasavillistä pojasta, joka karkaa suutuspäissään kotoa. Isä on kurittanut ja äiti torunut Ollia, kun hän on tapellut kartanon voudin pojan Pentin kanssa. Kavala Kaarle-serkku korjaa pojan mukaansa tämän karkureissulla ja saa uskoteltua, että Olli on jopa tappanut Pentin. Siitä alkaa Ollin hurjat seikkailut Tukholmassa ja Helsingissä. Olot ovat karut ja kurjat, aivan toisenlaiset, mihin Olli on tottunut.


Ollin oppivuodet on "pahan" pojan kehityskertomusta ja samalla siinä on opetuksellinen funktio. Kukapa lapsi ei olisi sanonut joskus karkaavansa kotoa! Tottelemattomalle lapselle voi käydä hyvinkin huonosti yksin maailmalla. Kaikesta huolimatta Olli on kunnon poika, josta kasvaa rehellinen ja ahkera nuorukainen. Kirjassa päästään myös kurkkaamaan suomalaiseen luokkayhteiskuntaan ja vähäosaisten olosuhteisiin viime vuosisadan alkupuolella.


Ollin oppivuodet sopii mielestäni nykyäänkin hyvin varhaisnuortenkirjaksi. Seuraava painos tästä voisi olla äänikirjamuodossa, jota alakoululaiset varmasti kuuntelisivat! Aikuisia kirja edelleenkin viehättää, koska onhan tämä perinteinen hyvän mielen nuortenkirja. Ylen Elävästä arkistosta löytyy radiokuunnelmana katkelmia kirjasta ja Anni Swanin oma johdatus kirjan taustoihin. Kirjasta on blogannut myös Jokke.

"Toivoisin, että sadun henki ja mielikuvitus saisivat sijan nuorisossa senkin jälkeen, kun he ovat varttuneet. Sillä ilman mielikuvitusta, on ihminen henkisesti köyhä." Anni Swan 21.1.1957

9 kommenttia:

  1. Kiitos linkkauksesta.

    Minusta olet saanut olennaisen esiin teoksesta.

    VastaaPoista
  2. Yritin lukea tätä kesällä, mutta tämä oli aivan liian alleviivaava että olisin voinut nauttia. Ehkä pitää koettaa jotain muuta Swanin kirjaa ensi kerralla...

    VastaaPoista
  3. Salla, kirjan välittämä kuva voi ollakin vähän alleviivaava ja mustavalkoinen! Kokeileppa Pikkupappilassa, jota on sanottu Swanin omaelämäkerralliseksi teokseksi. Kiinnostavaa siinä on mielestäni säätyläisyhteiskunnan osuva ajankuvaus ja luontokuvaukset ovat myös hienoja!

    VastaaPoista
  4. Minusta Sallan mainitsemaa alleviivausta oli, se nykyisellään haittaa, mutta tuo minusta esille myös voimakkaat pelot ja ankaran kasvatuksen lieveilmiöt, Ollihan maksoi kovat oppirahat, mutta miehistyi ja pelastui.

    En ole psykologi, mutta ankara kasvatus tuonee pelon kertoa mokailuistaan, ja jos avoimuus puuttuu, voi tulla höynäytetyksi. Minusta tämä teos oli yleissivistystä.

    Kansikuva on aikansa tuote, minusta edustaa teoksen atmosfääriä :)

    VastaaPoista
  5. Minä olisin kovin mielelläni katsonut kyseisen elokuvan, vaan minulla olikin juuri silloin fysioterapiakäynti. Anni Swanit ovat kyllä ihania.

    VastaaPoista
  6. Oi, tulipa ikävä Anni Swanin kirjojen pariin :) Luin niitä lapsena ja ne olivat ihania <3

    VastaaPoista
  7. Jokke, ajatuksia herättävä kommenttisi sai miettimään muitakin vanhoja kirjoja, joissa on mukana ankaran kasvatuksen piirteitä enemmän tai vähemmän piilotetusti. Kiitos siitä!

    Aino, yritin etsiä Iris rukastakin tehtyä televisiointia ja siitä on tehty sarja, joka olisi kyllä kiva joskus nähdä!

    Villasukka, Swanin kirjoja lukee kyllä mielellään uudestaan ja aikuisena lukiessa niistä huomaa niin paljon uutta, mihin lapsena ei kiinnittänyt huomiota! :)

    VastaaPoista