sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Maria Gripen Varjo-sarjasta; Salaisuus varjossa, .. ja metsän valkeat varjot sekä Varjojen lapset

"Juuri silloin liekki leimahti viimeisen kerran, ja näin välähdykseltä puunrungon, jonka edessä oli penkki, ja pienen valkoisiin puetun lapsen ja taaempana puunrunkojen lomassa valkopukuisen naisen. Ja Carolinin sormen, joka osoitti etualalta penkille ulottuvaa varjoa." (s.44, Salaisuus varjossa)


Maria Gripen Varjo-kirjat (Skugg-serien) ovat vieneet minut mukaansa outoon ja erikoiseen maailmaansa. Yritän tässä palautua tänne reaalimaailmaan vähitellen ja kuulemasta Bertan ääntä pääni sisällä. Varjo-sarja on hyvin mystinen ja salaperäinen, voimakas ja visuaalinenkin kokemus. Olen lukenut neliosaisesta sarjasta kolme ensimmäistä kirjaa. Koko sarja sisältää teokset Salaisuus varjossa (Tammi, 1985), ... ja metsän valkeat varjot (1987), Varjojen lapset, (1988) sekä Varjojen kätkö (1990). Kirjat on suomentanut Eila Kivikkaho.


Sarjan keskushenkilöt ovat 14-vuotias Berta ja pari vuotta vanhempi Carolin. Berta on varakkaan porvarisperheen tyttö ja arvoituksellinen Carolin saapuu perheen sisäköksi eräänä marraskuisena yönä. Carolin sekoittaa koko perheen kuviot ja hänen lumovoimansa piiriin joutuvat Bertan lisäksi tämän veli Roland ja pikkusisko Nadja. Taloudenhoitaja Svea kokee asemansa uhatuksi ja pitää Carolinia epäilyttävänä. Carolin onkin epäilyttävä. Öisin hän katoaa talosta, mutta minne? Berta kertoo tapahtumista ikään kuin sivusta tarkkailijana. Carolinia verhoava mysteerisyys raottuu ensimmäisessä osassa, jossa tärkeätä motiivia esittää vanha valokuva, josta ylläoleva sitaatti on. Kuka onkaan tuo varjo kuvassa?


Salaisuus varjossa pohditaan myös yhteiskunnallisia teemoja 1910-luvun Ruotsissa kuten säätyeroja, naisten äänioikeutta ja ihmisten eriarvoisuutta. Oman traagisen varjonsa luo köyhä ja alkoholisoitunut prostitoitu Flora, joka vaivoin yrittää selviytyä kolmen pienen lapsensa kanssa.


Toisessa osassa ...ja metsän valkeat varjot siirrytäänkin sitten aivan toisenlaiseen miljööseen. Berta ja Carolin pestautuvat eristäytyneiden kaksosten Arildin ja Rosildan seuralaisiksi Rosengåvan linnaan. Synkkä linna salaisuuksineen, salakäytävineen ja kummituksineen on tunnelmaltaan kuin goottilaisesta kauhuromaanista. Rosilda on hyvin taiteellinen ja kaunis, mutta hän on mykkä ja kommunikoi kirjoituslehtiön kautta. Arild on taas hyvin herkkä nuorukainen, joka soittaa viulua ja kuuntelee ulkomaailmaa puhelimen huminan kautta. Sisarusten elämää on varjostanut heidän äitinsä varhainen kuolema, itsemurha. Carolin lumovoima tenhoaa linnassakin ja hänen vaikutuspiiriinsä joutuvat nyt vuorostaan kaksossisarukset. Carolin esiintyy kuitenkin valepuvussa, nimittäin Bertan veljenä Carlina.

"Seisoin kauan katsellen maalausta. Siinä oli jotain, joka poikkesi todellisuudesta. Puiden lomassa vaelsi valkeita varjokuvia. Todellisuudessa varjot olivat harmaita, mutta Rosildan maalauksessa niistä oli tullut valkeita, ikäänkuin läpikuultavia ja tarkemmin katsoen niillä oli ihmishahmo. Näytti siltä kuin olisi tauluaan maalaavan Rosildan ympärillä metsässä vaeltanut saattue valkeita naishahmoja." (s. 190. ... ja metsän valkeat varjot)


Sarjan kolmannessa osassa Varjojen lapset Berta palaa takaisin linnaan seitsemän kuukauden poissalon jälkeen. Synkät salaisuudet ja kaksoisroolit paljastuvat vähitellen asianosaisille. Berta myös vihdoinkin pystyy puhumaan etäisenä pitämänsä isänsä kanssa. Vaikka Carolin on kiehtova ja hallitseva persoona läpi sarjan, niin Berta on hyvin varhaiskypsä pohdiskelija, joka joutuu kantamaan ison vastuun salaisuuksien vartioijana. Mutta onko Berta luotettava kertoja?


Bertan näkökulma hallitsee tapahtumia, mutta sarjan viimeisessä osassa Varjojen kätkö kertojaksi vaihtuukin Carolin. Viimeinen Varjo-kirja on vielä minulta lukematta, koska se on tyyliltään sitten taas täysin erilainen. En pystynyt heti asennoitumaan perspektiivin vaihtumiseen ja näissä kolmessakin kirjassa on sulattelemista. Maria Österlundin väitöskirjassa kerrotaan, että Gripe on kirjoittanut Varjojen lapsista toisen lyhennetyn version. Uudessa versiossa on Bertan fiktiivinen esipuhe, jossa hän kertoo lukeneensa Carolin kertomuksen Varjojen kätkö ja sen myötä tarkastaneen käsityksiään Rosengåvan tapahtumista. Kiinnostavaa ja mystistä! Jossain vaiheessa luen sen viimeisenkin osan.


Mikä tekee Varjo-sarjasta niin ihmeellisen, taianomaisen ja vangitsevan? Sarjassa on monikerroksellisuutta. Kolmea ensimmäistä osaa voisi kuvailla Bertan kehityskertomuksesi. Toisaalta niissä on psykologisen romaanin piirteitä ja persoonallisuuden monitasoisia kuvauksia, myös pimeää puolta - varjoja. Carolinin identiteetti ja ristiinpukeutuminen on hyvin kiinnostavia teemoja, joita Österman tutkii väitöskirjassaan. Poikatyttö, joka sulavasti tekee muodonmuutoksen sukupuolesta toiseen. Caroliniin rakastutaan sukupuolesta riippumatta. Carolinin oma seksuaalinen suuntautuminen jää epäselväksi. Ehkä hän on biseksuaalinen. Mutta, se mikä tekee kiinnostavan ulottuvuuden sarjaan on tämä "insestinen" verkosto, mihin Carolin tietämättään tai tiedostaen sotkeutuu. Ehkä nämä selviävät viimeisessä osassa?


Varmasti luen Varjo-sarjaa vielä uudelleen, koska ensimmäisellä lukukerralla on mahdoton edes huomata kaikkia tekstin nyansseja. Päätän kuitenkin tähän ihanan maagiseen kohtaukseen, jonka näin silmilläni hyvin elävästi ja ihan kuin olisin itsekin ollut siellä mukana... Sitä ennen vielä kiitän Sinisen linnan kirjaston Mariaa, koska muuten en olisi löytänyt näitä kirjoja!

"Hän viritteli viulunsa sateen mukaan. Viimein hän houkutteli kieliltä haikean pienen tanssisävelmän, jota sitten muunteli loputtomiin. Me tanssimme koko yön, Rosilda, Carolin ja minä Arildin soittaessa. Mutta aamun sarastaessa alkoi sade hiljalleen tauota, alkoi tuulla, peilisalin kynttilät lepattivat. Silloin me sammutimme ne, suljimme ikkunat ja kaikki katosivat tahoilleen sanaa keskenään vaihtamatta. Se oli ollut lumottu yö." (160 s., Varjojen lapset)

26 kommenttia:

  1. Hieno, paneutuva ja tunnelmallinen katsaus näihin kirjoihin - ihana että löysit ne ja pidit! Varjojen kätkö on tosiaan aika erilainen kuin nämä aiemmat osat, mutta solmii mukavasti langanpäitä yhteen.

    Olen selaillut tuota Skuggornas Barnin "päivitettyä" versiota, aika vähän siinä loppujen lopuksi on eroja alkuperäiseen.

    VastaaPoista
  2. Hei Maria ja kiitos! Kiinnostavaa, että olet selaillut Varjojen lasten uudempaa versiota. Onko siitä kuitenkin jätetty pois n. 100sivua, kun se on lyhennetty? Erikoista sekin, mitä on karsittu pois...?

    Varjojen kätkö täytynee vielä lukea, kun sen verran kysymyksiä jäi ilmaan. Pakko kuitenkin pitää vähän taukoa tästä intensiivisestä lukukokemuksesta! :)

    VastaaPoista
  3. Kuulostavat ihanilta kirjoilta! Aloin heti haaveilla kesämökistä ja näistä kirjoista, olisi varmaan täydellinen yhdistelmä. :)

    VastaaPoista
  4. Hei Jenni, kuulostaa täydellisen hyvältä! Olisi kiinnostavaa kuulla muidenkin lukukokemuksia näistä kirjoista "aikuisten" silmin. Nimittäin jäin näiden kirjojen myötä pohtimaan, miksi laittaisin nämä kirjat nuortenkirjavinkeiksi, koska koko rajanveto aikuisten ja nuorten kirjojen välillä tuntuu minusta toisinaan täysin turhalta. Suositus kaikille, joita varjo-kirjojen salaperäisyys ja tematiikka kiinnostavat!

    VastaaPoista
  5. Ihan satunnaisena lukijana löysin blogiisi, en voi kommentoida nimimerkillä kun mulla ei ole sellaista kirjablogimaailmassa edes olemassa. :)

    Mutta on riemastuttavan, hurmaavan ihanaa, että näitä kirjoja luetaan vielä 2010-luvulla! Maria Gripen kirjat olivat minulle nuorena järisyttäviä elämyksiä, ja on aina niin hienoa kuulla, että ne ovat olleet sitä muillekin.

    Kannattaa ihan ehdottomasti lukea tuo viimeinenkin osa, mielestäni se on paras kaikista. Se on kypsempi ja aikuisromaanimaisempi, mutta yhtä lailla kiehtova.

    Harmi, että näitä kirjoja on niin hankala ostaa, kun uusia painoksia ei ole tullut. Sain kerättyä kaikki osat vuosien mittaan itselleni Huuto.netin kautta, enkä aio luopua niistä ikinä!

    VastaaPoista
  6. Hei anonyymi ja kiva, kun tulit kommentoimaan ja blogia voi seurata, vaikka satunnaisestikin!

    Tätä Varjo-sarjaa on kyllä vaikeaa saada ja minullakin oli ihan sattuma, kun löysin viime vuoden puolella yhdeltä kirpputorilta. Neljännen osan lainasin kirjastosta, mutta luen sen varmaan vähän kesemmällä.

    VastaaPoista
  7. Minäkin muistan nämä lapsuudesta. Ihan tarkkoja muistikuvia näistä ei ole, joten olen varmaan vain joko katsellut näitä tai kuunnellut luokkakaverien juttuja näistä tai sitten olen autuaasti unohtanut lukemani. :) Muistikuvissa yhdistyy kumminkin just sellainen salaperäisen kartanoromantiikan tunnelma näihin kirjoihin.

    VastaaPoista
  8. Oi, minä rakastin Varjo-sarjaa kiihkeästi! Ihme, ettei sarjasta ole otettu uusia painoksia.

    Myös monet muut Maria Gripen kirjat ovat ihania! Ainakin "Vieras aikojen takaa" ja "Pörriäinen lentää hämärässä" olivat aikoinaan ihania.

    Luin lapsena myös kaikki Gripen "Elvis"-sarjan kirjat, vaikka järkytyinkin niistä kovasti. En ole enää edes varma oliko kirjat suunnattu lapsille vai aikuisille, ne kertoivat Elvis-nimisestä pikkupojasta, joka oli muistaakseni melkoisen heitteellä. Ahdistavia kirjoja.

    Mutta nämä Varjo-kirjat olivat vain ja ainoastaan ihania ihania ihania! <3

    Kun saan ne joskus kaikki käsiini niin bloggaan niistä itsekin. Kirjasarjan metsästys on vielä kesken...

    VastaaPoista
  9. Kiva kuulla Salla ja Reeta Karoliina! Gripen Vieras aikojen takaa olen lukenut, mutta ajattelin lukea sen pian uudestaan. Elvis-kirjoja olen pyöritellyt kädessäni, mutta en ole niitä lukenut, muistaakseni. Jännä kuulla, että ne ovat ahdistavia nuortenkirjoja. Jään odottelemaan Reeta Karoliina postaustasi Varjo-sarjasta! :)

    VastaaPoista
  10. Alkoipas heti kiinnostamaan kyseinen kirjasarja, ja niin kuin Jenni jo totesikin, heti tuli mieleeni kesäloma ja lukutuokio mökillä...

    VastaaPoista
  11. Hei Sonja, suosittelen ja kesähän on jo hyvin lähellä!

    VastaaPoista
  12. Hurjaa ja niin ihanaa! Jo kansista näkee, että tarjolla on valojen ja varjojen leikkiä, päivää ja yötä, näkyvää ja salattua...

    Minä en ole näistä ikinä kuullutkaan ja olen ollut kirjastojen suurkuluttaja ikäni, mutta tosin siirryin aikuiskirjoihin ehkä liiankin aikaisin.

    VastaaPoista
  13. Minullekin entuudestaan täysin tuntemattomia kirjoja, mutta tekstisi herätti kyllä kiinnostuksen. Ehkäpä pitäisi itsekin tutustua sarjaan :)

    VastaaPoista
  14. Hei Leena, sinä kyllä pitäisit näistä Varjo-kirjoista! Jospa vain löytäisit nämä...

    Hei Katri, suosittelen tutustumaan! Sarja on kiehtova!

    VastaaPoista
  15. Olin 13, kun löysin Gripen - ja muistan, miten ihokarvoja nostattava löytö se olikaan! Vasta joskus parikymppisenä Pörriäinen putosi TOP3-listaltani. Olisikin ihanaa lukea nämä uudestaan ja nähdä, miten nyt nämä kokisin.

    VastaaPoista
  16. Hei Elma Ilona ja kiva kuulla! Tuo Pörriäinen lentää hämärässä on minulle hämärästi tuttu. Olen luultavasti sen lukenut. Minulla on aikomuksena lukea Gripen muitakin kirjoja lähitulevaisuudessa!

    VastaaPoista