torstai 26. tammikuuta 2012

Edita Morris: Hiroshiman kukat

Hiroshiman kukat (1959) on maailmankuulu klassikko, joka kertoo atomipommin eloonjääneistä uhreista ja vaietusta kärsimyksestä. Kertojana on Juka-san*, 31-vuotias nainen, joka on pelastunut miehensä ja nuoremman sisarensa Ohatsun kanssa Hiroshiman atomipommituksesta 14 vuotta aikaisemmin. Vammoitta japanilaisperhe ei ole kuitenkaan selvinnyt, vaikka tragedia onkin piilotettu pinnan alle, ulkopuolisilta katseilta.


Hiroshiman kaupunki on jälleenrakennettu ja elämä jatkuu normaalina tai ainakin näyttää siltä. Juka-sanista on tullut kahden lapsen äiti, ja aviomies Fumio tekee pitkiä työpäiviä. Keskeinen henkilö teoksessa on nuori ja välitön amerikkalainen liikemies Sam-san, joka muuttaa perheeseen alivuokralaiseksi. Ulkomaalaisen ja japanilaisperheen välille kehittyy lämmin ystävyys, jossa avoimuus ja sydämellisyys saa hillityn ja pidättyväisen Juka-sanin tulemaan ulos kuorestaan. Tarkkanäköiselle Samille valkenee vähitellen tuhon vaikutukset niin perheen piirissä kuin ympäröivissä olosuhteissa. Teos kuvaa taidokkaasti japanilaisia tapoja ja kulttuurien välisiä eroja.


Vaikka teos on fiktiivinen, niin se perustuu kirjailijan omiin kokemuksiin. Edita Morris (1902-1988) perusti yhdessä miehensä kanssa lepokodin atomipommin uhreille Hiroshimaan. Myöhemmin hänen kuolemansa jälkeen perustettiin The Hiroshima Foundation Morrisin testamenttilahjoituksella. Säätiön tarkoituksena on edistää rauhaa tukemalla kulttuurialan ponnisteluja rauhaan ja sovintoon, vuoropuheluun ja ymmärrykseen konfliktialueilla.


Hiroshiman kukat on pieni, mutta samalla hyvin vaikuttava, suuri kertomus, joka on Rauhan asialla. Vaikka ihmisten tarinat saattavat järkyttää, niin kerronta on kaunista ja inhimillistä, huumoria unohtamatta. Kirjasta on kirjoittanut aikasemmin myös Jenni.


*san liitetään sen henkilön nimeen, jota kohteliaasti puhutellaan tai joka kunnioittavasti mainitaan

14 kommenttia:

  1. Me luettiin tämä yläasteella äidinkielentunnille. Kotona luettiin ja sitten kirjoitettiin aine.

    Tykkäsin kirjasta valtavasti ja varasin heti perään jatko-osan, Hiroshiman kylvö.

    Ennen joulua pyörittelin näitä kädessä ja mietin, että pitäisi lukea uudestaan, nyt innostuin vielä enemmän :) Kirjailijasta en tiennytkään ennestään mitään, kiitos lisäsivistyksestä :)

    VastaaPoista
  2. Hei Maija minulle tuli mieleen lukemisen jälkeen, että tämä kirja sopisi todella hyvin kouluun luettavaksi ja hienoa kuulla, että näin on tehtykin. En tiennyt tuosta jatko-osasta Hiroshiman kylvö, mutta aion senkin lukea.

    VastaaPoista
  3. Minäkään en tiennyt kirjailijasta juurikaan, kiitos lisäinfosta, Sara! Ja muutenkin kiitos kiinnostavasta kirjoituksesta.

    Ja Maijalle kiitos tiedosta, että kirjaan on jatko-osa. Minäkin haluan ehdottomasti lukea sen!

    VastaaPoista
  4. Vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta!

    VastaaPoista
  5. Hei Jenni, löysin kyllä helposti kirjailijasta tietoa, mutta niissäkään ei mainittu jatko-osasta, vaan puhuttiin vain tästä Hiroshiman kukista. Teosluettelosta selvisi, että hän on kirjoittanut paljon muitakin kirjoja.

    Hei Katri, suosittelen lukemaan, jos saat vain kirjan käsiisi!

    VastaaPoista
  6. Kiitos tästä jutusta, palautti elävästi mieleen sen kun tämän luin (varmaan lukioikäisenä!). Jännittävää että on tällaisia kirjoja: ne lukee, niiden olemassaolon unohtaa, mutta kun niistä muistutetaan, tunnelma ja vaikutelma palaa välittömästi.

    VastaaPoista
  7. Hei Booksy, olen huomannut tuon saman ilmiön itsekin jonkun menneisyydessä lukemani kirjan suhteen, jonka on ns. unohtanut. Eniten kuitenkin palautuvat juuri ne lapsuuden ja nuoruuden lukukokemukset varsin voimakkaina mieleen, jos sieltä pompahtaa joku kirja uudestaan esiin. Niihin kirjoihin kiinnittyy eri tavalla, koska ne ovat olleet juuri kasvuvuosina merkityksellisiä.

    VastaaPoista
  8. Tämä kuuluu kirjoihin, jotka minun pitää jossain vaiheessa lukea. Löysin tämän kirjan joskus aikoinaan kotitaloni ullakolta, ja kiinnostuin siitä, en vain ole vielä saanut luetuksi.

    VastaaPoista
  9. Hei Aino, kirjan lukee nopeasti, kun se on aika ohut. Suosittelelen!

    VastaaPoista