sunnuntai 6. kesäkuuta 2010

Anne Holtin Hanne Wilhelmsen dekkareita



Kesäaikana kirjaston hyllyt monesti tyhjenevät nopeasti dekkareista ja ne ovat suosittua kesälukemistoa. Minunkin kesäohjelmani sisältää usein dekkareita, vaikka luen niitä myös ympärivuotisesti. Nyt haluan kertoa yhdestä dekkarihahmosta, jonka vaiheita olen salapoliisin tavoin jälijittänyt. Tutustuin Hanne Wilhelmseniin ensimmäisen kerran sivuhahmona Anne Holtin toisessa rikosromaanisarjassa, jossa päähenkilönä on taas sarjamurhaajaprofiloija Inger Johan Vik. Ihka ensimmäisessä blogimerkinnässäni kirjoitinkin tästä sarjasta. Hanne Wilhelmsenin elämä alkoi kuitenkin minua kiinnostaa, kun häneen viitattiin legendaarisena poliisina, joka nykyään on eläkkeellä ja pyörätuolissa saatuaan luodista virantoimituksessa. Hän esiintyy merkittävässä roolissa Presidentin salaisuusuudessa (suom. 2007) ja auttaa Ingemaria ratkaisemaan presidentin salaisuudet. Ensivaikutelmani Hannesta on jörö, katkera, älykäs, erittäin terävä ja vahva persoona. Hän asuu yhdessä naiskumppaninsa Nefisin kanssa ja heidän huushollia huseraa Oslon vanhin katutyttö Harrymarry, joka on aivan hellyttävä persoona.


En ole lukenut Hanne Wilhelmsenin dekkareita järjestyksessä vaan sieltä täältä, mitä kirjastosta on saanut käsiinsä tai kirpparilta löytynyt. Viimeksi luin Leijonan kita (1997/2001) ja nyt olen lukenut kaikki tähän mennessä ilmestyneet Anne Holtin dekkarit. Leijonan kidassa Hanne on virkavapaalla ja palaa Yhdysvalloista auttamaan kollegaansa ja ystäväänsä Billy T.:tä naispääministerin ampumisen selvittelyssä. Tässä dekkarissa Hanne on hyvin rento ja huoleton, ei-tyypillistä Hannea. Yleensä Hanne Wilhelmsen on hyvin sulkeutunut, kompleksinen, ristiriitojen ahdistama. Hanne salaa kauan ympäristöltään seksuaalisen suuntautumisensa ja varjelee yksityiselämäänsä. Hanne kohtaa myös suurta surua elämänsä vaiheissa ja pakenee ulkomaille. Hannen paras ystävä on varmaankin iso, "karhumainen" naistenmies Billy T., ja heidän suhteensa kokee erilaisia vaiheita dekkarisarjan edetessä. Sarjan alussa Hanne on nuori ylikonstaapeli, joka etenee urallaan apulaispoliisipäälliköksi. Viimeisin Hanne Wilhelmsen-dekkari on 1222 (suom. 2008), joka on Agatha Christiemäiseen tyyliin kirjoitettu. Kertojana on Hanne itse, joka ratkaisee tietenkin murhamysteerit. Hanne Wilhelmsenistä on tullut syrjäänvetäytyvä ja erakoitunut, halvaantunut hieman kuurokin, keski-ikäinen nainen.


Paholaisen kuolemasta (1995/2000) voisi aloittaa Hanne Wilhelmsenin dekkareiden lukemisen. Lastenkodin johtajatar löytyy puukotettuna huoneestaan ja samaan aikaan 12-vuotias Olav pakenee lastenkodista. Siinä on sellainen dekkari, jossa en halunnut ratkaista murhaajan henkilöllisyyttä eikä Hannekaan lopulta sitä selvitä oikein. Hannekin siis voi erehtyä. Ne lukijat, jotka ovat alusta asti seuranneet Hanne Wilhelmsenin vaiheita ovat varmaan järkyttyneet, kun Totuuden tuolla puolen (suom. 2004) viimeisillä sivuilla Hannea ammutaan ja loppu jää avoimeksi. Sen jälkeen meni kolme vuotta ennen kuin Anne Holt seuraavaksi kirjoittaa Hanne Wilhelmsenistä. Eihän kirjailijat todellakaan saa tappaa sarjojensa päähenkilöä - eihän?


En voi olla vertaamatta Hannea Wilhelmseniä Kay Scarpettaan, koska heissä on jotain samaa. Tietynlainen kärsimys ja ahdistus, ristiriidat ympäröivät heidän henkilöhahmojaan. He jäävät aina etäisiksi ja salaperäisiksi enkä saa heistä otetta. Sen takia he kai kiehtovatkin, koska en lopultakaan tunne heitä, vaikka kirja kirjalta yritän päästä lähemmäksi. Mutta yksi asia on selvä. He ovat naissankareita eivätkä he herroja kumarra tai pokkaa vaan kulkevat sitä omaa polkuaan, joka on välillä hyvinkin yksinäinen tie. Toivottavasti Holt kirjoittaa jatkossakin Hanne Wilhelmsenistä, vaikka seuraavaksi häneltä on ensi syksynä ilmestymässä uusi Inger Johan Vik-dekkari. Ingerin elämässäkin näitä salaisuuksia riittää...


Anne Holt on nykyisin täysipäiväinen kirjailija. Aikaisemmin Holt on toiminut asianajajana, poliisin palveluksessa sekä toimittajana. Hän on myös ollut Norjan oikeusministerinä lyhyen aikaa ja Leijonan kita sijoittuu samaan ajankohtaan. Poliittiset kuviot Holt tuntee ja hän kirjoittaa kirjoissaan todella asiantuntevasti yhteiskunnallisista asioista. Haastattelussa Holt kertoo, että hänellä neljä, viisi ideaa päässään, joista kaikista ennen pitkää tulee kirja. Holt on vaikutus-valtainen yhteiskunnallinen keskustelija omassa maassaan ja lisää hänestä voi lukea tästä linkistä.


Minä jatkan dekkareiden lukemista ja uusia tuttavuuksiakin odottaa kirjahyllyssä nyt kun Hanne Wilhelmsenin vaiheet ovat kutakuinkin jäljitetty. Joistain dekkareista voin postata jatkossakin. Olen myös tutustunut viime aikoina uusiin kiinnostaviin kirjablogeihin ja olen niitä listannut tuohon sivulleni. Niitä kannattaa käydä lukaisemassa!

7 kommenttia:

  1. Olipa tyhjentävän täydellinen postaus. Ja kiitos, että sain taas inspiraatiota Holtiin. Tilasinkin heti tulevan Holtin, joka ilmestyy syyskuussa nimellä Kasvoton tuomio.

    Minulla on nyt Holtin kanssa asiat hieman toisin kuin sinulla, sillä minua kiinnostaa sekava profiloija Inger Johanne Viik eniten. Menin niin pitkälle, että ilmoitin Holtille lukevani jokaisen hänen kirjansa, jossa on Kiinnostava Inger mukana! Sain vastauksen, jossa Inger luvattiin pitää kuvioissa.

    Hanne on minulle outo henkilö, vaikka luenkin Patricia Cornwellilta vain Kay Scarpetta -kirjat. Uusi Scarpetta ilmestyy syksyllä! Hannessa en tavoita mitään, mutta samaistun Scarpettaan! En itsekään tajua...

    Olen siis jättänyt Holtilta väliin kirjat, joissa Inger ei ole mukana. Samantien voin kertoa lakanneeni lukemasta kahta ruotsalaista dekkaristia, joita en enää erottanut toisistaan ja mielestäni kirja toistivat liikaa samaa kaavaa. Toiselle heistä annan vielä yhden mahdollisuuden...Mutta Anne Holt ei siis kuulu heihin!

    Minulla nyt menossa Denise Mina, jos kiinnostaa.

    MUTTA: Nyt minun on kuitenkin pakko lukea tuo 1222;-)

    VastaaPoista
  2. Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta! En ole koskaan lukenut yhtäkään Anne Holtin kirjaa, vaikka olenkin niitä usein pyöritellyt kädessäni. Hanne on kiehtova hahmo siksi, että hän ei ole "tavallinen" dekkareiden sankari vaan syrjäänvetäytyvä, eristäytynyt ja lesbo. Tämän postauksen ansiosta taidankin tutustua Holtiin ja erityisesti Hanneen.

    VastaaPoista
  3. Hyvä Leena, jos luet 1222! Hanne voi yllättää. Korjasin tuon Vikin etunimen oikeaksi, kun puhuin koko ajan Ingemarista, vaikka siis se on Inger. Hyvin sanottu, että Inger on sekava! Syksyllä voidaan sitten vaihtaa ajatuksia uusimmasta Inger-kirjasta.

    Susa, jos tartut Hanne Wilhelmsenin kirjaan, niin en ehkä suosittele aloittamaan ihan ensimmäisestä. Hannen persoona on sitä kiinnostavampi, kun hän vanhenee, mutta tämä on minun mielipiteeni.

    VastaaPoista
  4. olen vain nähnyt filminä, hän vähän kova..

    VastaaPoista
  5. Onkohan Suomessa ollenkaan ilmestynyt Holtin dekkareita leffoina? Kannattaa lukea kirjana joku Hanne Wilhelmsen dekkari. Hanne voi näyttää kovikselta, mutta on sisältä ihan muuta. Jääräpää hän on!

    VastaaPoista
  6. Anne Holt on yksi niistä Pohjoismaisista dekkaristeista, jonka kirjoja en ole lukenut. Yritin joskus lukea Hanne Wilhelmsen-sarjan ensimmäistä osaa, mutta se ei sitten oikein edistynyt ja jätin kirjan kesken. Olen miettinyt, pitäisikö vielä antaa toinen mahdollisuus ja valita jokin toinen kirja. Ehkä Inger Johanne Viikistä kertovista kirjoista voisi olla hyvä lähteä liikkeelle tällä kertaa.

    VastaaPoista
  7. Tää oli kattava postaus! Olen itse tosiaan lukenut kaksi Holtia, toisesta ("Presidentin salaisuus") en tykännyt ollenkaan, mutta toisesta ("1222") tykkäsin tosi kovasti! :-)

    VastaaPoista