Kolmastoista kertomus ja vähän muutakin

Tämä Diane Setterfieldin Kolmastoista kertomus (2007) vangitsi minut. Kirjaa oli pakko kuljettaa mukana kaikkialla ja aina kun vain oli sopiva hetki uppouduin tarinaan tai sen sisältämiin useampiin tarinoihin. Kirjan päähenkilö Margaret on lapsesta asti lukenut valtavat määrät kirjoja ja hän työskentelee isänsä antikvariaatissa. Joka päivä hän avaa jonkun kirjan ja lukee niistä muutaman rivin tai sivun ja antaa näin unohdetuille teksteille äänen. Margaret lukee vain vanhoja, kuolleiden kirjailijoiden kirjoja ja hän on kirjoittanut muutaman elämäkerran kirjallisuuden unohdetuista kirjailijoista. Kuuluisa nykykirjailija Vida Winter pyytää Margaretia kirjoittamaan oman elämäkertansa. Vida Winter on aina ollut salaperäinen, jonka todellinen henkilöllisyys on salattu ja hän on sepittänyt kymmeniä elämäntarinoita itsestään. Nyt hän haluaa vanhana ja sairaana kertoa totuuden Margaretille. Margaret ryhtyy kuuntelemaan Winterin tarinaa ja kirjoittaa tekstiä yötä päivää. Samalla hän tekee tarkkaa tutkimustyötä ja tarkistaa faktoja Vida Winterin elämästä ja vierailee tämän kotiseudulla. Kirjan tarina punoutuu kiehtovaksi kokonaisuudeksi synkkineen perhesalaisuuksineen loppuhuipennuksen saakka. Minä arvasin loppuhuipennuksen ja se juuri tuntuu hienolta, että osasin ratkaista johtolangat Margaretin kanssa. Tarinoilla pitää olla alku, keskikohta ja loppu Vida Winterin sanoin. Kirja on ylistys vanhoille kirjoille ja lukemiselle kuten takakannessa sanotaan ja tämä maailmahan minua niin viehättää.

Teoksessa viitataan muuhun kaunokirjallisuuteen ja Brontën Kotiopettajattaren romaani nostetaan esille toistuvasti. Winterin kirjastosta löytyy useampi kappale Kotiopettajattaren romaania. Tästä oivaltaneena tiedostin, että minulla itselläni on kaksi kappaletta Kotiopettajattaren romaania ihan samaa painosta enkä halua luopua kummastakaan. Eilen törmäsin taas samanlaiseen painokseen ja hetken ajattelin ostavani sen, mutta eihän siinä ole mitään järkeä... mutta ehkäpä kuitenkin...

Kolmastoista kertomus innoitti tekemään minua listan. Blogeissa on listoja pyörinyt kuten esimerkiksi Satun tai Terhin blogeissa. Tämä listan miettiminen on tuottanut minulle päänvaivaa, koska olenhan tässä blogissanikin pyrkinyt tuomaan esiin itselleni merkityksellisiä kirjoja ja jakamaan lukukokemuksia. Tämä lista ei ole mikään lopullinen. Se on tämänhetkinen ja tiedän että vaikuttavia lukukokemuksia on tulossa edessäpäin ja lista elää. Listassa ei ole muuta paremmuusjärjestystä kuin numero yksi. Olen valinnut viisi naiskirjailijan teosta, jotka koen minulle tärkeiksi kirjoiksi. Haastan myös Susan tekemään listaa.

1. Charlotte Brontë: Kotiopettajattaren romaani

Olen lukenut jokaiselta Brontën sisarukselta kirjan. Ylitse muiden on kuitenkin Kotiopettajattaren romaani, joka lapsuudesta asti on sävähdyttänyt minua ensin sarjakuvana, sitten TV-sarjana ja lopulta kirjana, jonka luin 13-vuotiaana. Jane Eyren tarina on inspiroinut minua lapsuudessani kirjoittamaan myös omia tarinoita. Kirjahyllyssäni odottaa lukemistani uusi englanninkielinen sarjakuva Kotiopettajattaren romaanista. Ja pitäisihän se vihdoinkin alkuperäiskielelläkin lukea...

Christa Wolf: Medeia. Kertomus kuudelle äänelle

Minulla oli vaihe kirjallisuuden lukemisessa, jossa olin hyvin rajoittunut. Euripideen Medeian tarina ja Wolfin Medeia-myytin uudelleen tulkinta ovat avanneet silmiäni. Antiikin Kreikan tragedia äidistä, lastensa murhaajasta ei olekaan ihan sitä, miltä näyttää. Ensin Euripides, sitten Wolf. Siinä järjestys, jos kiinnostuu Medeian tarinasta.

Virginia Woolfin teoksia

Virginia Woolf liittyy myös kirjalliseen heräämiseeni. Aallot, Majakka, Mrs Dalloway ja Oma huone on tullut luettua. Woolf on vaikuttanut tajunnanvirtakuvauksellaan lukemiseeni ja rohkaissut minua lukemaan ja tulkitsemaan vaikeatakin tekstiä. Pidän moniäänisyydestä... Oman huoneen kaipuu on todellinen...

Leena Krohn: Tainaron



Kirja on niin kaunis. Ks. tarkemmin aikaisempi merkintäni http://sarankirjat.blogit.fi/2009/07//

Diane Setterfieldin Kolmastoista kertomus on nyt tässä listassa. En ole riittävän kärsivällinen tekemään listoja. Olen yrittänyt jo lapsena kirjoittaa lukemani kirjat listaksi. Aloitin, mutta luovutin, kun en jaksanut käydä niitä läpi kirjastossa. Lukupäiväkirjan (paperinen) pitäminenkin epäonnistui pari vuotta sitten, kun en jaksanut mukamas kirjata niitä ylös. Onneksi on tämä blogi edes, johon kirjaan joitakin lukukokemuksiani, muistijälkiä itselleni...