lauantai 30. tammikuuta 2010

Tyttökirjatutkimusta: Uuden Kuun ja Vihervaaran tytöt

Kiitos kaikille blogini tyttökirjaklassikko-kyselyyn osallistuneille ja kiinnostuksesta verkkokirjakauppaani kohtaan! Olen laittanut kirjapalkintoja postiin periaatteella jokaiselle jotakin Montgomeryn Runotyttö-kirjojen lisäksi. Kommenteissa mainittiin monia tyttökirjoja- tai sarjoja, jotka ovat olleet suosikkeja lapsuudessa ja joita luetaan vielä aikuisenakin. Minusta tyttökirjojen lukukokemukset on kiehtova aihe tutkimuksellisestikin ja olen lueskellut Suvi Aholan ja Satu Koskimiehen toimittamaa Uuden kuun ja Vihervaaran tytöt- teosta (2005).



Suomalaisen Kirjallisuuden Seura järjesti kyselyn Montgomeryn tyttökirjojen herättämistä lukuko-kemuksista ja kirja on koottu näiden muistelmien ja tarinoiden pohjalta. Suomalaiset naislukijat kertovat Runotyttö ja Anna-kirjojen merki-tyksestä omassa elämässään. Kirjoi-tukset ovat elämäkerrallisia, toiset voimakkaan eläytymisen koke-muksia ja toiset taas todella analyyttisiä itsensä tutkiskelua. Kirjoittajina on myös tutkijoita ja kirjailijoita. Monet kirjoittajat jakaantuvat selkeästi Anna- tai Emilia-"faneihin". Nämä esikuvat ovat vaikuttaneet kirjoittajien omaan käyttäytymiseen, arvoihin, ammatin tai jopa puolison valintaan. Kirjoja on luettu yhä uudelleen ja uudelleen ja ne ovat siirtyneet usessa sukupolvessa äideiltä tyttäreille eteenpäin. Teoksessa kerrotaan myös luonnollisesti kirjailija Lucy Maud Montgomerystä (1874-1942) ja hänen elämästään Kanadassa ja Prinssi Edwardin saaresta. Kirja on kokonaisuudessaan hyvä tietopaketti kaikille, jotka "fanittavat" Montgomerya, vaikka elämäkerralliset tarinat alkavatkin toistaa itseään. Erityisesti pidin luvusta, jossa kerrottiin Anna- ja Runotyttö-kirjojen kansien ja kuvituksen historiasta. Vaikuttava oli myös erään vanhemman mieslukijan kirje Anna-kirjoista, joita hän oli lukenut rintamalla ollessaan ja kirjat olivat kiertäneet koko komppanian miehillä. Seuraavassa muutama poiminta lukijoilta:



"Luen aina muutaman vuoden väliajoin koko sarjan uudelleen. Anna ja Emilia ovat kulkeneet mukana elämässäni jo liki kuusikymmentä vuotta, ystävyys tuntuu säilyvän." (s.118)

"Anna-kirjat osaan pitkälti sanatarkasti ulkoa." (s.60)

"Runotyttö oli mukana jopa synnytyssalissa" (s.89)

"Oikeastaan kaikki naisen elämän perusasiat löytyvät: unelmat, seurustelut, rakkaus, erilaisuus, äitiys, perhe, työ, yksinäisyys, menetykset ja kuolema" (s.24)

Viimeaikoina blogini on keskittynyt paljolti tyttökirjoihin ja seuraavissa postauksissa käsittelen välillä muitakin kirjoja, mitä olen lukenut ja lukemassa. Tyttökirjoja, vanhoja sekä uusia tuttavuuksia, luen tietenkin koko ajan ja olen niistä alkanut tekemään lyhyitä esittelyjä Tyttökirjaklassikot-verkkokauppani blogissa, jota voi käydä myös vilkaisemassa.

6 kommenttia:

  1. Suuri kiitos palkintokirjoista, jotka tulivat tänään. Löysin muuten sattumalta netistä mielenkiintoisen blogin, missä lastenkirjallisuuden tutkija Päivi Heikkilä-Halttunen kirjoittaa lasten- ja nuortenkirjoista. Tuolla "Lastenkirjahyllyssä" on käsitelty ainakin Tiinoja ja Seljan tyttöjä. Kannattaa käydä vilkaisemassa, jos et ole jo käynyt. Osoite on http://lastenkirjahylly.blogspot.com

    VastaaPoista
  2. Hei Susa ja kiitos hyvästä vinkistäsi! Sain taas uutta tietoa... !

    VastaaPoista
  3. Voi, miksi minä en ollut mukana...

    Alleviivaan tästä kaiken, paitsi minusta elämänkertatiedot eivät toista itseään ainakaan Sisko Ylimartimon kirjassa Anna ja muut ystävämme (Minerva 2010), sillä minulle oli aivan uuttaa ja traagistakin tietoa L.M.Montgomeryn masennus, pettymys avioliittoonsa ja se, miten hän ujutti 'tytöilleen' niitä asioita, joita oli itse jäänyt paitsi. Myös hänen itsemurhansa oli minulle aivan uusi asia. Maud ilmeisesti kaipasi paljon enemmän romantiikkaa ja rinnalleen puolisoa, joka ymmärtää sitä sekä Kuiskausten kujia ja Kuun hopeisia kylpyjä etc.

    Suosittelen lukemaan Montgomeryn kirjat Vanhan kartanon Pat sekä Pat Vanhan kartanon valtiatar,sillä Maud oli laittanut niihin eniten itseään. Pat Vanhan kartanon valtiatar meni kyynelehtien...

    Runotyttö- kirjat tekivät minulle hyvää, joskin olin aina hieman muissa maailmoissa, mutta Anna villitsi minua liikaa...kaikki mitä kutsutaan temperamentiksi on tullut häneltä;-)

    VastaaPoista
  4. Kiitos Leena! ja lukuvinkeistä myös! Tarkoitin sitä, että lukijoiden tarinat, lukukokemukset alkavat toistaa hieman itseään, ei Montgomery missään nimessä!

    VastaaPoista
  5. Tuohon kirjaan on yksi meidän perheenjäsenkin kirjoittanut ;)

    VastaaPoista
  6. Hei Emilia nimesi on kuin runotytön mukaan! Tervetuloa lukemaan blogiani :)

    VastaaPoista