Toivotan hyvää alkanutta uutta vuotta kaikille vanhoille lukijoilleni ja toivottavasti tuleville uusille!
Unelmastani on vihdoin tullut totta ja olen perustanut kirjakaupan. Verkkokirjakauppani on erikoistunut tyttökirjoihin, kuinkas muutenkaan. Idea tuli tietenkin tästä blogistani ja tyttökirjallisuusprojektistani, kun aloin käymään läpi ja lukemaan uudelleen lapsuuteni tyttökirjoja ja projektihan edelleen jatkuu... Aloin samalla keräämään lisää tyttökirjoja kirjahyllyyni, kirjastooni, ja ajattelin, miksipä en jakaisi tätä keräämisen ja lukemisen iloa muillekin!
Verkkokauppani Saran Tyttökirjaklassikot löytyy osoitteesta: http://www.tyttokirjaklassikot.fi/
KILPAILU
Mikä tyttökirja tai -sarja on sinulle mieluisin klassikko? Käy katsastamassa Tyttökirjaklassikot-verkkokauppaani ja kerro löytyiko kirjaa verkkokaupastani vai jäitkö sitä kaipaamaan? Perustele, miksi kirja on sinulle tärkeä?
Kirjoita vastauksesi lähettämällä kommentti tähän kirjoitukseen. Ilmoita sähköposti-osoitteesi kommentissa. Kaikki asialliset kommentit julkaistaan (sähköposti-osoitteesi ei tule näkyviin). Kolme vastausta palkitaan L.M. Montgomeryn Runotyttö - Uuden Kuun Emilian tarinalla (WSOY, 2005). Kirja on yhteisteos ja sisältää Pieni Runotyttö, Runotyttö maineen polulla ja Runotyttö etsii tähteään- teokset.
Vastausaikaa on 25.1. 2010 asti. Otan sähköpostitse yhteyttä voittajiin.
Oli tosi kiva saada sähköpostia sinulta, olin jo autuaasti unohtanut blogisi, mutta nyt luin kaikki jutut peräkkäin. Toivoisin vain, että itse osaisin kirjoittaa noin hyvin...
VastaaPoistaViimeksi, kun kommentoin blogiasi olin vasta kirjastoalan opiskelija, mutta valmistuin nyt syksyllä ja sain heti pienestä kunnasta kirjastovirkailijan paikan. Joten elämä hymyilee :D Työ on haastavaa ja paljon on tullut uusia asioita, mutta toisaalta tylsää ei ole.
Aika vähän on tullut noita klassikoita luettua, mutta Neiti Etsivä kirjoja muistelen aina lämmöllä. Siihen aikaan kun niitä tuli käytyä läpi, osasin jo tietenkin lukea, mutta se oli niin hidasta, että turhauduin ja pakotin mummun lukemaan niitä minulle. Siinä me sitten istuttiin olohuoneessa, mummu lukien ääneen ja minä pöydän ääressä piirtäen. Kivoja aikoja!
Nyt voi jo vähän ihmetellä mikä niissä kirjoissa niin viehätti, koska nehän ovat kaikki samanlaisia ja juoni samalla kaavalla rakennettuja. Muistan, että olin ihan ihastunut Neiti Etsivän poikakaveriin ja halusin myös itselleni samanlaisen poikakaverin.
L.M. Montgomeryn Anna-sarja on ehdoton suosikkini ollut aina siitä lähtien kun luin sen n.10-vuotiaana ekaa kertaa. Melkeinpä kerran vuoteen luen sen läpi vieläkin. Syytä en tiedä, tykkään vaan niin kovasti Anna-kirjojen maailmasta.
VastaaPoistaTyttökirjaklassikoita on tullut luettua harmittavan vähän. Olen sitä sukupolvea, joka on tutustunut näihin "moderneihin tyttökirjoihin". Ainakin Mari Lampisen (?) Anni-sarja oli kuumaa kamaa.
VastaaPoistaKlassikoiden puolelta Tiinat ovat viehättäneet minua eniten. Perin äitini ja kummini vanhat Tiinat jo ennen kuin osasin lukea ja mummo osti niitä minulle vielä lisää. Melkein koko sarja on tullut luettua, muutama kirja taitaa olla loppupäästä lukematta. Parhaiten muistan ne hetket, kun äitini luki Tiinaa minulle ääneen, vaikka osasin jo itsekin lukea. En jaksa muistaa, missä Tiinoista Tiina haukkasi sappitattia, mutta se oli minusta parasta koko kirjassa ja sitä kohtaa halusin kuunnella uudestaan ja uudestaan.
Luin muutama vuosi sitten jonkun Tiinan uudestaan ja ihmettelin, mikä niissä voi olla niin hyvää, kun kaikki kirjat ovat toistensa kopioita. Mutta kyllä ne ainakin pikku-Susalle kelpasivat:)
Uskoisin, että olen lukenut suurimman osan tyttökirjaklassikoista. Voimakkain muisto liittyy L.M. Montgomeryn Anna-sarjaan. Sarjan ensimmäisen osan Annan nuoruusvuodet sain joululahjaksi 10-vuotiaana . Kirjan olen säilyttänyt aarteenani ja sen omistuksessa lukee äidin käsialalla: Kaijalle Jouluna 1961.
VastaaPoistaNuo joulunpyhät tuntuivat todella pitkiltä. Kirjan ahmin todennäköisesti joulupäivänä ja aloin kärsimättömästi odottaa arkea ja kirjaston aukeamista. Minun olisi heti pitänyt päästä katsomaan, löytyykö kunnankirjastosta jatkoa Annan nuoruusvuosille. Varmastikin löytyi, mutta sitä en niinkään muista. Muistan vain sen lähes kestämättömän odottamisen tunteen.
Moniiin nuorena lukemiini kirjoihin olen aikuisiässä palannut uudelleen. On ollut mielenkiintoista löytää syy kirjojen kiinnostavuuteen. Anna-sarjaan en ole vielä palannut, mutta uskon että jonain päivänä istun sohvan nurkassa Annan nuoruusvuodet nenäni alla.
Kiitos teille kaikille ihanista kommenteistanne!
VastaaPoistaKirjastovirkailija: Kiva, että löysit taas blogini uudestaan ja annat kannustavaa palautetta kirjoituksillenii! Onneksi olkoon sinulle valmistumisesta ja kirjastoalan työpaikasta, joita nykyään on niin vaikea saada! Neiti Etsivistähän tämä aikuisiän tyttökirjallisuusprojektini lähti silloin käyntiin...
Tuntemattoman ja Kaijan kommenteissa nostettiin esille Montgomeryn Anna-kirjat, joita minäkin olen lukenut lapsuudessani ja uusintakierrokselle lähden jossain vaiheessa.
Susa nosti taas esiin Tiina-kirjat ja niihinkin minun pitäisi vielä palata.
Olen huomannut, että noihin tyttökirjoihin yleensä liittyy jokin onnellinen muisto lapsuudesta. Tavallaan kirjan kautta pystyt muistamaan, elämään sen hetken, tilanteen uudelleen.
Olisi kivaa kuulla vielä lisää kommentteja, muistoja tyttökirjaklassikoista...
Kummallista, kun huomasin tämän blogin ajattelin ettei epäilystäkään, suosikkini on tietysti Montgomeryn Annat, varsinkin 2 ensimmäistä kirjaa. Mutta, mutta, selailin noita kirjoja ja siellä olivat Katy-sarja, jota lapsena rakastin suuresti, Mary Marcin Eevat ja ennen kaikkea Minnan syyslukukausi ja Toverien kesken. Niitten huumori puree minuun yhäkin. Ja sitten löysin Websterin Setä Pitkäsääen ja jatkokin Paras vihollinen löytyi ja ne ne vasta mukavia ovatkin.
VastaaPoistaParhaan valitseminen olisi raakalaismaista, samalla jättäisi huomioimatta Runotytöt, Seljat kaikki. Ystävät jotka pelastivat hyvin nuorena lukemaan oppineen ja hyvin yksinäisen tytön elämän.
Tyttökirjasarjoista minulle rakkain on ehdottomasti Merri Vikin kirjoittama Lotta-sarja. Taisin olla alle 10-vuotias, kun sain ensimmäisen Lotta-kirjani lahjaksi, ja sen jälkeen ne ovat kulkeneet elämässäni mukana. Pidin Lotasta (ja pidän edelleen), koska hän on reipas ja lämminsydäminen tyttö, jolle sattuu ja tapahtuu.
VastaaPoistaVoisi sanoa, että Lotalla on ollut syvällinenkin vaikutus elämäni kulkuun... Tämä ruotsalainen teinityttö mm. yksi syy siihen, että hakeuduin aikoinani lukemaan ruotsia yliopistoon. Kaikkein selvimmin rakkauteni Lottaan näkyy tyttäressäni. Nuorena jo päätin, että jos minulla joskus maailmassa on oma tytär, hänen nimensä on oltava Lotta. Ja nyt minulla toden totta on oma pieni Lotta kotona :) Reipas ja herttainen, kuinkas muutenkaan!
Uuden Kuun Emilia on ikuisesti voittamaton.
VastaaPoistaHänessä on sitä sisäistä hehkua
ja tinkimätöntä omaleimaisuutta sekä omanarvontuntoa; piirteitä joista
nykyajankin naiset voivat ottaa oppia. Kuinka moni meistä uskaltaa
kiivetä alppipolkuaan yhtä rohkeasti, sisäiseen ääneensä uskoen?
Tekemättä helpompia kompromissiratkaisuja, uhraamatta
visioitaan muiden miellyttämiseksi, ja silti säilyttäen herkkyytensä?
Vaikka Emilia joutuukin taistelemaan unelmiensa eteen, uhmaamaan
ympäristönsä odotuksia ja kärsimään peloistansa ja heikkouksistaan
(pahimpana ylpeys), hän ei koskaan nöyristele eikä menetä lopullisesti
otetta sydämensä tahdosta.
Joka lukukerralla opin Emilialta jotain uutta ja muistan, millä tiellä
itse todella tahdon olla. Useasti lukukerrat ajottuvatkin oman elämäni
suurien muutosten tai isompien ratkaisujen risteyskohtiin.
Saan Runotyttö - sarjasta voimaa ja uskoa omiin unelmiini.
Kirjat ovat niin voimakasta elämän eliksiiriä, että sen parhaimmissa
kohdissa iho nousee kananlihalle ja väristykset kulkevat pitkin
selkää.
Tuolla Uuden Kuun keijukaisella on ihmeellistä, salaperäistä tenhoa.
Oli kiva kun kävit vierailulla blogissani ja jätit kommentin :) Olen välillä käynyt kurkkimassa tätä blogia blogilistan kautta ja tykkään kovasti :) Hihkuin innosta kun luin tämän kirjoituksen, mutta sitten vastaaminen jäi, sillä tuntuu niin vaikealta valita kaikkein mieluisinta tyttökirjaa. Vuosien varrella suosikkikirja on vaihtunut, mutta Montgomery-Alcott linjalla on menty koko ajan :D
VastaaPoistaEhkä ensimmäinen ehdoton suosikkini oli Alcottin Tytöistä parhain, joka kertoo vanhanaikaisesta tytöstä, johon minun oli jostain syystä helppo samaistua. Kirjaan on ujutettu pieniä "moraalisaarnoja" , jotka herättävät hilpeyttä (ja ärtymystä) nyt myöhemmin, silloin aikoinaan taisin suhtautua niihin suurella vakavuudella :D Kuitenkin kirja on säilyttänyt vanhan lumouksensa.
Toinen lapsuuden suosikki oli Runotyttö-sarja. Sitten jossain vaiheessa teininä luin Annan unelmavuodet moneen kertaan kun se oli niin romanttinen! Muutama vuosi sitten tykästyin Kotikunnaan Rillaan. Olen myös lukenut ja ihastunut uudestaan Pikku naisiin ja jatko osaan Viimevuotiset ystävämme. Myös Annan nuoruusvuodet on ihana.
Selailin verkkokauppaasi innoissani ja sieltä löytyi myös pari uutta suosikkiani. Luin viime vuonna Eleanor H. Porterin Pollyannan (suomeksi Iloinen tyttö?) ja se lumosi minut heti. Viime viikolla luin E. Nesbitin kirjan The Railway Children (Rautatielapset) josta myös tykkäsin kovasti.
Tuntuu miltei mahdottomalta valita suosikkia tästä joukosta :) Luulenpa että antaisin sen kunnian kuitenkin Alcottin Tytöistä parhaimmalle. Se on jollain tavalla osa minua...osa lapsuuttani ja varhaisnuoruuttani. Henkilöt ovat vanhoja ystäviäni, kulkeneet kanssani näiden vuosien ajan, erityisesti Tom on vastustamaton. Tarina on ihana ja siihen palaaminen on aina yhtä ihanaa...
Moi! Olisi ihanaa, jos jossain vaiheessa tulisi lisää tämmöisiä kilpailuja! :)
VastaaPoista