Olen viime aikoina innostunut novellien lukemisesta ja Jennin suosituksesta tartuin Helmi Kekkosen Kotiin-novellikokoelmaan. Etukäteen olin suunnitellut lukevani kokoelmasta vain yhden novellin aina aamupäivällä, jonka ideasta kirjoitin jo aikaisemmin. Ensimmäisen luettuani hotkaisin kaikki yhdeksän novellia kerralla. Takannen esittelytekstissä novellien kerrottiin kietoutuvan toisiinsa, joka vaikutti minun ahmimiskohtaukseeni. Voi kunpa tuota lausetta ei olisi ollut siellä takakannessa!Ensimmäinen novelli Ilona kertoo dementoituneen äidin ja tyttären kohtaamisista. "On niin paljon sellaista mistä en mitään tiedä, mistä emme ole puhuneet. Kuka sinä olit ennen kuin tapasit isän, kuka sinä olit ennen tätä perhettä, ennen minua ja Tuomasta." Lukijoille tyttären kysymykseen selviää vastaus kokoelman viimeisessä novellissa Elsa. Tämä yhteys oli kokoelman parasta antia ja siihen se olisi saanut jäädäkin. Muut yhteydet joidenkin tarinoiden välillä olivat hyvin hataria tai sitten niitä ei löytynyt ollenkaan. Lukijana minua häiritsi tällaisten olemattomien yhteyksien etsiminen ja se pilasi osaltaan lukunautintoani hienoilta tarinoilta, joihin olisin halunnut rauhassa syventyä.
Tarinat ovat kuitenkin ne pääasia. Kekkosen novellit ovat hyvin taidokkaita kuten niin monissa aikaisemmissa lehti- ja blogijutuissakin on kehuttu. Muutama novelli olisi vielä vaatinut enemmän loppuunhiomista, jonkun jujun saattamista mukaan, ehkäpä juuri niiden yhtymäkohtien nivoutumista osaksi kokonaisuutta. Makukysymyshän se on, mikä tarina sitten lopulta lukijaan kolahtaa. Minun suosikkejani noiden edellämainittujen lisäksi ovat Aatos ja Sisko - novellit. Aatoksen tarina mielikuvitusystävästä on koskettava ja tämähän on taas sitten oma tulkintani.
Kekkonen osaa kertoa ja luoda tiivistunnelmaisen lyhyen kertomuksen, joka jättää samalla tilaa lukijoille omiin tulkintoihin. Kieli on kaunista. Sanat ja lauseet ovat kauniita. Kaikkialla pohjavireenä on surua ja menetystä, alakuloa ja haikeutta, mutta ei liian pakahduttavasti vaan juuri sopivasti. Vahvan kaipuun lisäksi tarinoista voi aistia rakkautta ja eroottista latausta. Näissä novelleissa on syksyn tuuli.
Kotiin-kokoelma oli Helmi Kekkosen esikoinen ja ilmestyi Avaimen kustantamana 2009. Nyt siitä on ilmestynyt myös pokkaripainos (2011). Upean etukannen on suunnitellut Satu Ketola.
"Alussa kaikki on aina hyvin."
Kirjoitit tästä niin ihanasti, että haluan ehdottomasti lukea Kotiin-kirjan. Luin Kekkosen Valinnan muutama viikko sitten ja ihastuin hänen kieleensä, tunnelmanluontitaitoihinsa sekä siihen tunteeseen, joka minut kirjaa lukiessani valtasi. Tässä on selvästi samaa!
VastaaPoistaHei Katja ja kiva, kun innostuit näistä Kekkosen novelleista! Valinnan luen varmasti jossain vaiheessa, koska Kekkosen tyyli on vaikuttavaa ja uskon kyllä, että hänen uuden kirjansa kieli on yhtä kaunista.
VastaaPoistaMinunkin täytyy jossakin vaiheessa tutustua Kekkosen teoksiin. Kirjoitit tästä hyvin kiinnostavasti!
VastaaPoistaMiekin tykkäsin tästä valtavasti, sekä Satun kannesta että Helmin tekstistä. Aion lukea nyt syksyllä Aatoksen uudelleen, sillä muistan, että pidin siitä ja nyt kaikki ovat nostaneet sen juuri esiin. :)
VastaaPoistaKiitos Karoliina! Jos ehtisit lukaista joku aamupäivä muutaman novelliin aamulehden sijasta, rutiinista poiketen...
VastaaPoistaHei Hanna, kirjoititko blogiisi Kotiin-kokoelmasta, koska yritin etsiä, mutta en löytänyt?
Luin sen ennen blogiuraani. Löysin aikanani Inan blogista kirja-arvion ja jonotin sitä kirjastosta. Myöhemmin vasta innostuin bloggaamisesta itsekin.
VastaaPoistaSara, minulla on itse asiassa ollut aamuinen novelliprojekti käynnissä jo jonkin aikaa. ;) Lisäksi meille ei enää edes tule Hesaria. Novelleja on siis tullut syksyllä luettua hyvin, mutta nyt Anna Kareninan kimppaluvun myötä saatan vaihtaa joinakin päivinä aamunovellin aamuiseen Tolstoihin. :)
VastaaPoistaHei Karoliina olisipa kiva kuulla, mitä novelleja olet lukenut blogissasi. Tuo kimppalukeminen kuulostaa kiinnostavalta! :)
VastaaPoistaVarmaan jossakin välissä kirjoittelen novelliasiaa, vaikka ainakin toistaiseksi olen lukenut hajanaisesti, eli en yhtään kokoelmaa kokonaisena (siis tänä syksynä, toki aiemmin olen kokonaisia kokoelmiakin lukenut, heh).
VastaaPoistaMitä varten minä taas yksin tunnen, että tämä ei ole minua varten...Olen nähnyt yhden dementiaa käsittelevän elokuvan, oliko sen nimi Away from me tms. ja se oli kiinnostava. Pääosassa, sairastunutta näytteli Tohtori Zivagon Lara eli Julie Christie.
VastaaPoistaMinä rakastan novelleja. Maailman paras novellikokoelma on Raymond Carverin Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta, tokaksi paras on Herta Müllerin Matala maa ja sitten on ehkä Italo Calvinon Marcovaldo ja sitten...
Sara, olet oikeassa siinä, että henkilöyhteydet eri novellien välillä olivat aika tarpeettomia, paitsi tietysti Ilona&Elsa -novellien välillä. Itse en lukiessa noista viittauksista juuri häiriintynyt, mutta seuraavalla lukukerralla voisin lukea varta vasten miettien, onko noilla yhteyksillä jokin syvempi merkitys.
VastaaPoista