sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Kirjoituskutsu ulkomaisten tyttökirjaklassikoiden lukukokemuksista






Mitkä ovat ulkomaisia suosikkityttökirjojasi? Ovatko suosikkejasi angloamerikkalaiset tyttökirjat, kuten Louisa Alcottin Pikku naisia, L.M. Montgomeryn Anna- tai Runotyttökirjat, F.H. Burnettin Salainen puutarha, Susan Coolidgen Katy-kirjat, Laura Ingalls Wilderin Pieni talo preerialla-sarja, Jean Websterin Setä Pitkäsääri tai Neiti Etsivät? Vai ovatko suosikkikirjasi Pohjoismaista, kuten Astrid Lindgrenin tyttökirjat, Merri Vikin Lotta-sarja tai Martha Sandwall-Bergströmin Gulla-kirjat? Vai onko suosikkisi joku ihan muu ulkomainen tyttökirja, jota ei ole mainittu?
 
Kerään aineistoa realististen tyttökirjojen lukukokemuksista ja niiden merkityksistä lukijoiden elämässä. Aineistoa tullaan käyttämään tietokirjassa, joka ilmestyy 2015. Tuleva tietokirja on sisarteos teokselle Rasavillejä ja romantikkoja. Rakkaat suomalaiset tyttökirjat (Avain, 2013), johon keräsin suomalaisten tyttökirjojen lukukokemuksia. Uutta keruuaineistoa saatetaan käyttää myös tutkimustarkoituksessa, kuten väitöskirjatutkimuksessani.

Pyydän sinua kirjoittamaan lukukokemuksistasi vapaamuotoisesti. Perustele, miksi kirjat ovat suosikkejasi ja mitä ne ovat merkinneet sinulle.

Voit kirjoittaa tekstin käsin tai koneella. Lähetä kirjoituksesi 31.3.2014 mennessä sähköpostiini sara.kokkonen@utu.fi tai osoitteeseen Sara Kokkonen c/o Katja Jalkanen Avain, BTJ, Finland, Itälahdenkatu 22 A, 00210 Helsinki. Voit kirjoittaa tekstisi omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Liitä mukaan tieto iästäsi ja sukupuolestasi. Tekstisi saatetaan julkaista kokonaisuudessaan tai otteita siitä.

Kaikkien kirjoittaneiden kesken arvotaan 1 kpl Rasavillejä ja romantikkoja. Jos osallistut arvontaan, niin liitä yhteystietosi kirjoituksesi mukaan.

Sara Kokkonen
Turun yliopiston kasvatustieteen jatko-opiskelija
sara.kokkonen@utu.fi

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Nancy Drew Mystery Stories - alkuperäisiä Neiti Etsiviä


Kirjojen keskellä-blogia pitävä Maija lahjoitti minulle englanninkielisiä alkuperäisiä Neiti Etsiviä, jotka ovat ilmestyneet Nancy Drew Mystery Stories-sarjassa. Alkuperäistä Neiti Etsivä-sarjaa kirjoitettiin kaiken kaikkiaan 175 osaa vuosina 1930-2003. Niistä suomennettiin 105. Sarjaa jatkettiin Yhdysvalloissa Nancy Drew Girl Detective nimellä vuonna 2004, mutta näitä Neiti Etsiviä ei ole suomennettu ollenkaan. 

Sain Maijalta yksitoista Nancy Drew-tarinaa, joista kaksi oli suomentamattomia Neiti Etsiviä. Kirjat ovat Kokkolan kaupunginkirjaston poistoja ja mikä aarre tämä olikaan, minulle. Selvitin Fennicasta, Suomen kansallisbibliografiasta kirjojen suomennokset. Tässä listaa kirjoista sarjan ilmestymisjärjestyksessä:

13. The mystery of The Ivory Charm 1936 ei ole ilmestynyt Suomessa
20. The Clue in the Jewel Box 1943, Neiti Etsivä ja jalokivilippaan arvoitus 1979 (Tammi)
25. The Ghost of Blackwood Hall 1948, Neiti Etsivä ja henkimaailman huijarit 1991 (Tammi)
27. The Secret of the Wooden Lady 1950, Neiti Etsivä ja kadonnut keulakuva 1989 (Tammi)
28. The Clue of the Black Keys 1951 ei ole ilmestynyt Suomessa
30. The Clue of the Velvet Mask 1953, Neiti Etsivä ja samettinaamio 1987 (Tammi)
39. The Clue of the Dancing Puppet 1962, Neiti Etsivä ja tanssivan nuken arvoitus 1987 (Tammi)
42. The Phantom of Pine Hill 1965, Neiti Etsivä ja kirjaston kummitus 1988 (Tammi)
44. The Clue in the Crossword Cipher 1967, Neiti Etsivä ja inkojen aarre 1988 (Tammi)
47. The Mysterious Mannequin 1970, Neiti Etsivä ja mallinuken arvoitus 1972 (Tammi)
50.  The Double Jinx Mystery 1973, Neiti Etsivä ja pahanilmanlintu 1979 (Tammi)



Luin näistä saamistani kirjoista Suomessa julkaisemattoman Neiti Etsivän: The Mystery of the Ivory Charm. Kirja on tyylilleen uskollinen neiti etsivä ja täynnä jännittäviä tapahtumia, mutta ei todellakaan sarjan parhaita. Juonessa on epäjohdonmukaisuuksia ja väittäisin kirjaa jopa rasistiseksi. 

Paula, George ja Bess palavaat loman vietosta, kun he näkevät sirkusjunan saapuvan rautatieasemalle. Uteliaina tytöt seuraavat junan purkamista ja norsun kuljettamista. Paula puuttuu asiaan, kun ilkeähkö sirkustyöntekijä Rai kurittaa intialaista poikaa Coyaa. Hän on 12-vuotiaan Coyan huoltaja. Myöhemmin Rai antaa norsunluusta tehdyn amuletin (The Ivory Charm) Paulalle, koska uskoo, että neiti etsivällä on yliluonnollisia kykyjä. Selviäähän hän vaarallisen käärmeen hyökkäyksestä. Coya karkaa salaa junaan, jolla Paula ystävineen matkustaa kotiin. 

Paula ottaa huolehtiakseen pojasta asianajajaisänsä kanssa ja tämä saa yksityisopetusta. Coya kuitenkin laitetaan asumaan autotalliin, koska taloudenhoitaja Hannah ei oikein luota häneen. Myöhemmin taloudenhoitaja katuu, kun lopussa selviää, että Coya onkin intialaisen provinssin kruununperillinen. Coya ei tätä itse muista, sillä hänet on kaapattu Yhdysvaltoihin Rain ja neiti Allisonin toimesta ilmeisesti hänen ollessa vielä hyvin pieni. Epäjohdonmukaista on, että Coyan oikeista vanhemmista ei kerrota oikeastaan mitään ja mitä heille on tapahtunut. Amuletti, The Ivory Charm on kuitenkin kuulunut heille. Epäuskottavaa on myös, että Rai antaisi tällaisen kuninkaallisen arvokkaan korun Paulalle. No, myöhemmin mies tuleekin katumapäälle ja varastaa sen takaisin. Toinen kaappaajista Anita Allison on kuvattu hassuksi naiseksi, joka vaipuu välillä transsiin ja mutisee itsekseen (puhuu sivu suunsa). Hän on kaiken takana, koska avusti valtaan toisen hallitsijan ja sai siitä palkkioksi kuninkaallisia rikkauksia.

Intian karuista oloista ja kastijärjestelmästä kerrotaan kirjassa lyhyesti. Seuraavassa professori Stackpolen (Coyan opettajan) näkemyksiä:

"I fear you would find many customs and practices would horrify you. The caste system has led to many abuses. Then, too, in certain parts of the country the natives have no idea of sanitation. In the name of religion they bath together in sacred pools, many of them suffering from loathsome diseases. This same water is used later for drinking purposes." (s. 76)

Nedin kommentti tähän:

"I'm glad I live in the United States, Ned interposed." (s. 76)

Professori ja Paula ovat vakuuttuneet, että älykäs ja hienostunut Coya kuuluu ylimpään kastiin ennen kuin hänen syntyperänsä lopullisesti selviää. Niinpä, ennakkoluuloja ja stereotyyppisiä käsityksiä voi lukea tekstistä suoraan tai rivien välistä, mutta kirjan maailmasta on todella aikaa vierähtänyt. The Mystery of the Ivory Charmin on kirjoittanut Mildred Wirt Benson vuonna 1936. Siitä on ilmestynyt myös uusintaversio vuonna 1974. En tiedä, onko uudemmasta painoksesta karsittu jotain pois, mutta Neiti Etsiviä on syytetty aikanaan rasismista ja niitä on muokattu uudelleen. Neiti Etsivien historiasta ja haamukirjoittajista voitte lukea täältä lisää.

Vaikka kirja olikin heikkotasoinen neiti etsivä ja rönsyilevä epäuskottavine piirteineen, niin silti sitä oli tavattoman kiinnostavaa lukea. Aion lukea englanninkielisiä kirjojani aina silloin tällöin. Kiitos Maija vielä kerran!

p.s. Tässä Neiti Etsivässä Paula muuten käy visiitillä Valkoisessa talossa tapaamassa presidentin rouvaa, koska tämä on kuullut kehuja kuuluisasta etsivätytöstä. Siihen aikaan presidenttinä oli Franklin D. Roosevelt...

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Kirjahankintoja


Kirjojen shoppailu netissä on mukavan vaivatonta ja myönnetään hiukan addiktoivaakin. Nämä verkkokaupasta tilaamani kirjat saapuivat minulle todella nopeasti. Toisesta ulkomaisesta verkkokirjakaupasta tilasin myös pari kirjaa, mutta niitä saan vielä odotella. Toinen kirjoista on luvattu tammikuun lopulla ja toinen taas helmi-maaliskuun aikana. Odottavan aika voi olla pitkä, mutta toivottavasti odotus palkitaan. Kirjahankintani ovat tausta- ja tutkimustyötäni varten ja onneksi osa kirjoista oli suhteellisen edullisia. Suomesta kirjoja ei ole saatavilla, paitsi Mary Rubion Montgomery-elämäkertaa voi lainata yliopiston kirjastosta. Hankintani ovat pääasiassa kirjailijoiden elämäkertakirjallisuutta. Ei ihan keiden tahansa kirjailijoiden, vaan tietenkin uraauurtavien tyttökirjailijoiden! Seuraavaksi muutama tärppi:

The L.M. Montgomery Reader
Benjamin Lefebvren toimittama uutuus The L.M. Montgomery Reader. Volume one: A Life in Print (2013, University of Toronto Press) on ilmestynyt ihan äskettäin. Kirja on kokoelma Montgomeryä koskevia julkisia kirjoituksia ja Montgomeryn omia esseitä, kirjeitä ja haastatteluja lehdissä. Kokoelma alkaa Anne of Green Gablesin (Annan nuoruusvuodet) julkaisemista aina kirjailijan kuolemaan saakka ja myös sen jälkeen. Uudelleenlöydetyt materiaalit ympäri maailmaa on koottu nyt kirjana ja kokoelman ensimmäinen osa keskittyy Montgomeryyn rooliin julkisena henkilönä ja kuuluisana kirjailijana. Kirjasta löytyy myös Eva-Lis Wuorion tekemä haastattelu Montgomerystä, kun hän vieraili kirjailijan kodissa Torontossa. Haastattelu julkaistiin Sirkka-lastenlehdessä vuonna 1937. Sirkka-lehden haastattelun on kääntänyt tutkija Vappu Kannas.


Mary Henley Rubion Lucy Maud Montgomery: The Gift of Wings (2008) on tuhti, liki seitsemänsataa sivuinen kirjailijan elämästä kertova teos. Salla on suositellut elämäkerran lukemista lämpimästi ja tämä sopii hyvin täydentämään Montgomeryn omien päiväkirjojen lukemisen rinnalla.


John Mattesonin Eden's Outcasts. The Story of Louisa May Alcott and Her Father (2007) kertoo Pikku naisten luojan Louisa Alcottin lisäksi hänen kuuluisasta isästään sekä isä-tytär-suhteesta. Anu Lahtinen on kirjoittanut todella monipuolisen arvion ja analyysin kirjasta Kasvatus ja Aika-lehdessä. Sieltä löytyy myös vinkkejä muihin Alcottin elämäkertoihin!


Ann Thwaiten Frances Hodgson Burnett. Beyond The Secret Garden (1974, 2007) valottaa Salainen puutarha- ja Pikku Prinsessa-kirjojen luojan Frances Burnettin värikästä elämää.

Kirjailija Laura Ingalls Wilderista löytyi vaikka kuinka monta kirjoitettua elämäkertaa. Tlasin niistä kaksi: William Andersonin Laura Ingalls Wilder: A Biography (1992) ja Pamela Smith Hillin Laura Ingalls Wilder. A Writer's Life (2007). Ensiksi aion kuitenkin  tutustua hänen tytön elämästään kertovaan Pieni talo preerialla-sarjaan.

p.s. Parhaillaan olen lukemassa erään suomalaisen kirjailijan elämästä päiväkirjojen kautta ja miten ihanaa on lukea välillä suomen kielellä, mutta sekin vaan on aika hidasta...

maanantai 13. tammikuuta 2014

Åsa Warnqvist: Besläktade själar - ruotsalaisnaisten lukukokemuksia Montgomeryn Anna-kirjoista


L.M. Montgomeryn tunnetuin teos Annan nuoruusvuodet (Anne of Green Gables) käännettiin ensimmäisenä naapurimaassamme Ruotsissa nimellä Anne på Grönkulla vain vuosi ilmestymisensä jälkeen 1909. Kirjallisuudentutkija Åsa Warnqvist kuulutti Anne på Grönkulla 100-juhlavuoden kunniaksi  ruotsalaisten lukukokemuksia Montgomeryn teoksista. Besläktade själar. Läsupplevelser av Anne på Grönkulla (BTJ, Lund, 2009) on Warnqvistin kokoama antologia lukijoiden vastauksista. Suomessa vastaavanlainen lukukokemusten keruu Montgomeryn teosten vastaanotosta toteutettiin 2003. Suvi Aholan & Satu Koskimiehen toimittamassa antologiassa Uuden Kuun ja Vihervaaran tytöt (Tammi, 2005) suomalaislukijat kertovat suosikeistaan, Anna- ja Runotyttö-kirjoista.

Uuden Kuun ja Vihervaaran tytöt on ollut innoittajani kerätessäni suomalaisten tyttökirjojen lukukokemuksia viime vuonna. Besläktade själar (sukulaissielut)  innoittaa minua taas lukumuistojen äärelle. Warnqvist sai sähköpostitse yli 300 kirjettä, joista hän on koonnut teokseensa 65 lukijakirjoitusta. Lukijakirjeitä tuli eri-ikäisiltä tytöiltä ja naisilta. Muutama prosentti vastaajista oli miehiä. Nuorimmat kirjoittajista olivat 12-vuotiaita ja vanhin melkein 93-vuotias. Lukijat kirjoittavat avoimesti, kuinka Montgomeryn teokset ovat koskettaneet heidän elämäänsä. Monet muistelevat, kun lukivat ensimmäistä kertaa lapsuudessaan Anne på Grönkullaa, joka on heidän suosikkikirjansa. Kirjoitukset, jotka tähän antologiaan on otettu mukaan käsittelevät enimmäkseen Anna-kirjoja ja erityisesti Annan nuoruusvuosia. Kirjan loppupuolella on muutama kirjoitus Runotyttö-kirjoista.

L.M. Montgomery on myös monen lukijan suosikkikirjailija. Lukijoihin vetoavat Montgomeryn kieli, huumori, romantiikka, henkilöhahmot ja luonnonkuvaukset. Anna-kirjoja ovat lukeneet niin äidit, tyttäret kuin isoäiditkin sekä muut sukulaiset. Kirjat yhdistävät eri sukupolvia, kuten meillä Suomessakin. Lukijoiden kertomukset ovat samantyyppisiä sisällöiltään, kuin suomalaislukijoiden kirjoitukset. Anna-kirjoja luetaan eri-ikäisenä yhä uudestaan ja uudestaan. Lukijat näkevät uusilla lukukerroilla uusia asioita ja samaistuvat eri henkilöhahmoihin riippuen, minkä ikäisiä he ovat lukuhetkellä. Anna on ystävä ja esikuva, johon samaistutaan eniten. Kirjoissa käsitetellään vaikeita asioita, kuten kuolemaa ja lapsen menetystä. Ne herättävät voimakkaita tunteita lukijoissa. 

14-vuotias Beata von Grothusen kirjoittaa mm. tuntemuksiaan Kotikunnaan Rillasta:

"Senare i boken Lilla Marilla, så dör även ett annat av hennes barn, Walter, i första världskriget. Det är jättesorligt, och ja började gråta när jag läste det. Det var också jättesorligt när det första barnet dör, direkt efter födseln. När man känner sådana känslor när man läser bok, sä är det ett bevis på att den är bra!!!" (224)

Ruotsinsuomalainen Tiina Rosenberg kirjoittaa taas Runotyttö-kirjojen lukukokemuksistaan ja kiteyttää hyvin seuraavassa tyttökirjan ytimen:

"Flicklitteraturen lärde mig känslornas språk. Det handlade om alla slag känslor, men jag fäste mig särskilt vid de starka vänskapsband mellan flickor och unga kvinnor som är så centrala för flickboken som litterär genre. Detta gäller inte Emily och Ilse, Anne och Diana utan också flera andra. Kort sammanfattat kan jag säga att flicboken utmärks av en mycket nära och intensiv vänskapsrelationen mellan huvudpersonen och en flicka i samma ålder." (293)

Besläktade själar on kiehtova ja mukaansatempaava teos Montgomeryn romaanien merkityksestä lukijoille. Jopa lastenkirjailija Astrid Lindgreniin Anne på Grönkulla on aikanaan tehnyt syvän vaikutuksen ja punahiuksinen Anna on ollut Peppi Pitkätossu- ja Marikki-hahmojen esikuvana. Besläktade själar alkaa L.M. Montgomeryn pojantyttären Kate Macdonald Butlerin sydämellisillä alkusanoilla. Butler on kirjoittanut aikaisemmin isovanhempiensä mielenterveysongelmista ja isoäitinsä masennuksesta. Lukijakertomusten lisäksi antologia sisältää kaksi Granqvistin artikkelia Montgomeryn elämästä ja tuotannosta sekä matkan Montgomeryn jalanjäljille tämän päivän Kanadassa. Granqvistin kuvailu Montgomeryn elämän paikoista ja siihen sopivat valokuvat alkavat virittää sopivasti minussa matkakuumetta... Myös joidenkin lukijoiden kirjoituksissa kuvataan heidän unelmiensa matkaa Prinssi Edwardin saarelle Annan maisemiin. Kirjassa on hauskana lisänä Montgomeryn oma vanukasresepti Månvikspudding, joka oli hänen herkkuaan. Mitä tarkoittaa månvik?

Ruotsin kielen taitoni riitti tämän kirjan lukemiseen ja tarvittaessa käytin sanakirjaa. Niille, jotka haluavat tutustua lukijoiden persoonallisiin ja omakohtaisiin kokemuksiin Montgomeryn teoksista, suosittelen Warnqvistin  teoksen lisäksi myös Aholan & Koskimiehen monipuolista teosta.


p.s. Kohta lähestyy uuden (vanhan) projektini h-hetki ja esitän teille pian kysymyksiä! :)

lauantai 4. tammikuuta 2014

Virginia Woolfin ensimmäinen suomennettu esseekokoelma: Kiitäjän kuolema ja muita esseitä


Eilen kirjastossa silmiini osui Virginia Woolfin tuotannosta suomennettu uutuus Kiitäjän kuolema ja muita esseitä (Teos, 2013). Jaana Kapari-Jatta on suomentanut kokoelman Woolfin esseitä koko hänen kirjallisen uransa ajalta. Esseitä teokseen on valittu kaiken kaikkiaan 66 Woolfin satojen tekstien joukosta. Olen ollut viimeisen vuorokauden aikana todella innoissani tästä kokoelmasta, sillä olen odottanut kauan, että Woolfin esseitä suomennettaisiin. Tilasin muutama vuosi sitten ruotsinkielisen Woolfin esseekokoelman London, jonka kanssa en ole päässyt alkua pidemmälle. Päädyin tilaamaan kokoelman kansikuvan takia, koska siinä oli niin ihanat vanhanajan kaasulamput! Alkukielisinä olisin jo esseet lukenut, mutta ruotsiksi Woolf ei ole minulta sujunut. Miten makea yllätys oli, että tässä suomennetussa kokoelmasta löytyvät näitä Lontoon kaupunkielämää käsitteleviä esseitä.

Kiitäjän kuolema-kokoelmassa esseet on jaoteltu kirjallisuusesseisiin ja muihin esseisiin, jotka monet käsittelevät myös kirjallisuutta, kirjailijoita, matkailua tai naisen asemaa. Olen lukenut pääasiassa kirjallisuusesseitä ja muita esseitä sieltä sun täältä, mikä minua on kiinnostanut. Esseistinä Woolf on nerokas ja esseestä hän kirjoittaakin mm. näin: Essee on kuitenkin kirjallisuudenlajeista se, joka vähiten vaatii käyttämään hankalia sanoja. Sitä hallitsee yksinkertaisesti periaate, että sen tulisi tuottaa nautintoa; halu, jonka ajamana ihminen ottaa esseen hyllystä, on yksinkertainen toive nautinnosta. Esseen tulisi ottaa lumoihinsa ensimmäisellä sanallaan ja pitää pauloissaan niin että virkistynyt lukija havahtuu muuhun maailmaan vasta viimeisen sanan kohdalla. (s. 90) Minulle on käynyt näin Woolfin esseiden kanssa ja uskon, että jokainen kirjan ystävä löytää näistä esseistä nautintoa.

Naiset ja kaunokirjallisuus-esseessä Woolf tarkastelee tuttua aihettaan naisten kirjoittamista, jota hän on käsitellyt tunnetussa teoksessaan Oma huone (1929). Brittiläisiin klassikkokirjailijoihin Jane Austeniin, Charlotte ja Emily Brontëen hän viittaa monissa esseissään. Miten säkenöiviä ja älykkäitä kirjoituksia! Tai miten oivaltavasti hän kirjoittaa Katherine Mansfieldin herkästä mielestä. Tunteja kirjastossa-esseestä minulle tuli hauskoja mielleyhtymiä kirjabloggareihin kirjaluetteloineen. Mary Wollstonecraft-esseen jälkeen olin ihan huumassa. Woolf kirjoittaa myös kauhuromantiikasta ja yliluonnollisuudesta kirjallisuudessa ja hänen tekstiensä ajattomuus on hämmästyttävää. Toiset esseet ovat pidempiä ja toiset taas lyhyitä, kiteytyneenä kaikki olennainen.

Woolfin tekstit saivat taas pohtimaan omaa lukemistani. Woof kirjoittaa näin: "Selvitettäköön ensi alkuun vanha sekaannus oppimisesta ja lukemisesta pitävän ihmisen välillä ja osoitettakoon, että nämä kaksi eivät kuulu mitenkään yhteen. Oppinut ihminen on paikoillaan pysyvä ja keskittynyt yksinäinen intoilija, joka tutkii kirjoja löytääkseen jonkun tietyn totuuden jyvän, jota hän kaipaa kiihkeästi. Jos hän innostuu lukemisesta, tavoitteet hupenevat hänen käsistään. Lukijan taas on hillittävä oppimisintonsa alusta alkaen; siitä ei ole haittaa, jos tieto jää hänen päähänsä, mutta tiedon tavoittelu, systemaattinen lukeminen, erikois- tai asiantuntijuuteen pyrkiminen on omiaan tappamaan sen, mitä mieluusti pidämme humanistisempana intohimona epäitsekkääseen lukemiseen lukemisen vuoksi." (s. 210) Jos ymmärrän tämän Woolfin tarkoittamalla tavalla, niin minun oma lukemiseni on hemmetin itsekästä! Nykyään itse asiassa piiskaan itseäni lukemisella enkä anna itselleni armoa tai yhtä vapaahetkeä, koska en hae lukemisestä tällä hetkellä mitään mielihyvää, jota Woolf korostaa monissa esseissään. Tietysti tässä hänen ajatuksessaan on jonkinlaista ironiaa...

En ole lukenut tätä yli viisisataa sivuista teosta vielä kokonaan (ehkä puolet), mutta haluan esseekokoelman ehdottomasti omakseni, jolloin voin lukea silloin tälloin nautiskellen Woolfin innoittavan esseen. Haluan palata näihin syvällisiin ajatuksiin, jotka aukenevat, kun niitä lukee tarpeeksi kauan, että ymmärtää tai sitten yksi kerta riittää ymmärrykseen. Kokoelmassa on hakemisto esseiden alkukielisten nimien mukaan, mutta ei selityksiä mm. henkilöistä, joihin viitataan. Toisinaan olisin joistain kirjailijoista kaivannut vähän enemmän lisätietoa esseen lukemisen yhteydessä, mutta eniten kaipasin esseen alkuperäistä kirjoittamisvuotta. Se olisi auttanut sijoittamaan esseen historialliseen kontekstiinsa. Kääntäjänä Kapari-Jatta on tehnyt erinomaisen kulttuuriteon ja toivottavasti hän innostuu kääntämään lisää Woolfin tekstejä. Erityisesti, jos hän löytäisi joistain esseistä viittauksia lasten- ja nuortenkirjailijoihin, kuten Alcottiin tai Montgomeryyn...tai ehkä minä vielä joskus näen unta keskustelemassa Woolfin kanssa tyttökirjallisuudesta...