Leena Krohn: Datura tai harha jonka jokainen näkee

Oletteko koskaan leikkineet ajatuksella, kun lähdette jonnekin, pysähdytte ja palaatte takaisin hakemaan jotain uhohtunutta ja jatkatte uudestaan matkaa, niin "toinen minänne" meneekin edellä samaa määränpäätä kohti, mutta sitä aikaa ennen pysähtymistä? Usein mietin oliko tarkoituskin pysähtyä ja mennä vasta viisi minuuttia myöhemmin ja välttää jokin vaaratilanne autolla ajaessa, jonka olisi kohdannut alkuperäisessä ajassa... En ole itse nauttinut daturaa siis hullunruohoa, vaikka tällaisia tässä pohdiskelen. Kirjan päähenkilö kylläkin ottaa sitä päivittäin ja se saa hänet kokemaan aistiharhoja vai toisenlaisia todellisuus-havaintoja? Päähenkilö on nimetön toimistussihteeri, joka toimittaa lehteä Uutta Anomalistia epätavallisista ja selittämättömistä ilmiöistä. Työssään hän kohtaa ja haastattelee erikoisia ihmisiä, äänien herrasta ja kallonporaajista vampyyreihin. Ajanmieheksi kutsumalla henkilöllä on kiinnostava teoria ajan kulumisesta, joka onkin illuusio (lyhennelty hieman).

"Aikahan merkitsee meille juuri sitä, että kulkeudumme, kiidämme tai ryömimme aina samaan suuntaan, jota nimitämme tulevaisuudeksi. Me jätämme joka hetki menneisyyttä taaksemme, paikkaan, johon emme voi palata. Mutta jos - olisi toinenkin aikaulottuvuus, voisimme myös edetä diagonaalisesti..." (130s.)

"Voisimme astahtaa sivulle, kun meitä uhkaa jokin epämieluisa tapahtuma..." (130s.)

"...voisimme tarpeen tullen perääntyä, maleksia, oleskella paikoillamme tai rynnätä eteenpäin.. Saattaisimme jossain määrin valita menneisyytemme, sillä informaatio voisi kulkea tulevaisuudesta menneisyyteen." (130-131s.)

Päähenkilö toteaa lopuksi: "Alku tosin on kaukana, mutta loppu on aina lähellä. Sitä aika merkitsee, ihmiselle." (132s.)

Päähenkilö, joka siis on riippuvainen vaarallisesta Datura-rohdosta, kokee myös tilanteita, joka saa miettimään mikä onkaan harhaa tai totta, tai eri todellisuutta. Hän menee tuttuun kukkakauppaansa, jonka omistaja onkin vaihtunut ja kukkakaupassa syntyy absurdi tappelutilanne. Myöhemmin palatessaan kauppaan vanha omistaja onkin edelleen siellä töissä ja mitään kaaosta ei ole ikinä tapahtunutkaan? Unethan ovat mielestäni vaikuttavia todellisuuskokemuksineen ja niistä on vaikea välillä päästä hereille ja on pitänyt ihan tarkistaa, että miten se "todellisuus" menikään... Ja korostan vieläkin, että en ole itse nauttinut mitään daturaa.

Leena Krohn kirjoittaa niin kiehtovasti, eleettömän yksinkertaisesti, vaikuttavia sanoja, joiden takana on niin paljon merkityksiä - ei voi muuta kuin ajatella ja taas ajatella. Aikasemmassa merkinnässäni kirjoitin Krohnin hienosta Tainaron-teoksesta, jolloin tutustuin hänen tekstiinsä ensimmäisen kerran. Tulevaisuudessa, kun siis etenen lineaarisesti aikajatkumolla aion lukea Krohnin teoksia lisää ehdottomasti, mutta en heti kaikkia kerralla. Tarvitsen aikaa sulatteluun ja pohdiskeluun. Krohnin tekstinäytteitä hänen kirjoistaan löytyy hänen omilta kotisivuiltaan http://www.kaapeli.fi/krohn/ Kiinnostavaa, että Krohn kuvailee itseään daturan kasvattajaksi...

Tyttökirjatutkimusta: Uuden Kuun ja Vihervaaran tytöt

Kiitos kaikille blogini tyttökirjaklassikko-kyselyyn osallistuneille ja kiinnostuksesta verkkokirjakauppaani kohtaan! Olen laittanut kirjapalkintoja postiin periaatteella jokaiselle jotakin Montgomeryn Runotyttö-kirjojen lisäksi. Kommenteissa mainittiin monia tyttökirjoja- tai sarjoja, jotka ovat olleet suosikkeja lapsuudessa ja joita luetaan vielä aikuisenakin. Minusta tyttökirjojen lukukokemukset on kiehtova aihe tutkimuksellisestikin ja olen lueskellut Suvi Aholan ja Satu Koskimiehen toimittamaa Uuden kuun ja Vihervaaran tytöt- teosta (2005).

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura järjesti kyselyn Montgomeryn tyttökirjojen herättämistä lukuko-kemuksista ja kirja on koottu näiden muistelmien ja tarinoiden pohjalta. Suomalaiset naislukijat kertovat Runotyttö ja Anna-kirjojen merki-tyksestä omassa elämässään. Kirjoi-tukset ovat elämäkerrallisia, toiset voimakkaan eläytymisen koke-muksia ja toiset taas todella analyyttisiä itsensä tutkiskelua. Kirjoittajina on myös tutkijoita ja kirjailijoita. Monet kirjoittajat jakaantuvat selkeästi Anna- tai Emilia-"faneihin". Nämä esikuvat ovat vaikuttaneet kirjoittajien omaan käyttäytymiseen, arvoihin, ammatin tai jopa puolison valintaan. Kirjoja on luettu yhä uudelleen ja uudelleen ja ne ovat siirtyneet usessa sukupolvessa äideiltä tyttäreille eteenpäin. Teoksessa kerrotaan myös luonnollisesti kirjailija Lucy Maud Montgomerystä (1874-1942) ja hänen elämästään Kanadassa ja Prinssi Edwardin saaresta. Kirja on kokonaisuudessaan hyvä tietopaketti kaikille, jotka "fanittavat" Montgomerya, vaikka elämäkerralliset tarinat alkavatkin toistaa itseään. Erityisesti pidin luvusta, jossa kerrottiin Anna- ja Runotyttö-kirjojen kansien ja kuvituksen historiasta. Vaikuttava oli myös erään vanhemman mieslukijan kirje Anna-kirjoista, joita hän oli lukenut rintamalla ollessaan ja kirjat olivat kiertäneet koko komppanian miehillä. Seuraavassa muutama poiminta lukijoilta:

"Luen aina muutaman vuoden väliajoin koko sarjan uudelleen. Anna ja Emilia ovat kulkeneet mukana elämässäni jo liki kuusikymmentä vuotta, ystävyys tuntuu säilyvän." (s.118)

"Anna-kirjat osaan pitkälti sanatarkasti ulkoa." (s.60)

"Runotyttö oli mukana jopa synnytyssalissa" (s.89)

"Oikeastaan kaikki naisen elämän perusasiat löytyvät: unelmat, seurustelut, rakkaus, erilaisuus, äitiys, perhe, työ, yksinäisyys, menetykset ja kuolema" (s.24)

Viimeaikoina blogini on keskittynyt paljolti tyttökirjoihin ja seuraavissa postauksissa käsittelen välillä muitakin kirjoja, mitä olen lukenut ja lukemassa. Tyttökirjoja, vanhoja sekä uusia tuttavuuksia, luen tietenkin koko ajan ja olen niistä alkanut tekemään lyhyitä esittelyjä Tyttökirjaklassikot-verkkokauppani blogissa, jota voi käydä myös vilkaisemassa.

Vastaa kilpailuun ja voita upea tyttökirjaklassikko!

Vielä on muutama päivä aikaa vastata alla olevaan kyselyyn, mikä tyttökirja tai -sarja on klassikko mielestäsi. Kommenteissa on nostettu esille lukumuistoja mm. Montgomeryn Anna-sarjasta, Neiti Etsivistä, Tiinoista, Merri Vikin Lotta-kirjoista sekä Mary Marcin tyttökirjoista.

Vastausaikaa on maanantaihin 25.1. asti.

Kilpailu: Voita Montgomeryn tunnettu tyttökirjaklassikko ja tutustusamalla uuteen Tyttökirjaklassikot-verkkokauppaani!

Toivotan hyvää alkanutta uutta vuotta kaikille vanhoille lukijoilleni ja toivottavasti tuleville uusille!

Unelmastani on vihdoin tullut totta ja olen perustanut kirjakaupan. Verkkokirjakauppani on erikoistunut tyttökirjoihin, kuinkas muutenkaan. Idea tuli tietenkin tästä blogistani ja tyttökirjallisuusprojektistani, kun aloin käymään läpi ja lukemaan uudelleen lapsuuteni tyttökirjoja ja projektihan edelleen jatkuu... Aloin samalla keräämään lisää tyttökirjoja kirjahyllyyni, kirjastooni, ja ajattelin, miksipä en jakaisi tätä keräämisen ja lukemisen iloa muillekin!

Verkkokauppani Saran Tyttökirjaklassikot löytyy osoitteesta: http://www.tyttokirjaklassikot.fi/

KILPAILU



Mikä tyttökirja tai -sarja on sinulle mieluisin klassikko? Käy katsastamassa Tyttökirjaklassikot-verkkokauppaani ja kerro löytyiko kirjaa verkkokaupastani vai jäitkö sitä kaipaamaan? Perustele, miksi kirja on sinulle tärkeä?

Kirjoita vastauksesi lähettämällä kommentti tähän kirjoitukseen. Ilmoita sähköposti-osoitteesi kommentissa. Kaikki asialliset kommentit julkaistaan (sähköposti-osoitteesi ei tule näkyviin). Kolme vastausta palkitaan L.M. Montgomeryn Runotyttö - Uuden Kuun Emilian tarinalla (WSOY, 2005). Kirja on yhteisteos ja sisältää Pieni Runotyttö, Runotyttö maineen polulla ja Runotyttö etsii tähteään- teokset.

Vastausaikaa on 25.1. 2010 asti. Otan sähköpostitse yhteyttä voittajiin.

Martha Sandwall-Bergströmin Gulla-sarja tyttökirjojen klassikkoja

Aion tässä kirjoituksessani hehkuttaa ruotsalaisen Martha Sandwall-Bergströmin hienoa Gulla-sarjaa. Näitä kirjoja luin lapsuudessani ja nyt aikuisiällä tyttökirjallisuus-projektini jatkuessa, luin ne tietenkin uudestaan. Suoraan sanottuna luin Gulla-kirjat ahmimalla ja ne ovat edelleen vaikuttavia. Vaikka kirjat ovat suunnattu lapsille tai nuorille, niin miksei myös aikuisillekin. Edellisessä merkinnässäni pohdin tyttökirjojen heijastamaa arvomaailmaa Louisa May Alcottin Pikku Naisissa ja sen jatko-osissa. Jos Alcottia voidaan pitää idealistina, niin Sandwall-Bergström on siinä suhteessa realistisempi, sillä hän kuvaa hyvin todentuntuisesti Gulla-kirjoissaan niitä karuja yhteiskunnallisia olosuhteita, missä viime vuosisadan vaihteessa torpparit ja heidän perheensä elivät.

Gulla (Kulla-Gulla) on löytölapsi, joka asuu seitsenvuotiaaksi asti lastenkodissa. Hänet ostetaan huutolaistyttönä maanviljelijän perheeseen töihin ja kun hän käy tarpeettomaksi, hänet myydään torpparin perheeseen. Gullan ensimmäiset vuodet ovat raskaita, koska hän hoitaa perheen lapsia, tekee koti- ja navettatöitä ja myöhemmin myös taksvärkkiä kartanon tilalla. Leikki ei kuulu Gullan lapsuuteen. Gulla ei ole ainoa lapsi, joka raataa töissä vaan kirjoissa kuvataan köyhien lapsien ankea todellisuutta, raskasta työntekoa ja torpparien kuin myös palkollisten heikkoa asemaa ja hyväksikäyttöä isäntiensä alaisuudessa. Myöhemmissä sarjan teoksissa puhaltavat uudet aatteet työläisten oikeuksista, vaikka ne yritetäänkin nujertaa.

Gulla-kirjoja on ilmestynyt kaikkiaan kaksitoista ja sarjan aloittaa Gulla torpan prinsessa (suom. 1951). Sarja päättyy teokseen Gulla morsiamena (suom. 1974). Tyttökirjaklassikkosarjoja-sivultani löydät kirjat ilmestymisjärjestyksessä. Kirjailija kirjoitti viimeisimpänä sarjaan parikymmentä vuotta myöhemmin lukijoiden toivomuksesta teoksen Gulla huutolaistyttö (1974), joka sijoittuu ajallisesti ennen muita teoksia. Wikipedian mukaan Gulla huutolaistyttö (Kulla-Gulla på Blomgården) olisi ilmestynyt ensin suomeksi ja vasta pari vuotta myöhemmin ruotsiksi, joka on aika erikoista mielestäni, jos tieto pitää paikkaansa. Martha Sandwall-Bergströmistä (1913-2000) löytyy kovin vähän muutenkin tietoja, mutta ruotsinkielisestä Wikipediasta on jotain kirjailijasta itsestään. Hän on ollut suosittu ja palkittu lasten- ja nuortenkirjailija ja kirjoittanut myös muita lastenkirjoja. Hänen Gulla-sarjaansa on käännetty useille eri kielille.

Palataanpa itse Gullaan ja hänen tarinaansa, jota voi seurata kirja kirjalta. Gullan tarinaa voisi kutsua myös Tuhkimo-tarinaksi, köyhistä vaatimattomista oloista rikkaaksi kartanon aatelisneidoksi ja ainoaksi perijäksi. Gullan lisäksi kirjoissa on hellyttäviä henkilöhahmoja kuten Gullan huolehtimat lapset Johannis, kaksoset, Lada, Sofia Katarina sekä patruuna Sylvester Gullan isosisä ja tietenkin vastakohtia, ilkeitä, pahansuopia ihmisiä kuten pelottava Regina-neiti, ankara Emely-täti tai juonitteleva Ivan-vänrikki. Gullaa itseään voisi luonnehtia viisaaksi, kiltiksi, äidilliseksi, oikeudenmukaiseksi, äärettömän hyväksi, hän ei edes suutu koskaan - täydelliseksi. Gullassa on siinä suhteessa idealismia, hän haluaa auttaa köyhiä ja parantaa työläisten oloja, nähtäväksi jää, miten hän onnistuu, mutta sarja päättyy toiveikkaasti, kun Gulla avioituu samanhenkisen Tomaksen kanssa. Gulla on oikeastaan liian hyvää ollaakseen totta. Gullaan ei voi samaistua, sillä hän on sankari pää pystyssä, hiukset hulmuten, rohkeana, silmät totisina hän uhmaa herroja ja isäntiä. Kirjoissa on jännitystä, hyvän ja pahan taistelua, jossa lopulta hyvyys voittaa. Gulla on kuitenkin minun ykköseni, tyttökirjojen aatelia, koska tällaisia yhteiskunnallisiin epäkohtiin puuttuvia ja tienraivaajia tarvitaan aina maailmassa - vai mitä mieltä olette?