Sähkökirjana Riikka Pulkkisen Vieras

Riikka Pulkkisen Vieras (Otava, 2012) tuli luettua vauhdilla, sillä lainasin kirjan Helmet-kirjaston uudesta kokeiluluontoisesta sähkökirjapalvelusta. Ebib-palvelu tarjoaa kotimaista uutuuskirjallisuutta verkkokirjaston asiakkaille ja kokeilu on voimassa vuoden loppuun saakka. Varasin kirjan ja sainkin sen nopeasti luettavakseni. Laina-aikaa kirjoilla on 1 tai 7 vrk. Luin aluksi kirjaa kätevästi tietokoneen selaimessa (Mozilla Firefox tai Google Chrome), mutta sitten latasin sen iPadilleni. Sen jälkeen kirjan saattoikin ottaa sohvalle mukavampaa lukuasentoon.

Lukemiseni lennokkuuteen vaikutti lyhyen laina-ajan lisäksi myös Pulkkisen sujuvahko teksti, joka imaisi minut mukaansa. Vieras kertoo naispapista, joka menettää uskonsa. Maria jättää seurakuntansa, miehensä ja kotinsa ja matkustaa New Yorkiin. Suurkaupungin monikulttuu-risessa sykkeessä kolmekymppinen nainen miettii takaumina elämäänsä ja nuoruuttaan. Maria on seurakuntapastorina toimiessaan ystävystynyt pienen maahanmuuttajatytön Yasminan kanssa. Valoisa ja eläväinen Yasmina yrittää kuitenkin kertoa, että kaikki ei olekaan hyvin. Tyttöä vainotaan. Kirjan edetessä loppua kohden selviää, mitä Yasminalle tapahtui.

Toisissa takaumissa Maria muistelee nuorta minäänsä, joka sairastuu syömishäiriöön, anoreksia nervosaan. Maria on ollut yhdessä perustamassa lahkomaista ryhmää, missä uskonnollinen kiihkeys, ääriuskonnollisuus johtaa tytön sairaalloiseen laihduttamiseen. Maria luulee olevansa uudestisyntynyt Messias.

Pulkkinen käsittelee muukalaisuuden, ulkopuolisuuden ja toiseuden kokemuksia hyvin herkästi. Myös Maria on kulttuuriselta identiteetiltään toinen ja hän etsii minuuttaan, syntyperäänsä vieraassa kaupungissa. Tanssista tulee hänen uusi maailmansa. Tuttuun Pulkkisen tyyliin tekstissä vilahtelee latinalaisia ja vierasperäisiä termejä sekä sanojen toistoa. Uutta minulle (en ole lukenut Totta) oli joissain kohdissa tekstin muoto runomaisin säkein. En tästä erityisemmin pitänyt tai ainakin iPadilla luettaessa se ei ollut kovin toimivaa. Muuten Vieras oli sellainen lukukokemus, josta jäi päällimmäiseksi hyvä tunne. Miellyttävää oli lukea myös sähköistä kirjaa, vaikka yhteyden palveluun joutui välillä muodostamaan uudelleen.

Vieraasta ovat aikaisemmin kirjoittaneet ainakin Jenni, Liisa, Katja ja Hemuli, jotka ovat myös pitäneet kirjasta. Luru taas on kokeillut uutta Ebib-palvelua. 

Kauhumaista tunnelmaa Nina Petanderin "nuortenkirjassa" Pläts!

Nina Petanderin esikoiskirjasta Pläts! (Otava, 2009) kuulin kirjailijalta itseltään. Hän kertoi nuortenkirjastaan, jonka päähenkilö Antiina on varsinainen anti-Tiina, vastakohta tunnetulle tyttökirjasankarittarellemme Tiinalle. 

Ollaan 80-luvun sydämessä. Korvalappustereot, MicMac stretch-farkut ja joka viikkoinen tv:ssä pyörivä Dallas ovat ajan ilmiöitä. Antiina on abiturientti, joka elää yksinhuoltajaäitinsä ja pikkuveljensä kanssa kerrostalolähiöelämää. Hän käy parhaan ystävänsä Levysoitin-Minnan kanssa bilettämässä, harrastaa pikkuveljensä kanssa sirkuskoulua ja lukee kirjoituksiin. Antiina on kuin kuka tahansa tavallinen nuori, aikuisuuden kynnyksellä, mutta kaikki ei ole kuitenkaan sitä, miltä näyttää.

"Äiti on hereillä. Hän seisoo eteisessä kädet puuskassa niin kuin olisi juurtunut siihen. En pääse hänen ohitseen. Yritän sivuuttaa hänet oikealta ja vasemmalta niin kuin pitäjäismummon mutta se ei onnistu. Hän tarttuu hiuksiini ja riuhtaisee. Päänahkani tuntuu tekonurmelta joka levitetään jalkapallokentälle. Olen hiljaa ettei pikkuveli herää." (63)

Jo alusta lähtien Petander luo kauhumaista tunnelmaa painajaismaisilla kuvilla hirviö-äidistä, jonka tukkapöllyt ja lyönnit Antiina ja pikkuveli joutuvat kohtaamaan. Pelko humahtaa lukijaankin ja saa sydämen tykyttämään nopeammin. Ja eikä siinä vielä kaikki!

Tunnollisena, pikkuveljestään huolehtivana, edustusjulkisivun takana Antiinan pimeämpi puoli nousee esiin. Hän kahdehtii kaunista ja suosittua luokan Petronellaa, joka on myös sirkuskoulun taitavin oppilas. Antiinan ihastuminen Jonglööraajaan saa hänet ryhtymään hurjiin, carriemaisiin tekoihin, onhan Stephen Kingin Carrie hänen esikuvansa. Antiina on anti-Tiina, kiusaaja, joka kostaa kärsimänsä vääryydet ja alistamiset.

"Nauramme Carrien kanssa päin Petronellan naamaa ja tönäisemme hänet tieltämme, nyt on minun onneni vuoro." (109)

Hengästyttävää ja voimakasta on Petanderin kaunis kieli. Etäännyttävä tyyli tekee perheväkivaltahelvetin lukemisen mahdolliseksi. Salaisuudet, häpeä ja kasvukivut on tiivistunnelmaisen kirjan kantavia teemoja. PLÄTS! Suosittelen kirjaa 80-lukulaisille sekä Stephen Kingin että Tiina-kirjojen (aikuis)faneille. Kirjassa on aikuisten kirjojen luokitus, mutta se on myös sijoitettu nuortenkirjallisuuteen. Plätsistä on kirjoitettu kriittisemmin Rakkaus on koira helvetissä-blogissa. Turkulaisen kirjailijan haastattelun voitte lukea täältä.

p.s. Tiedoksi kaikille Dallas-faneille Dallaksen uudet jaksot alkavat 2.11. maikkarilla!

Satupäivänä Enna Airikin Haavemaa

"Ja äkkiä hän kuuli äänen, kuin pienten tähtien helinän. Hän avasi silmänsä ihmeissään, ja siinä hän makasi, liplattavan lammen rannalla, auringon lämmössä. Joutsenet uivat hänen ohitseen ylpeät kaulat kaarella ja valtava lehmus levitti viileän varjonsa ruusupensaiden ylle. Kaukana mäen päällä loisti kartano kuin suunnaton helmi."

Enna Airikin satukirja Haavemaa (Karisto, 2012) kertoo orpotyttö Aanasta, joka on vakavasti sairas. Eräänä hyisenä marraskuun iltana hän saa Oili-tädiltään syntymäpäivälahjaksi hopeoidun päiväkirjan, joka on kuin taikakirja. Aana alkaa kirjoittaa tarinaa ihanasta Haavemaasta, minne hän toivoo pääsevänsä. Kirja toteuttaakin Aanan haaveet. Aana pystyy taas tanssimaan terveenä auringon lämmössä. Hän asuu hienossa Helmikartanossa, käy ostoksilla nukkepuodissa, syö herkullisia leivoksia ja viettää hauskoja syntymäpäiväjuhlia. Aana on onnellinen, mutta ikävöi poismenneitä vanhempiaan.

Sadussa kuvataan kuvin kahta eri maailmaa. Värilliset  kuvat kertovat Aanan ihmeellisestä, kuvitteellisesta haavemaasta, kun taas tarinan rinnakkainen mustavalkoinen maailma kertoo todellisuudesta. Aanan vointi heikkenee päivä päivältä Oili-tädin seuratessa vieressä huolestuneena.

Kirjassa on todella kaunis kuvitus, ja Airikin kädenjälkeä voi vain ihailla. Kuviin uppoutuu ja niistä löytyy symboliikkaa. Esimerkiksi joutsenen voidaan ajatella edustavan kuoleman symbolia. Vaikka satu kertookin kuolemasta, menetyksestä ja ikävästä, niin se on samalla hyvin lohdullinen satu. Se kertoo myös unelmista, jotka toteutuvat.

Airikin esikoisteos on koskettava satu Anni Swanin ja Elsa Beskowin klassisten satuperinteiden hengessä. Kirjailijan kuvituksiin voi tutustua myös tämän kotisivuilla. Haavemaan ovat lukenet aikaisemmin Katja, Aino ja Maria.

Toivon, että Airik jatkaa satujen parissa ja luo meille lisää taianomaisia maailmoja!

Charlotte Brontë: Syrjästäkatsojan tarina

Kuva Wikipediasta

Syrjästäkatsojan tarina eli Villette oli Charlotte Brontën neljäs romaani, joka ilmestyi 1853. Toisin kuin Brontën Professori, romaani julkaistiin kirjailijan elinaikana. Syrjästäjakatsojan tarinassa liikutaan tutuissa aihepiireissä Brontën romaanien tapaan. Päähenkilö Lucy Snowe muistuttaa Kotiopettajattaren romaanin sankaritarta Jane Eyrea. Lucy on hiljainen ja älykäs nuori nainen, jonka on varattomuuden takia tultava toimeen omillaan. Vaatimattoman ulkonäön omaavana ja huomaamattomana hän tarkkailee ympäristöään ja ihmisiä, syrjästäkatsojana. Lucyn perheestä ei kerrota tarkemmin, mutta hän kantaa kirjan alussa surupukua yllään ja asuu jonkin aikaa kummitätinsä luona. Minä-muotoinen kerronta tuo hänet lähelle lukijaa.

Lucy lähtee pois Englannista ranskankieliseen fiktiiviseen Villetten kaupunkiin. Sattumien kautta hän päätyy tyttöjen sisäoppilaitokseen englannin opettajattareksi. Lucy on yksinäinen, eristäytynyt ja ulkopuolinen. Kirja suorastaan huutaa yksinäisyyttä. Onko se Brontën omaa huutoa? Villetteä on luonnehdittu Brontën omaelämäkerralliseksi teokseksi, koska sillä on yhtymäkohtia kirjailijan omaan elämään. Charlotte Brontë opiskeli Brysselissä ja toimi siellä myös opettajana Hégerin pariskunnan johtamassa tyttökoulussa. Hän kuitenkin kärsi suunnattomasta koti-ikävästä ja rakastui onnettomasti herra Hégeriin. Lucyn masentuneisuutta ja epätoivoa tämän jäädessä yksin kouluun kesälomalla kuvataan niin raastavasti, että lukijakin ahdistuu.

"Sydämeni melkein kuoli; viheliäinen ikävä herpaannutti sen kielet. Kuinka nuo syyskuun päivät olivat pitkät! Kuinka hiljaiset, kuinka elottomat! Kuinka tyhjät, autiot ja lohduttomat! Kuinka alakuloinen olikaan tuo hylätty puutarha, joka nyt, kaupungin kesän jälkeen oli harmaana tomusta. Katsoessani eteenpäin noiden kahdeksan viikon alussa tiesin tuskin kuinka voisin elää ne loppuun." (s. 156)

Syrjästäkatsojan tarina on synkähkö, mutta silti siinä on toivoa. Lucy tapaa uusia ihmisiä ja vanhojakin tuttuja, ystävystyy ja jopa rakastuu kirjallisuuden opettajaan, oikukkaaseen Paul Emanueliin. Lucy tukahduttaa omia tunteitaan ja on itsensähillitsemisen mestari muiden läsnäollessa. Brontë kuvaa aidosti naisen sisäistä tunne-elämää. Kirjassa on muitakin vahvoja henkilöhahmoja, joiden luonteenkuvaukset ovat tarkkoja ja piikikkään onnistuneita. Romaanissa esiintyy todella voimakasta katolilaisen kirkon ja papiston kritiikkiä sekä vastakkainasettelua protestanttien ja katolilaisten välillä. Lucya yritetään monta kertaa käännyttää katolilaiseksi. 

Kirjan kieli on jo vanhanaikaista nykylukijalle ja raskastakin välillä lukea. Lukijaa puhutellaan ja jotkut tekstikohdat tuntuvat täysin epäolennaisilta tarinaan (tai sitten en vain niitä ymmärrä). Näistä välittämättä Syrjästäkatsojan tarina on vahva ja vaikuttava klassikko. Korkkaan tällä romaanilla ensimmäisen kirjani Lukudiplomin suorittamisesta.

Lukudiplomia tavoittelemassa

Blogihiljaisuuden jälkeen yritän vakuuttaa, että - kyllä - minä luen edelleen kirjoja. Kuvakin todistaa sen! Kaikista kirjoista ei vaan aina jaksa kirjoittaa tai oikeastaan ei ehdi. Aion kuitenkin ryhdistäytyä, koska Hdcanis heitti Lukudiplomi-haasteen. Sitten onkin pakko blogata lukemistaan kirjoista, jotta diplomi tulee suoritettua!

Lukudiplomi-haaste perustuu koululaisten lukudiplomihankkeisiin, missä kirjallisuuslistoilta valitaan kirjoja luettavaksi ja tehdään niihin liittyviä tehtäviä, jotka opettaja sitten tarkistaa. Diplomin suorittamiseksi tulee valita kirjoja eri kategorioista.

Sovellan hieman Hdcaniksen haastetta ja olen valinnut vain yhden temaattisen lukulistan. Kunnari-lukudiplomista valitsin yläkoululaisten Sinuhe-listalta Ihmisiä osion. Se sisältää romaaniklassikoita ja nuorten elämää eri aikoina. Aion myös laistaa tehtävistäkin, mutta kuitenkin jokaisesta lukemastani kirjasta bloggaan. Lupaus! Toivottavasti minua ei diskata...

Kokosin erilaisia, itseäni kiinnostavia kirjoja listalta noin parisenkymmentä. Myös Satu on osallistumassa haasteeseen. Diplomin suorittamista varten tulee lukea 6-10 kirjaa. Aikaa on ensi kevääseen saakka, koululukuvuoden päättymiseen asti.

Ihmisiä

Jane Austen: Emma
Tapani Bagge: Tuhlaajafaija
Alison Bechdel: Hautuukoti: tragikoominen perheeni (sarjakuva)
Charlotte Brontë: Syrjästäkatsojan tarina
Peter Hoeg: Rajatapaukset
Victor Hugo: Kurjat
Hannele Huovi: Madonna
Maria Küchen: Perhosen lento
Leena Lander: Tummien perhosten koti
Riitta Latvala: Tytöt
Kyoko Mori: Shizukon tytär
Lauren Oliver: Kuin viimeistä päivää
L. Onerva: Mirdja
Seita Parkkola-Niina Repo: Ruttolinna
J. D. Salinger: Sieppari ruispellossa (olen lukenut, mutta haluan lukea uudestaan)
Hellevi Salminen: Siipiä vaille enkeli
Maggie Stiefvater: Väristys
Mimmu Tihunen: Sokerista, kukkasista
Sakari Topelius: Linnaisten kartanon viheriä kamari
Mika Vickström: Sebastian

Lukiolaisten Odysseian listalla on paljolti samoja kirjoja, mutta bongasin sieltä vielä Ivan Turgenevin Ensirakkauden. Mitä te suosittelisitte näistä kirjoista ehdottomasti luettavaksi?