torstai 13. heinäkuuta 2017

Vaisut neiti etsivät

Innolla taas tartuin uusimpaan Alan Bradleyn Flavia de Luce-dekkariin Kuolleet linnut eivät laula (Bazar, 2017). Lukemisen aikana koin kuitenkin jonkinlaisen pettymyksen. Maija Heikinheimon kääntämänä ja oivasta nimestään huolimatta kuolleet linnut eivät laulaneet minulle. Romaani alkaa siitä, kun jo melkein 12-vuotias Flavia menee perheensä kanssa juna-asemalle vastaan äitiänsä Harrietia, joka on löytynyt kymmenen vuoden katoamisensa jälkeen. Spoileripaljastus! Tosin Flavian äiti tulee takaisin puisessa ruumisarkussa. Tämä aiheutti jo minulle pienen pettymyksen tuulahduksen, koska aikaisempi osa Loppusoinnun kalmisto päättyi kutkuttavaan tunnelmaan Harriet-äidin paluusta, elävänä tai niin minä odotin.

Samaan aikaan kun Flavia on asemalla, arvoituksellinen mies kertoo hänelle oudon viestin ja heittää sen jälkeen henkensä junan alle. Nerokkaalla neiti etsivällä on taas arvoitus ratkaistavana. Perheen asuttama rapistunut Buckshawn kartano on myynnissä, koska Harriet-äidin testamettiä ei ole koskaan löytynyt. Flavian kodissa vallitsee surun ja murheen ilmapiiri, joka välittyy kirjasta melankolisena surumielisyytenä. Flavia omaa laajat kemistin taidot ja hän haluaa herättää äitinsä takaisin henkiin. Uusin Flavia-kirja, sarjan kuudes osa jää vaisuhkoksi verrattuna aikaisempiin osiin, joista olen kovasti pitänyt. Flavialle paljastuu pikkuhiljaa perheensä varjellut salaisuudet ja ainoastaan salapoliisiromaanin loppu piristi minua, koska seuraava Flavia-dekkari tulee sijoittumaan tyttökouluun, aivan varmasti. Se jos mikä, on hyvin tyttökirjamaista!

Luettuani Kuolleet linnut eivät laula, lähdin tuttavani kesämökille ja bongasin sieltä hyllystä Neiti Etsivän, jonka olin viimeksi lukenut lapsuudessani. Ajattelin, että tämähän sopii hyvin mökkilukemiseksi, koska en muistanut kirjasta enää mitään. Neiti Etsivä ja outo viesti (Tammi, 1979, suom. Aino Kervinen) osottautui toiseksi pettymykseksi peräjälkeen.

Paula Drewn ystävä Junie tulee käymään River Heightsissä ja pyytää neiti etsivää vierailulle luokseen Kolmen puron lammasfarmille. Juniella on arvoitus Paulalle. Junien isä on ostanut naapuriltaan epämiellyttävältä herra Roccolta salaperäisen maalauksen. He ovat saaneet sen jälkeen oudon puhelimensoiton, jonka mukaan pergamentti sisältää kätketyn viestin. Paula tarttuu tuumasta toiseen ja ryhtyy ratkomaan kuvien arvoitusta selvittääkseen vanhan vääryyden. Paula tutustuu myös herra Roccon pelokkaaseen sisarenpoikaan. Farmilla tapahtuu kaikenlaista muutakin outoa ja lopulta maalaus varastetaan. Paula kuitenkin selvittää tuttuun tapaan onnistuneesti mysteerin.

Neiti Etsivä ja outo viesti on ilmestynyt pari vuotta aikaisemmin 1977 ennen sen suomentamista. Englanninkielisen Wikipedian mukaan Carolyn Keenen pseudonyymin taakse kätkeytyy tämän kirjan kohdalla Harriet Stratemeyer Adams. Harriet Adamsista tuli isänsä kuoltua 1930 Stratemayer Syndicaten johtaja ja syndikaatti tuotti monia tunnettuja sarjakirjoja neiti etsivien lisäksi. Täytyy vain todeta, että tämä Neiti Etsivä on laadultaan heikko. Kirja on vaisu, ennalta-arvattava eikä yhtään edes jännittävä. Samoin muuten Kuolleet linnut eivät laula ei ollut yhtään jännittävä! Kaiken lisäksi ihmettelen Neiti Etsivä ja outo viesti-kirjassa esiintyvää vanhaa lammaspaimenta Ese Shawta. Ese lausuu hartaana raamatullisia säkeitä ja kristinuskoon liittyvät viittaukset eivät ole kovin tyypillisiä Neiti Etsivä-kirjoille. Paitsi Neiti Etsivä ja noitamerkki käsittelee amishien kulttuuria ja senkin haamukirjoitti muuten Harriet Adams.

Oudoksi ja vaisuksi jäi tämänkesäinen neiti etsivien lukukokemukseni Paulan ja Flavian seurassa.

11 kommenttia:

  1. En ole lukenut yhtään Neiti Etsivää, mutta kaikki suomennetut Alan Bradleyn Flavia de Lucesta kertovat kirjat olen lukenut ja olen fani. Huippusarja :)

    VastaaPoista
  2. Minäkin taidan olla Flavia-fani ja aion jatkaa sarjan parissa, vaikka tämä viimeisin osa ei ollutkaan ihan parhaimmasta päästä.

    VastaaPoista
  3. Harmi, ettei Neiti Etsivä kirja ollut sinun mieleen. Olen välillä lukenut jonkin kirjoista nostalgiamielellä. Onhan niissä omat puutteensa, mutta pääasiassa pidän niiden tuomasta jännityksestä ja nostalgisesta tunnelmasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Katriina, minäkin luen aina silloin tällöin neiti etsivän. En ole lukenut kaikkia sarjan osia. Seuraavaksi ajattelinkin lukea englanninkielisenä ja suomentamattoman. Sain kerran lahjoituksena englanninkielisiä neiti etsiviä. :)

      Poista
  4. Kiitos kommentistasi blogissani. ❤️ Minullekin tämä Flavia oli pettymys, mutta odotan silti innolla sarjan seuraavaa osaa ja maisemanvaihdosta. ☺️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mari! :) Tiedätkö, milloin seuraava osa mahtaa ilmestyä?

      Poista
  5. Minä en ole uskaltanut lukea neiti Etsiviä lainkaan uudelleen aikuisiällä. Luin sarjaa jonkin verran nuoruudessani, mutta aika ohuita ne juonikuviot taisivat muistini mukaan olla. 😊 Uusimmasta Flaviasta tykkäsin. Osa oli aika synkkä, mutta tarjosi sentään jotain vastauksia suvun arvoituksiin. Olen kihissyt uteliaisuudesta jo niin pitkään 😁, että alkoi olla kärsivällisyys koetuksella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä pidän Neiti Etsivä-sarjan alkupään osista, jotka ovat jännittävämpiä, näin aikuisiälläkin. :) Ne ovat eri haamukirjoittajan käsialaa. Toivottavasti seuraava Flavia-dekkari on myös jännittävämpi, kun vain kuvittelenkin sitä tyttökoulumiljöötä...:)

      Poista
  6. Neiti Etsiviä en ole lukenut lainkaan. Ne tuntuvat kuuluneen monen ahmintalukemistoon. Ehkä kokeilen joskus, miltä ne tuntuvat näin aikuisena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paula, jos kokeilet lukea yhden Neiti Etsivän, niin suosittelen tosiaan sarjan alkupäästä. Tykkäsin itse Neiti Etsivä kummitustalossa-kirjasta, ihanalla 50-luvun kansikuvituksella. :)

      Poista
  7. What is a Casino Site? | LuckyClub
    A reliable online gambling website with a vast portfolio of games, bonuses and promotions to luckyclub help you make smart bets. · Play responsibly. · Bet responsibly.

    VastaaPoista