Roxane Gay: Bad Feminist

Roxane Gayn Bad feminist (LIKE, 2017) koostuu kokoelmasta esseitä, jotka käsittelevät sukupuolta, rotua ja seksuaalisuutta feministisestä näkökulmasta. Amerikkalainen Gay ammentaa kirjoituksissaan omakohtaisista kokemuksistaan mustana naisena ja tarkastelee erityisesti populaarikulttuurin ilmiöitä ja tuotteita. Esseitä on aikaisemmin julkaistu eri julkaisuissa ja lehdissä. Roxane Gay toimii englanninkielen apulaisprofessorina Purduen yliopistossa ja opettaa luovaa kirjoittamista.

Olen lukenut esseitä iltaisin, ja Gayn kirjoitustyyli on todella mukaansatempaavaa. Esseet ovat analyyttisia ja tarkkanäköisiä eivätkä yhtään kuivia. Gay kertoo avoimesti omasta ristiriitaisesta suhteestaan feminismiin, miten hän nuorena vastusti sitä ja, miten feministiksi nimittäminen tuntui solvaukselta ja hävettävältä. Monet naiset vastustavat feminismiä, koska pelkäävät leimautumista. Gayn mukaan ei ole olemassa vain yhdenlaista oikeaa feminismiä ja vain yhtä oikeaa tapaa olla feministi, jota leimaa negatiivisuus ja virheelliset myytit. Feminismi ajaa sukupuolten tasa-arvoa kaikilla elämänaloilla. Gaylle tärkeitä kysymyksiä ovat naisvihan ja rakenteellisen seksismin esille tuominen kulttuurin rakenteissa, palkkojen epätasa-arvo, naisten lisääntymisoikeuksien polkeminen, joka sisältää naisen oikeudesta määrätä omasta kehostaan (jota säädetään lailla!) ja kaikesta mitä siihen liittyy sekä naisiin kohdistuva väkivalta.

Gay tekee viiltävää analyysia rodun merkityksestä ja piilevästä rasismista nykyelokuvissa, kuten Piiat, Django Unchained ja 12 Years a Slave. Gay on väsynyt orjuuskertomuksiin ja ainaisiin selviytymistarinoihin. Hänen mukaansa Hollywoodissa on vähän tilaa mustille elokuville, joissa vallitsee kapea-alainen narratiivi, joka ei enää riitä. Hän toivoo lisää erilaisen mustuuden kokemusten esittämistä nykyelokuvissa. On todella silmiä avaavaa lukea valkoisena (etuoikeutettuna) Gayn näkemyksiä ei-valkoisena naisena. Gay tarkastelee esseissään kirjallisuuden populaari-ilmiöitä, kuten Nälkäpeliä, Fifty Shades-trilogiaa ja Twilight-saagaa, hyvin oivaltavasti ja ajatuksia herättävästi. Hän kertoo myös humoristisesti nostalgisesta suhteestaan nuoruutensa suosikkityttökirjasarjaan Sweet Valley High-kirjoihin. Heräsin pohtimaan omaa nuortenkirjallisuuttamme ja sitä, onko olemassa yhtään ei-valkoista nykytyttökirjallisuutta, jolla tarkoitan sitä, että kirjan tyttöpäähenkilö on musta tai muuten ei-valkoinen. Saa vinkata! Gayn mukaan ei-valkoiset ihmiset saavat vain harvoin mahdollisuuden tunnistaa itsensä kirjallisuudessa, teatterissa tai elokuvissa.

Bad feminist on rohkea ja tärkeä kirja, joka avasi minulle taas uusia näkökulmia pohdittavaksi. Hienoa, että Koko Hubara ja Anu Partanen lähtivät suomentamaan kirjan yhdessä Hubaran ideasta! Olen äskettäin lukenut tänä keväänä helsinkiläisiin yläkouluihin jaetun Adichien Miksi meidän kaikkien pitäisi olla feministejä (2017), jota voin suositella myös kaikille luettavaksi Bad Feministin lisäksi. Itse olen ollut jo 12-vuotiaasta asti feministi, mutta välillä ehkä huono sellainen... Sukupuolella on väliä ja minulle on aina ollut tärkeää naisten ja miesten välinen tasa-arvo, tai sukupuolten välinen tasa-arvo. Kuten Roxanne Gay toteaa: "Olen feministi huolimatta siitä, että minulla on ongelmia feminismin kanssa. En voi enkä tule koskaan kieltämään feminismin merkitystä ja välttämättömyyttä. Mutta mieluummin huono feministi kun ei ollenkaan feministi."