Tapasin sydämellisen kirjailija Silvia Avallonen edellisvuonna Helsingin kirjamessuilla, kun olin kuuntelemassa hänen kiinnostavaa haastatteluaan. Tilaisuuden jälkeen sain italialaisella omistuskirjoituksella hänen esikoisromaaninsa Teräs (Minerva, 2014 suom. Taru Nyström). Luin kirjan nyt viimein lomallani, mutta lukukokemuksestani on ehtinyt taas vierähtää jo tovi. Kirja on tunnelmaltaan hyvin voimakas ja pinnan alta väreilevä, kun palautan sitä mieleeni.
Romaani alkaa kesäisessä toscanalaisessa pikkukaupungissa Piombinossa, jossa asuvat 13-vuotiaat teinitytöt Anna ja Franceska. Tytöt ovat parhaita ystäviä keskenään ja viettävät kuumaa kesää meren rannalla pikkubikineissään. He keräävät puolialastomilla kehittyvillä vartaloillaan poikien ja miesten himokkaat katseet. Tyttöjen oma seksuaalisuus on herännyt, mutta Anna on enemmän kiinnostunut pojista, kun taas Franceskan halun kohde on sydänystävä Anna.
Eletään köyhässä tehdaskaupungissa, miesten ympäröivässä maskuliinisessa maailmassa. Annan veli Alessio ja Franceskan isä Enrico työskentelevät Lucchinin terästehtaassa. Vastarannalla siintää rikkaiden turistien suosima Elban saari, josta tytöt vain haaveilevat. Tyttöjen ystävyyteen tulee välirikko ja heidän elämiinsä mahtuu vuoden aikana ahdinkoa, surua ja menetystä. Franceska kokee äitinsä kanssa jatkuvaa perheväkivaltaa isänsä taholta ja on kuin vangittu häkkilintu, koska Enrico ei päästä tytärtään enää kouluun. Sitten tapahtuu jotain ja Franceska kapinoi, kuitenkin hyvin kyseenalaisin keinoin.
Avallone kuvaa kirjassaan naisten alistamista patriarkaalisessa luokkaerojen yhteiskunnassa. Naiset ja tytöt ovat kuin esineitä, jotka omistaa aviomies, isä, poikaystävä tai veli. He tekevät kotityöt, hoitavat lapset ja ovat taloudellisesti riippuvaisia miehistä. Heitä voidaan hakata, he ovat seksiobjekteja ja he alistuvat miehiseen vallankäyttöön. Siitä huolimatta Anna ja Franceska eivät pelkästään mukaudu kuvatun kaltaiseen perinteiseen naisen muottiin. Annalla on kunnianhimoisia unelmia paremmasta tulevaisuudesta. Tytöt ovat vahvoja yhdessä ja lopulta tyttöjen välinen ystävyys ja lesbiaaninen rakkaus voittaa esteet.
Teräs on saanut lukuisia palkintoja ja herättänyt keskustelua työläisten kuvauksesta, naisten kokemasta henkisestä ja fyysisestä väkivallasta sekä kritisoivasta naiskuvasta 2000-luvun Italiassa. Kirja on erittäin vahva ja koskettavakin tarina!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti