Martta Wendelin Seuran julkaisema Martta Wendelin kuvittajan siveltimestä (2013) tarttui mukaani kirjastosta viehättävän kansikuvan takia. Tämä Wendelinin kuvittama kansikuva on Kaarlo Nuorvalan tyttökirjasta Myrskytuuli, josta olen kirjoittanut myös täällä blogissani. Kuvittajan siveltimestä-teoksessa esitellään Wendelinin taidetta ja elämää alan asiantuntijoiden artikkeleissa.
Heini-Maria Tastin artikkelissa kerrotaan taitelijan asuinpaikoista lapsuudessa ja elämästä ennen Helsinkiin muuttoa. Päivi Ahdeojan artikkelia kuvittavat ihanat tyttökirjoista tutut Wendelinin kansikuvat. Martta Wendelin kuvitti paljon lasten- ja nuortenkirjoja Anni Swanista Mary Marckiin. Haaveilen joskus saavani Sara ja Sarri matkustavat-teoksen tuolla alla näkyvällä kansikuvalla. Ahdeoja kertoo, kuinka Wendelinin kuvituksissa näkyi jo 1920-luvulla kaupunkilainen elämänmeno ja tytöt kuvattiin muodikkaina ja polkkatukkaisina. Denys Aston nimimerkin takaa paljastuu taas suomalainen Anna Inkeri Relander. Astonin Poikamieskerhon holhokki-teoksen kansikuva kuvaa uudenlaista, modernia naiskuvaa jazz-tytöistä vapaalla pukeutumisellaan ja savuke sormissaan. Tämä aikuisten maailmaan sijoittuva romaani olisi kiva saada omaankin kirjahyllyyn.
Teoksen muita kirjoittajia ovat mm. Tuula Karjalainen, joka kertoo Wendelinin käyttötaiteeesta postikorttien ja aikakauslehtien kuvittajana. Elämäkertoja Wendelinistä kirjoittanut Jatta von Know muistelee yhteistyötään taiteilijan kanssa. Ahdeoja kertoo Wendelinin Italian matkasta ja sen vaikutuksesta taiteilijan tuotantoon. Teoksessa valotetaan myös Wendelinin elämää Tuusulassa, jossa taiteilija asui vuodesta 1937 aina kuolemaansa asti vuoteen 1986. Martta Wendelin - Kuvittajan siveltimestä ilmestyi viime vuonna Martta Wendelinin syntymän 120-vuotisjuhlavuonna.
Näihin teoksessa esiintyviin kuviin on kiva lopettaa postaukseni. Tällä hetkellä bloggailen harvakseltaan, mutta ajatukseni ovat aina ja ikuisesti? tyttökirjoissa...
Mielenkiintoisia kirjankansia, joissa on pieniä tyylillisiä eroavaisuuksia, vaikka ne wendelineiksi tunnistaakin. Tuo Saran ja Sarrin kansikuva on minulle aivan uusi. Ilmeisesti taiteilijat ovat tehneet kertomuksiin luonnoksia, joista on sitten valittu. Tuohan on hyvin nykyaikainen kuvitus -ainakin minulle tulee mieleen että kuva voisi olla tätä päivää, vaikka en osaa mainita kenen tyyliä Wendelin tuolla muistuttaa.
VastaaPoistaMinä olen tehnyt viime aikoina monia mielenkiintoisia tyttökirjalöytöjä niiden aiempien lisäksi. Pistäydyhän aika ajoin kurkistamassa, mitä niistä kertoilen tai olen jo kertoillut.
Aino, näin tämän Sara ja Sarri-kansikuvaluonnoksen ensimmäisen kerran Erkkolassa Anni Swanin näyttelyssä viime kesänä. Kansikuva oli myös painetussa kirjassa, joka oli vitriinissä. Sen takia olin hyvin hämmästynyt tästä kansikuvasta ja ajattelin, että sellainen painos Sara ja Sarri matkustavat-kirjasta on ilmestynyt joskus aikaisemmin!
VastaaPoistaTulen katsomaan blogiisi, mitä ihania tyttökirjoja olet taas löytänyt! :)
Oi, tällainenkin on julkaistu. Tämä olisikin kiehtovaa lukea. Tai pyytää vaikka joulupukilta lahjaksi, jos kirjaa vaan vielä saa.
VastaaPoistaMinullakin ajatukset ovat olleet tyttökirjoissa. Olen lukemassa yhtä blogiani ajatellen ja sitten tietenkin eräs ensi vuonna ilmestyvä tietokirjakin on mielessäni. ;)
Katja, Akateemisesta kirjaa taitaa saada ja sitten Tuusulan Rantatien museoista, ainakin Erkkolasta! Odotan blogipostaustasi, mitähän tyttökirjaa olet lukemassa...?
VastaaPoistaMiksiköhän, varsinkin ennen, kirjojen kansikuviin on satsattu paljonkin? Eihän niitä kukaan katso. Kun kirja on hyllyssä, siitä näkyy vain selkämys. Kun kirja on käytössä, kansi on käännettynä lukijasta poispäin. Selkämyksen koristeluun ei useinkaan panosteta. Nyt jos vilkaisen kirjahyllyäni, niiin aika harvassa selkämyksessä on jotain kuvitusta. Paras selkämys hyllysäni on Mikke Birkegaardin Libri di Lucan arvoituksessa. Siinä selkämykseen on panettu osa kansikuvasta. (Sivumennen sanoen, tuo dekkari kannattaa jokaisen lukutoukan lukea, aivan mahtava idea kirjan taustalla!)
VastaaPoistaPikkulapset, jotka eivät osaa lukea, valitsevat/tunnistavat kirjat kansikuvien mukaan, mutta jos kirjakaupassa tai kirjastossa on laitettu kirjoja näkyvämmin (=telineeseen kansi näkyvällä) esille, tartun mielenkiintoisilta vaikuttaviin kirjoihin silti kirjan nimen tai kirjailijan perusteella, en kannen.
Kyllä minulla ainakin kirjankansi vaikuttaa siihen, minkä käsityksen kirjasta saa, vaikka olen tehnyt joitain todella hienoja löytöjä ihan mitäänsanomattomista kansistakin.
PoistaKansikuva vie tai ainakin pitäisi viedä sisälle tekstiin, se on kuin uutisjuttua ilman ingressiä tai otsikkoa.
Huomiosi selkämyksestä on mielenkiintoinen. Minä olen joskus ihmetellyt, miksi tekstit on selkämyksessä nurinperin? Selkämyksiin voisi todellakin kiinnittää huomiota. niihinkin.
Martta Wendelinin kannet ovat niin kovin tuttuja lapsuudesta.
VastaaPoistaNoista kirjojen selkämyksistä vielä. Suomessa niiden tekstit sentään kirjoitetaan samaan suuntaan, mutta muualla ne ovat usein milloin ylös- milloin alaspäin. Tosi hankalaa kirjakaupassa.
Kyllä kirjojen kansikuvilla on ollut minulle suuri merkitys erityisesti lapsena luetuissa kirjoissa ja on edelleen siinä mielessä, että jokin kiinnostava kirjan kansi saattaa houkutella lukemaan kirjan, tietysti sisällönkin on oltava silloin kiinnostava. Jotkut lasten- ja nuortenkirjat muistan juuri kansikuvista, ehkä liittyy visuaaliseen muistiin, koska muistan että tämän kirjan olen joskus lukenut, koska kansikuva on jäänyt vahvasti mieleeni.
VastaaPoistaJos kirjaa ajattelee esineenä, niin ovathan kauniit kannet sykähdyttäviä, vaikka kirjahyllyssä se selkämys vain näkyy. Hyvä huomio Nipre, en ole tullut ajatelleeksi kirjojen selkämystaidetta, joka voisi olla kehittämisen kohde...
Kiitos jälleen hyvästä kirjoituksesta. Nuo kannet ovat hyvin tyylikkäitä.
VastaaPoista