Louisa Alcott: Naamion takana

Kuva: Wikimedia Commons

Louisa May Alcott (1832-1888) tunnetaan parhaiten tyttökirjoistaan ja erityisesti Pikku naisista, jota pidetään genren uraauurtavana teoksena. Alcott kirjoitti myös aikuisten realistisia romaaneja sekä lukuisia novelleja aikakauslehtiin jännitysviihteestä goottilaisiin tarinoihin. Hän kirjoitti monia kertomuksiaan salanimellä tai anonyyminä ja ansaitsi kirjoittamisellaan toimeentuloa, jolla osallistui perheensä - vanhempiensa ja sisarustensa elatukseen. Alcott  käytti jännitystarinoissaan salanimeä A.M. Barnard.  Nämä tarinat löytyivät vasta toisen maailmansodan aikana, kun Leona Rosenberg tutki Alcottin ja The Flag of Our Union-lehden julkaisijan Elliotin välistä kirjeenvaihtoa. Kirjeet paljastivat Alcottin pseudonyymin. Madeleine Stern teki myös salapoliisityötä ja toimitti 33 julkaistusta tarinasta kaksi kokoelmaa, jotka ilmestyivät vuosina 1975-76. Alcott kirjoitti tarinat 1860-luvulla ennen Pikku Naisien suurta suosiota.

Suomeksi Alcottin novelleja ilmestyi vasta vuonna 2005, kun Inkeri Koskisen kääntämä Naamion takana -Kootut kertomukset julkaistiin. Se sisältää neljä kertomusta ja Alcottin ja hänen sisarensa Annan yhdessä kirjoittaman näytelmän. Pisin tarinoista on Naamion takana, eli naisen voima (Behind a Mask: or, A Woman's Power, 1866), jota voisi pitää myös hyvin pienoisromaanina. Tarinan päähenkilö on kavala ja laskelmoiva Jean Muir, joka palkataan kotiopettajattareksi varakkaaseen Coventryn perheeseen. Neiti Muir ei ole ihan sitä, mitä esittää vaan oikeastaan näyttelijätär, jolla on omat jännittävät suunnitelmansa. Koskinen näkee yhtymäkohtia kertomuksessa Bronten Kotiopettajattaren romaaniin. Pidin eniten kokoelmassa tästä tarinasta. Kiehtova oli myös Silmäpari, eli modernia magiaa (1863) jossa hypnotismilla on karmiva osuutensa miehen ja naisen välisessä suhteessa. Yllättävin minusta oli taas lyhyt kertomus nimeltä Hengenvaarallista huvia, joka kuvailee nuorten hasiskokeilua. Tarina on yksi Alcottin viimeisistä jännityskertomuksista, joka ilmestyi 1869.

Kuten luomansa tyttösankarittaren Jo Marchin tavoin Alcott kirjoitti jännityskertomuksia nimettömänä rahan takia. Professori Bhaer pitää Jon kertomuksia roskana ja saa hänet lopettamaan kirjoittamisen, mutta ei onneksi lopullisesti. Todellisessa elämässä Louisaa kannustettiin kotona kirjoittamiseen ja hän piti päiväkirjaa nuoresta tytöstä lähtien. Louisan äiti oli tärkeä tuki tytön kirjoitusharrastuksessa ja hän myös kirjoitti Louisan päiväkirjaan kommenttejaan. Olen lukenut otteita päiväkirjasta Elizabeth Lennox Keyserin toimittamassa The Portable Louisa May Alcott (2000), joka sisältää Alcottin tuotantoa. Alcott luki kertomuksiaan sisarilleen, mutta nimittää itsekin välillä niitä roskaksi. Epäselväksi minulle jää, mitä vanhemmat ajattelivat hänen ns. tusinatuotteistaan. Pseudonyyminä tai anonyyminä kirjoittamisen on sanottu olleen keino suojella Alcottin mainetta vakavasti otettavana kirjailijana.

Yhdysvaltain sisällissodan aikana vuonna 1863 Alcott toimi lyhyen aikaa sairaanhoitajana sotilassairaalassa, mutta sairastui hengenvaaralliseen lavantautiin. Päiväkirjaotteissan hän kuvaa sairastumistaan, kuumehoureitaan ja painajaisia, jotka vainosivat häntä. Näistä kauhukuvitelmista Alcott sai varmasti kirjallista aineistoa trillereihinsä.

"Such long, long nights; Such feeble, idle days; doping, fretting about nothing; longing to eat, and no mouth to do it with, - mine being so sore, and full of all manner of queer sensations, it was nothing but a plague. The old fancies still lingered, seeming so real I believed in them, and deluded Mother and May with the most absurd stories, so soberly told that they thought them true." (575)

Alcottin realistinen romaani aikuisille Moods julkaistiin vuonna 1864 kymmenen vuotta esikoiskirjansa Flower Fables jälkeen. Flowers Fables oli lapsille suunnattu kokoelma fantasiaa ja satuja, jotka Alcott oli kirjoittanut (transsendentalismi) filosofi Emersonin tyttärelle alunperin. Alcottin monipuolisesta tuotannosta on suomennettu pääasiassa nuortenkirjallisuutta. Olisi hienoa, jos hänen romaanejaan ja novellejaan suomennettaisiin lisää!