Pari vuotta on jo vierähtänyt siitä, kun luin Pat-kirjoista ensimmäisen osan Vanhan kartanon Pat. Jatko-osa Pat - Vanhan kartanon valtiatar (Minerva, 2010) jatkaa siitä, mihin jäätiin. Nuoreksi naiseksi varttunut Patricia Gardiner emännöi rakasta kotikartanoaan Silver Bushia äidin sairastellessa. Tuttuun henkilökavalkadiin ilmestyy hupaisa renki Tillytuck, joka kilpailee taloudenhoitaja Judyn kanssa tarinankerronnassa. Kodikaassa keittiössä, joka on Silver Bushin sydän he turinoivat yhdessä valkean äärellä kissojen ympäröimänä Pat ja Patin pikkusisko Rae seuranaan.
Kirjan rakenne on jaettu yhteentoista lukuun, jotka vastaavat vuosia. Tapahtumat painottuvat enemmän kolmeen ensimmäiseen vuoteen, jolloin Pat tutustuu uusiin ihmisiin. Rakkaan lapsuuden ystävänsä Hilaryn kanssa hän on kirjeenvaihdossa vuosikaudet. Patilla riittää kosijoita, mutta kukaan heistä ei pysty kilpailemaan Silver Bushin kanssa, ei edes leskimies David, jonka kanssa hän on kihloissa. Pat, jolle kaikki muutokset ovat vaikeita, kuten Raen avioituminen ja poislähtö, veljen epämiellyttävän vaimon Mayn muuttaminen Silver Bushiin, sopeutuu pikkuhiljaa vanhenemiseensa ja ikäneidon rooliinsa. Silver Bush on ainoa, jolla on merkitystä. "Hän oli jättänyt taaksensa rakkauden ja sen harhakuvat. Tästä lähtien Silver Bushilla ei olisi kilpailijoita hänen sydämessään. Hän voisi omistautua yksin sille. Saattaisi tulla yksinäisiäkin hetkiä. Mutta myös yksinäisyydessä olisi jotakin ihmeellistä. Silloin kuin oli yksin, kuului vain itselleen." (PVKV, 321) Mutta sitten tapahtuu jotain ja Patin elämä muuttuu kokonaan...
Kirjassa kuvataan koskettavasti surua ja menetystä, luopumista, jota Pat joutuu elämässään kokemaan. Pat - Vanhan kartanon valtiatar ilmestyi nimellä Mistress Pat vuonna 1935. Montgomeryn omassa elämässä oli kärsimystä tuohon aikaan, kun hän kirjoitti Patin jatko-osaa. Pat-hahmon on sanottu muistuttavan kirjailijaa itseään eniten. Myös fiktiivisellä Silver Bushilla on todellinen esikuvansa, kirjailijan tädin koti, joka toimii nykyään Montgomery-museona Prinssi Edwardin saarella. Suosittelen Sisko Ylimartimon suomentamaa Pat -Vanhan kartanon valtiatarta, jos haluaa päästä lukemalla likemmäksi Maudia. Ainoa asia, mikä minua alussa tökki on Judyn käyttämä murre, mutta sen suomentaminen on varmasti ollut vaikeaa.
Minä en pääse käymään konkreettisesti kirjailijan rakkaassa kotisaaressa, kuten tarkoitus oli tänä kesänä, mutta menenkin Prinssi Edwardin saarelle virtuaalisesti. Jännittävä saari-päivä on edessä ensi viikolla, kun pidän oman esitykseni verkon kautta Montomery- konferenssissa, jonka aiheena on L. M. Montgomery and War. Peukkujen pitäminen on toivottavaa!
