Marraskuun luetut tyttökirjat

Marraskuu ei ole lempikuukausiani, mutta lukemisen kannalta kuukausi oli kuitenkin antoisa. Muistiinpanojen tekeminen ei ole ollut kovin kummoista tutkimustani ajatellen ja siitä en syytä omaa saamattomuuttani vaan pöh! lumetonta marraskuuta. Haluan kuitenkin listata lukemani kirjat ja samalla muistella kirjojen sisältöjä. Lukemani nuortenkirjallisuus painottuu paljolti koulumaailmaan. Ja ihanaa, että nyt on joulukuu!

1. Merri Vik: Kaiken huippu, Lotta! (Karisto, 1978, suom. A.-M. Helminen)

Tätä Lotta-kirjaa en ollut aikaisemmin lukenut ja kirjan kansi loi odotuksia hauskoista Lotan kommelluksista. Kansikuvassa Lotta on puunoksalla keikkumassa ja luokanvalvoja Kihara-Fridolf tuijottaa ikkunasta hölmistyneenä tyttöä. Mutta kirja olikin pettymys! Siinä ei ole mukana Lotan parasta ystävää Giggiä eikä muitakaan koulutovereita. Miljöö on niin vieras, kun idyllisen ruotsalaisen pikkukaupungin sijaan Lotta matkustaa kesälomalla Wieniin äitinsä kanssa. Luokanvalvojakin yllättäen lomailee samassa kaupungissa ja Lotta taitaa taas aiheuttaa hänelle harmaita hiuksia. Sisältöä voisi luonnehtia enemmänkin matkakertomustyyppiseksi.

2. Merri Vik: Vaara vaanii, Lotta! (Karisto, 2005, 4.painos, suom. A.-M. Helminen)

Halusin päästä nauramaan "epätoivoisesti" Lotan kustannuksella, joten tartuin toiseen Lotta-kirjaan. Eipä tämäkään nauruhermojani kutkuttanut. Kirja on hiukan jännittävä, mutta todella ennalla-arvattava! Luokkaretkellä Lotta nappaa ilmoituksen mukaansa mökin ovesta ja sen jälkeen alkaa tapahtuu kummia Lotan elämässä. Outoja miehiä ravailee Lotan kotona ja koululaukkukin pöllitään. Lapsena varmaan tykkäsin kirjasta enemmän. Halusin antaa Lotalle vielä yhden mahdollisuuden ja aloin lukea Pieleen menee, Lotta!-kirjaa, mutta luovutin. Marraskuussa ei ilmeisesti kannata lukea Lottia!

3. Anni Swan: Iris rukka (WSOY, 1955 11.painos)

Iris rukka on alun perin ilmestynyt nimellä Iris rukka -koululaistarina 1916. Luin kirjaa nyt koululaisromaanin näkökulmasta, mutta en ole ihan varma tästä määritelmästä. Kirjassa kuvataan aluksi, kun Iris saa yksityisopetusta. Opettaja, neiti Salo pitää Iristä tyhmänä ja tietämättömänä tyttönä. 12-vuotias Iris ei ole tottunut vapaan kasvatuksen saanena kuriin ja järjestykseen. Hän ei ole kiinnostunut "kuivakkaasta" opetuksesta ja on tarkkaamaton tunneilla, vaipuen omiin ajatuksiinsa. Iris pyrkii yhteiskoulun kolmannelle luokalle, mutta sisäänpääsytutkinto epäonnistuu, koska hän saa ehdot matematiikassa ja ruotsissa. Iris pääsee maalle Metsäpirttiin vain kahdeksi viikoksi, koska hänen pitää opiskella koko kesä. Ankara neiti Hammar ottaa vastuun Iriksen kasvattamisesta ja tyttö asuu hänen luonaan kesän ajan. Iriksellä on tarkka päiväjärjestys, joka sisältää talous- käsityö- luku- sekä seurustelutunteja. Ikävissään hän alkaa ahkeroida kuin koskaan ennen, ja neiti Salo on tyytyväinen. Ajassa hypätään eteenpäin ja myöhemmin Iris käy oppikoulua, yhteiskoulun viidettä luokkaa. 

Kirjassa ei ole varsinaisesti suoraan kouluun tai luokkatilanteeseen liittyvää koulukuvasta, vain Iriksen esiintyminen Preciosan roolissa koulun juhlassa. Kertoman mukaan Iris ei ole opettajien eikä koulutovereidensa suosiossa yhteiskoulussa. Hän on liian vilkas, huolimaton ja tarkkaamaton tunneilla. Niistä aineista (ei kerrota tarkemmin), joista hän pitää, hän osaa niitä loistavasti, mutta matematiikassa Iris on mahdoton. Iris osaa kuitenkin pitää hauskaa koulussa, jos keksii kepposen. Näistä koulukepposista ei kuitenkaan kerrota tarkemmin. Koulutovereiden kiinnostuksen ja ihailun Iris herättää vasta laulaessaan upeasti Preciosan. Sitä ennen hän on ollut halveksittu ja hyljeksitty, jonka ystävyyttä kukaan ei ole halunnut. Tämän voi tulkita osaltaan koulukiusaamiseksi. Kiusaamista Iris koki myös asuessaan kaupungissa ylimielisten sukulaistensa luona.

Se, mikä on kiinnostavaa, että Iris on yhteiskoulussa eikä tyttökoulussa.Yhteiskasvatusaate korostuu monissa kotimaisissa tyttöjen koululaisromaaneissa, kuten Mary Marckin samaan aikaan ilmestyneissä tyttökirjoissa.

4. Maria Autio: Paperisudet (Karisto, 2005)

Tähän päivään hyppäsin lukemalla nuortenkirjan Paperisudet, joka kertoo suoraan rankasta koulukiusaamisesta. Määrittelen Paperisudet myös tyttökirjaksi. Päähenkilönä on Salla, joka käy peruskoulun yhdeksättä luokkaa. Salla on koulukiusattu ja kiusaaminen on jatkunut siitä lähtien, kun hän on aloittanut seiskaluokan uutena oppilaana. Sallaa ei ole koskaan hyväksytty muiden joukkoon. Hänet eristetään toistuvasti sosiaalisesti. Hänelle ei puhuta eikä hänen lähellään haluta olla. Luokka nimittää häntä Yökköseksi. Erityisesti tyttöporukka on ottanut Sallan kiusaamisen kohteeksi. Välitunnit ovat välillä painajaista, mutta Salla on tutustunut rinnakkaisluokkalaiseen Alettaan, joka on myös yksinäinen ja kiusattu. Kirjassa kerrotaan Sallan näkökulmasta tapahtumista, mutta myös eri henkilöhahmojen, kuten kiusaajien Tuulin ja Iran. Sallan ja Alettan kiusattujen ryhmää kasvaa uusilla jäsenillä ja siitä tulee lopulta vahva turva kiusaamista vastaan.

Koulu tai opettajat eivät puutu kiusaamiseen, vaikka tietävät siitä, ainakin Alettan tapauksessa. Sallan äiti kuvataan täysin välinpitämättömäksi tyttärensä ongelmien suhteen. Alettan isä kuvataan puolestaan empaattiseksi, joka haluaa ottaa asioista selvää ja saada muutoksen. Tytöt taas salaavat häpeälliseksi kokemansa kiusaamisen loppuun saakka. Aikuisilta ei tule siis apua! Tavallaan Paperisudet voisi olla kertomus voimaantumisesta tyttöjen omalla toiminnalla ja sisäisellä vahvistumisella ystävyyden kautta. Myös elämänhallinta paranee ja kirja päättyy onnellisesti, kun yläaste jää lopullisesti taakse. Paperisudet on Iris rukan tavoin selviytymistarina. Kirsi on myös kirjoittanut kirjasta.

5. Kaisa Ikola & Minna Kulmala: Hullu luokka (Kirjapaja, 1990)

Hullu luokka-sarjasta olen kuullut vain kehuja ja varmaan tämä sarja on yläasteikäisiä paljon huvittanut. Minulla oli vaikeuksia lukea kirjaa kielen takia, mutta tekijät ovat olleet itse vasta 14-vuotiaita tätä kirjoittaessaan. Aion perehtyä Hullu luokka-sarjaan enemmän, koska olen saanut hankittua myös kaikki kymmenen osaa. Joten siitä sitten myöhemmin lisää!

6. Salme Setälä: Itsenäinen tyttö (Otava, 1934)

Itsenäistä tyttöä luonnehditaan myös seikkailukertomukseksi ja sitähän se onkin, sillä se kertoo Prätinä-tytöstä, joka karkaa kotoaan. Prätinä saa selville, että hän joutuu kurkkuleikkaukseen ja vanhemmat eivät ole kertoneet tytölle mitään. Prätinällä menee koulussakin huonosti ja hän pelkää jäävänsä luokalle. Niinpä kolmetoistavuotias tyttö ottaa fillarin allensa, säästörahansa mukaan ja lähtee "maailmalle". Seikkailuja tyttö ei kovin paljon ehdi kokea lyhyen karkumatkansa aikana, kun hän sairastuu ja viettää maatilan mökissä aikaansa. Setälän tyyli on humoristista ja ironista. Hauskaa on hänen käyttämänsä kieli. Opettajat ovat dillejä, koti on mätä ja mutsi on vanhanaikainen. "Koti on sittenkin maailman paras paikka.", Prätinän mielestä lopussa. Niinpä tietenkin!

7. Mary Marck: Minnan syyslukukausi (Otava, 1926)

Kepeä Marckimainen koululaisromaani. Olen lukemassa parhaillaan Minnan luokasta kertovaa jatko-osaa Toverien kesken. Kesken on myös Marckin Luokan ikävin tyttö. Näistä kirjoista kirjoitan erillisen jutun.

8. Helmi Pekkola: Kiva kouluvuosi (Gummerus, 1931)

Tästä kirjasta ei jäänyt muuta erikoista mieleeni kuin tyttökoululaiset, jotka eivät tiedä, kuinka yhteiskoulussa ollaan. Sikke on tullut yhteiskouluun tyttökoulusta ja flirttailee liikaa poikien kanssa. Hyi Sikkeä! En muista edes henkilöhahmojen nimiä kunnolla ja kirja keskittyi enemmän koululaisten lomien viettoon ja poikahenkilöihin, jotka asuvat samassa koulukortteerissa. Ei ollut kiva lukuvuosi lukea!

9. Maija Åkerman-Tudeer: Vaalea ihanteeni (Otava, 1926)

Päiväkirjamuotoinen tyttöromaani, jota kirjoittaa 17-vuotias Stiina Melberg. Stiina kertoo elämästään neljän vuoden ajan. (Päähenkilön nimi selviää ensimmäisen kerran vasta sivulla 57!) Stiina asuu ensin perheensä kanssa Viipurissa ja viettää kesät aina Antreassa. Tästä tulee vahva mielleyhtymä kirjailija Kersti Bergrothiin (Mary Marck), joka asui myös samoilla seuduilla lapsuuden ja nuoruuden. Kiinnostava koululaisromaanityyppinen tyttökirja, joka kuvaa yhteiskoululaisen Stiinan ylioppilaaksi tuloa ja myöhemmin opiskelua Helsingissä, yliopistossa. Varsinaisesti kirja keskittyy Stiinan tunne-elämään ja romanttiseen haaveiluun, sen oikean löytämiseen. Lapsuudentoveri Kurre alkaa herättää muitakin tunteita kuin toverillisia. Stiinan tavoitteet aluksi ovat lakki, sitten maisterinarvo ja sen jälkeen vaalea ihanne (naimisiinmeno). Stiina kuitenkin kokee järkyttävän tragedian opiskeluaikanaan, jonka jälkeen opiskelukin hidastuu. "Sen oikean" Stiina lopulta löytää ja ilmeisesti maisterin tutkinto jää suorittamatta. Opettajaksi Stiina ei ole ikinä edes halunnut.

Vaalea ihanteeni on siitä harvinainen perinteinen tyttöromaani, että se kuvaa ylioppilastytön opiskelua yliopistossa, vaikka hyvin epämääräisesti ja pinnallisesti. Romaanissa on tietynlaista kepeyttä ja rivien välissä on jotain, mihin täytyisi syventyä enemmän. Kirjan lukemisesta jäi tietyllä tavalla ristiriitainen olo, koska se on Stiinan kasvukertomus, nuoren naisen itsenäistymistä ja päämäärätietoista opiskelua, joka ei ole kuitenkaan se pääasia vaan naimisiin pääseminen. Nimenomaan pääseminen!

10. Irmeli Salava: Neliapila

Tästä koululaisromaanista kirjoitinkin viimeksi täällä.

11.-12. Helga Nuorpuu: Hauska yllätys ja Erilainen kuin toiset (Gummerus, 1931)

Keväällä luin tyttökirjamaratonini aikana Rasavilli Leilan, johon nämä kaksi kirjaa ovat jatkoa. Luin kirjat väärässä järjestyksessä, mutta ne voi myös lukea erillisinä teoksinakin. Hauskassa yllätyksessä Leila aloittaa oppikoulun ja muuttaa kotoa kaupunkiin. Vastoin isänsä tahtoa hän päättää mennä yhteiskouluun tyttökoulun sijasta, vieläpä eri kaupunkiin ja tekee päätöksen junamatkansa aikana. Leilan isäkin on kerran todennut, että yhteiskoulu on parempi kasvatuslaitos kuin tyttökoulu. Samalla matkalla n. 14-vuotias Leila tutustuu pastori Sirviöön, jota hän nimittää mielessään Ikivanhaksi. Ikivanhaan Leila törmää monta kertaa uudestaan uudessa koulukaupungissaan ja tämä toimii myös vähän aikaa Leilan opettajanakin. Romanttinen virite näiden kahden välillä luodaan Hauskassa yllätyksessä. Yllätyksenä ei siis tule, kun kolmannessa osassa Leila ja Ikivanha päättävät kihlautua sitten, kun pastori on valmistunut opinnoissaan (en muista tekikö hän väitökirjaa?) ja Leila on täyttänyt kahdeksantoista vuotta. Kiinnostava ilmiö taas tyttökirjassa vanhemman miehen ja nuoren tytön välinen "suhde". Olen siitä aikaisemmin kirjoittanut Kate Douglas Wigginsin Villiruusun yhteydessä ja viitannut myös L.M. Montgomeryn Runotyttö-sarjaan .

Oppikouluun Leila pyrkii neljännelle luokalle ja pääseekin. Erilainen kuin toiset- teoksessa Leila on kuudennella luokalla. Kirjassa annetaan vihjeitä, että Leila ei enää palaa kouluun takaisin, joten Leila ei mene lukioon vaan naimisiin! Nuorpuun kirjat ovat viihdyttäviä ja seikkailurikkaita tapahtumia täynnä: tragediaa, kouluvarkauksia ja kadonneen äidin löytymistä ja uutta perheonnea. En varsinaisesti pidä näitä kirjoja koululaisromaaneina, koska koulukuvaukset jäävät varjoon muiden tapahtumien rinnalla. Toki koulumiljöössä liikutaan paljolti. Se, mikä on poikkeuksellista, että ensimmäistä kertaa lukemassani vanhassa tyttöromaanissa mainitaan Suomen sisällissota ja otetaan siihen kantaa. Leila tutustuu Hiisi-Kalleen, joka on auttanut valkoisia sodan aikana:

"Vapaussodan aikana piilotti hän tupansa ylisille ja perunakellariinsa toistakymmentä valkoista. Sitten hän juotti tuvassaan hyvään humalaan takaa-ajavat punaiset ja pelasti sitten noiden valkoisten kunnon miesten hengen ja elämän."

Leilan lempikirjoja ovat muuten Anni Swanin Kaarinan kesäloma ja Iris rukka!

Kiva, jos jaksoitte lukea loppuun asti! Tämä postaus on pisimpiäni....