sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Merja Jalon hevostyttökirjoja

Haaveilin pikkutyttönä monen tytön tavoin ratsastamisesta ja omasta hevosesta. Siihen innostivat erilaiset hevoskirjasarjat, joita luin urakalla. Muutaman kerran pääsin kokeilemaan itse ratsastamistakin, mutta harrastusta siitä ei kuitenkaan tullut. Merja Jalon Nummenlan Ponitalli-sarjaa luin lapsuudessani, ja ensimmäinen sarjan kirja Yllätysori on jo ilmestynyt 1977. Mielikuvat sarjasta olivat melkeinpä unohtuneet, kunnes palasin muistelemaan kirjojen pariin. Maailman paras hevonen (Otava, 1983) koskettaa edelleen, kun Kikan hevonen Husaari kuolee kirjan lopussa. Myöhemmin sarjan vaiheissa selviää, ettei se ollutkaan oikeasti Husaari vaan tämän kaksonen, johon hevonen oli vaihdettu!
Sarjassa on ilmestynyt tähän päivään mennessä hurjat 80 osaa eikä loppua näy. Päähenkilöt eivät kuitenkaan vanhene vuosikymmenten kuluessa, ja Kirsti Lahti (Kikka) on edelleen se 15-vuotias hevostyttö Liinakkotieltä. Vuodenajat tosin vaihtuvat. Seikkailut ja vaarat, jännittävät arvoitukset ja konnien jahtaaminen, ihmissuhteet ja ripaus romantiikkaa pitävät sarjan viihdyttävänä ja koukuttavana. Luin viimeisimmät sarjassa ilmestyneet kirjat Noiduttu huone ja Paholaisratsu (WSOY, 2013), ja sarjaan voi hypätä mukaan koska vaan. 

Nummelan Ponitalli on palanut tulipalossa ja nummelalaiset asustavat Penan tätien luona ränsistyneessä kartanossa. Hurmuripoika Repe Jussila valmistautuu salaa Kafka-hevosellaan kansainvälisiin estekilpailuihin Kikan kannustaessa. Repellä ja Kikalla on sutinaa keskenään ja siitä voi lukea esimerkiksi Kikka ja Repe: muistoja- kirjasta (WSOY, 2010). Nummelalaisia taas uhataan milloin aavella ja milloin vaarallisella moottoripyörähurjastelijalla. Kiinnostavan koukun sarjaan luo Repen äidin ilmestyminen takaisin Italiasta ja pojan ja äidin välinen katkera jännite.


Nummelan Ponitalli-sarja on muuttanut jossain vaiheessa Otavalta WSOY:lle ja kansikuvitukset ovat vaihtuneet aikojen kuluessa. Nykyissä kansissa ei ole enää sarjan henkilöhahmoja vaan hevoset pääosissa. Jalon toinen hevostyttösarja-Nea on taas Kariston kustantama. Nea-sarja teki uuden paluun viime vuonna, kun Ponityttö ja salaratsastaja (Karisto, 2012) ilmestyi yli kymmenen vuoden tauon jälkeen. Nea Kivi ei ole ihan tyypillinen hevostyttö, sillä hän on 12-vuotias aloittelija, joka kärsii lihavuudesta ja huonosta itsetunnosta. Hän onkin usein toisten tallityttöjen pilkan kohde. Nealla on upea hevonen Fantasy, jonka jalka on loukkaantunut. Joku kuitenkin ratsastaa salaa toipilaalla, ja Nea selvittelee outoja tapahtumia Fagerin tallilla. Kirja päättyy todella surullisesti.

Merja Jalo on tuottelias kirjailija, joka kirjoittaa 4-5 kirjaa vuodessa. Aikaisemmin kirjailijalta ilmestyi myös hevoskirjasarjat Haavikon ravitalli ja Pappilan ponitytöt, jota hän kirjoitti yhdessä sisarensa Marvi Jalon kanssa. Nykyään hän kirjoittaa sisarensa kanssa suosittua Koiratytöt-sarjaa. Ahmimisikäisille lukijoille suunnatut nuortenkirjasarjat ovat olleet suosittuja lasten keskuudessa kauan, ja Jalo on saanut neljä kertaa Plättä-palkinnon eri vuosikymmenillä. Kirjailijan omilta Nummelan ponitalli-sivuilta löytyy kaikenlaista mielenkiintoista luettavaa ja tulevien kirjojen aikataulut.

Oletteko lukeneet Merja Jalon hevoskirjoja? Mikä on jäänyt teille eniten mieleen?

19 kommenttia:

  1. On outoa, että en ole lukenut Jalon hevoskirjoja, vaikka olen aina ollut itse enemmän tai vähemmän hevostyttö. Olen vieläkin;) Sen sijaan kaikki Sinttu-kirjat olen lukenut blogiini. Mutta olen ihan saletti, että nämä Jalon kirjat löytävät lukijansa.

    VastaaPoista
  2. Leena, tartu johonkin Jalon kirjaan ja anna mennä! Näitä lukiessa tulee taas se sama vanha tunne, että pitäisi päästä laukkaamaan hevosen selässä vapaasti hiukset hulmuten! :)

    VastaaPoista
  3. Edelleen luen ja kerään! Mutta kyllä se näin isompana tarttuu silmään pahasti että heppatyttö nealla ja kumpaneilla on pusuja ja juttua pakostikin aikuisten opettajien kanssa.. hämmentävää.

    VastaaPoista
  4. Nea-sarjan aikaisempia osia en ole lukenut. Tässä salaratsastaja-kirjassa Nea on ihastunut kyllä ratsastuksenopettajaansa, mutta opettaja on enemmänkin kannustava ja antaa vastuuta Nealle hevosten hoidossa tallilla. En huomannut tällaista kuviota, mutta hämmentävää kieltämättä, jos aikaisemmissa osissa on ollut näin.

    VastaaPoista
  5. Merja (ja myös Marvi) Jalon kirjat tuli luettua kaikki mitä käsiin sattui saamaan tietyssä vaiheessa lapsuutta/nuoruutta. Mökille lähtiessä Nummelan ponitalleja piti käydä hakemassa kirjastosta 15-20 kappaleen pino, kun niitä tuli ahmittua ja aika nopealukuisiakin olivat. Muistaakseni isosiskon kanssa luettiin kilpaa näitä, vaikka siskolla ei heppatyttövaihetta tainnut olla missään vaiheessa, toisin kuin minulla.
    Jostain syystä näistä ei ole jäänyt mieleen mitään tiettyjä tarinoita. Heppakirjoja lukiessa harmittelin aina sitä kun täällä päin ei kouluratsastusta harrastettu, vaan ravureita. Oma heppahulluus pysyi loppujen lopuksi vain kirjallisena harrastuksena, tallille en ikinä tullut lähteneeksi kun ne olivat sen verran kaukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mervi, kiva kuulla lukumuistoistasi! Kunnon kirjapinot olet lainannut ja nopealukuisiahan nuo kirjat ovat. Sen takia niitä tuleekin varmaan ahmittua! :)

      Poista
  6. Voi miten ihanaa ja nostalgista lukea tätä postaustasi! Täällä siis vilkuttelee nuorena Nummelan ponitalli -sarjaa ahkerasti lukenut immeinen. :)) Olin ihan koukussa kyseiseen sarjaan ja lähes kaikki henkilöt (ja hevoset, hih) ovat vieläkin tuoreessa muistissa. Kertonee siitä, miten unohtumaton ja rakas kyseinen sarja on minulle ollut.

    Husaarin kuoleman muistan, mutta sitä en tiennyt, ettei se ollutkaan Husaari?! Olin lapsena/nuorena ahkera kirjastonkäyttäjä, koska jostain syytä kirjoja ei meille pahemmin ostettu. Nummelan kirjat olivat hankalasti saatavia, koska olivat melkein aina lainassa. En siis koskaan saanut luettua sarjaa kokonaan.

    Myöhemmin ostin joitakin kirjoja itselleni ja oli nostalgista lukea niitä. Nummelan ponitalli -sarja tekisi kyllä mieli lukea ihan kokonaan uudelleen alusta alkaen!

    Jostain syystä en muuten lukenut lainkaan muita Merja Jalon kirjoja, ainoastaan Nummelaa. Myöskään hänen sisarensa, Marvin, kirjoja en lukenut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, kiva kuulla, että nostalgiset lukumuistot nousivat sinulla myös pintaan! Aikamoinen luku-urakka edessäsi, jos meinaat 80 kirjaa lukea ja syksyllä ilmestyy taas uusi! Helpommalla pääsisi jos lukisi uudempia... Tuleva Nummela-kirja täytyy varmaan lukea, kun taas jännittävä koukku jätettiin viimeisimpään osaan. :)

      Poista
  7. Oi että <3 Olen lukenut niin Nummelan ponitallia kuin Haavikon ravitalliakin, mahdollisesti muitakin. Olin jo unohtanut Kikan ja Repen, mutta jonkinlaisia muistoja nousi mieleen postauksesi myötä :) Itsekin haaveilin hevosista ja ratsastusharrastuksesta. Tallityttö kyllä olin, mutta ratsastaminen jäi pariin yksittäiseen tuntiin ja sellaiseksi "sunnuntairatsasteluksi" sekä kärry/rekiajeluksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villasukka kirjahyllyssä, samanlaista haaveilua meillä kummallakin ollut! Löysin hiljattain valokuva-albumista tyttökuvani 9-vuotiaana ja olen siinä reippaana hevosen selässä. Oi että! :)

      Poista
  8. Vähän kaikkea tuli luettua, lieköhän yhtäkään sarjaa silti kokonaisuudessaan. Fanitin ehkä eniten Chrisse Fagerströmin tositarinoita heppatallin elämästä :)

    Nuo uudet kannet on kyllä melkein luotaantyöntäviä verrattaessa vanhoihin, joissa on mukana sentään jotain tunnelmaakin! Vanhat piirroskannet kirjassa kuin kirjassa <3

    VastaaPoista
  9. Pia, Fagerströmin kirjoja en ole lukenutkaan. Minäkin tykkään enemmän noista Nummelan ponitalli-sarjan vanhoista kansikuvituksista! :)

    VastaaPoista
  10. Minä olin koko teini-ikäni vannoutunut heppahullu ja heppaharrastaja, ja heppakirjoja tuli ahmittua siinä sivussa mielin määrin.

    Luin paljon myös Merja Jaloa, mutta suurin osa hänen kirjoistaan kuului siihen kategoriaan, joita oli "ihan ok" lukea suurimpaan heppakirjanhimoon siinä vaiheessa, kun kirjastosta ei enää parempaakaan lukemista onnistunut löytämään.

    Onkin ollut mielessä, että olisi kiva joskus uudestaan näin vähän vanhempana palata heppakirjojen pariin ja katsoa, miltä ne nyt maistuisivat. Edellisen heppakirjan lukemisesta on varmaan ainakin seitsemän vuotta :)

    T. Salainen blogiystäväsi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heppakirjat sopivat hyvin kesään ja voisitkin lukea Nummelan ponitallilaisten uusista seikkailuista salainen blogiystäväni! :)

      Poista
  11. Nummelan ponitalli -sarja oli yksi suosikeistani lapsena, ja olenpa muutaman lukenut näin aikuisiällä ja aika ihania ne on vieläkin:) Parhaiten mieleen on jäänyt sarjan kaksi ensimmäistä osaa, mutta syy on varmaan se, että ne löytyivät meiltä kotoa joten ne tuli luettua useammin kuin muut sarjan osat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sonja, muistelen hämärästi, että olet joskus kirjoittanut blogissasikin Nummelan ponitalli-kirjoista vai muistanko ihan omiani?

      Poista
  12. Näitä tuli luettua aikoinaan vaikka kuinka! :-D Kerran aikuisena yritin palata näiden pariin, mutta eivät valitettavasti toimineet itselleni enää. Monia muita lasten- ja nuortenkirjoja olen tykännyt lukea vielä aikuisenakin, mutta nämä Nummelan ponitallit olivat kyllä aika kamalia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reeta, kaikki lapsuuden kirjat eivät vaan kestä uusintakierrosta ja hohto on niistä kadonnut aikuisen silmin. Minusta oli mukavaa palata näiden kirjojen myötä taas yhteen vaiheeseen lukemishistoriassani. :)

      Poista
  13. Milloin tulisi uusi Sinttu kirja käännetyksi, kun tyttö kaipailisi uusia Sinttuja luettavaksi.

    VastaaPoista