Mielikirjoista ja vaikuttavista lukukokemuksista kertominen on nyt oikein trendi-ilmiö! Pari kuukautta sitten ilmestyi Lukukeskuksen ja WSOY:n yhteistyössä toimittama teos Kirja, joka muutti elämäni (2013, toim. Anu Laitila & Silja Koivisto). Se sisältää noin kuutisenkymmentä lukijoiden omakohtaista ja hyvin henkilökohtaista tarinaa tärkeiksi koetuista kirjoista. Myös Helmet-kirjasto järjesti keväällä samanlaisen facebook-kampanjan kirjabloggareille, jotka kertoivat vaikuttavasta kirjasta, joka on muuttanut heidän elämänsä. Juuri ilmestyneessä Ismo Loivamaan toimittamassa antologiassa Miten minusta tuli lukija (Avain, 2013) tunnetut lasten- ja nuortenkirjailijat kirjoittavat lapsuutensa tärkeistä kirjoista ja lukuelämyksistään.
Minä olen oikeastaan jäävi sanomaan mitään näistä kirjoista, koska merkitykselliset ja nostalgiset lukukokemukset ovat hurjan kiinnostava aihe tutkimuksellisesti ja olenhan niitä itsekin kysellyt. Sen takia suorastaan ahmaisin kevyesti ja kerralla Miten minusta tuli lukijan ja tykkäsin. Kiinnostavaa on ihmisen muisti! Olen usein harmitellut sitä, että minulla ei ole lukemaan oppimisestani eikä ensimmäisestä itseluetusta kirjasta oikein mitään mielikuvia. Toki muistan kirjoja, jotka ovat jääneet mieleeni esimerkiksi vanhempieni lukemana. Miten minusta tuli lukija- teoksessa kirjailijat kertovat lukemaan oppimisestaan ja kuvaavat hyvinkin tarkasti tämän tärkeän taidon, oivalluksen hetkeä. Koskettavinta minulle oli lukea kirjastojen suuresta merkityksestä tulevien kirjailijoiden johdattamisessa kirjojen maailmaan ja lukemiseen kannustamisessa. Samaahan voi sanoa omaltakin kohdalta.
Kirjailijoiden nostamat tärkeät lapsuutensa kirjat, kuten monet tyttökirjat, viisikot, Tammen satukirjat ja sarjakuvat ovat rakkaita ja nostalgisia minullekin lukijana. Kirja sisältää myös tuttujen lastenkirjojen kansikuvituksia ja mustavalkoiset valokuvat johdattavat kirjailijoiden lapsuuden maisemiin.
Antologian kirjailijoita ovat Maijaliisa Dieckmann, Paula Havaste, Hannu Hirvonen, Tuula Kallioniemi, Kirsti Kuronen, Tuija Lehtinen, Raili Mikkanen, Heikki Niska, Sinikka Nopola, Timo Parvela, Pia Perkiö, Terhi Rannela, Marja-Leena Tiainen, Kari Vaijärvi ja Maria Vuorio.
"Nyt minulla on hyllyt täynnä kirjoja kotona. Kun katselen niitä, mietin aikaa, kun omistin vain muutaman kirjan. Miten kallisarvoisia ne olivat, miten rakkaita." Marja-Leena Tainen
Myöskään mulla ei ole mielikuvaa lukemaanoppimisesta, mutta tässä juuri keväällä opettajaopintojen osana puhuttiin asiasta. Ilmeisesti usein ne, jotka ovat ihan tavalliseen tahtiin (koulussa) oppineet lukemaan, eivät muista, ja ne jotka ovat joko oppineet paljon aikaisemmin tai ne joille se on ollut vaikeampaa, muistavat todennäköisemmin.
VastaaPoista(Itse en muista muuta kuin sen, että sitten kun osasi lukea, sai oman virsikirjan, ja se oli hienointa ikinä - ei siis se virsikirja sinänsä, vaan se että opettajan mielestä silloin osasi lukea.)
Anna, nimenomaan tuo on hyvä pointti! Olen nyt lukenut tosi paljon kirjoituksia siitä, kun ihmiset muistavat oppineensa lukemaan tosi varhain tai sitten on ollut oppimisvaikeuksia. Olen sitä mielessäni ihmetellyt, kun itse ei muista. Tänään myös kyselin vanhemmiltani, mitä he muistavat lukemaan oppimisestani, mutta tietysti se meni heidän omiin muistoihinsa, miten he oppivat! :)
PoistaEn muista aikaa, että olisin omistanut vain muutaman kirjan, mutta "muistan" miten opin kolmivuotiaana lukemaan. En tietenkään ole varma onko muistikuva aito vai olenko luonut sen kuulemani pohjalta. Ainakin Pikku Putte mustikkametsässä oli ensimmäinen kirja, jonka osasin ulkoa, joskus kaksivuotiaana kuulemma lopotin sitä mustikkametsässä!
VastaaPoistaSe on muuten Maijaliisa Dieckmann (eikä Dickmann) ;)
Kiitos Deena ja nyt on korjattu! :)
PoistaLukukokemusten ja -muistojen jakaminen on hienoa ja kiinnostavaa ja itselläni yksi tärkein syy siihen, että blogistani tuli osin kirjablogi. Kiinnostavan kuuloinen kirja tämä, aion lukea jossain vaiheessa! Onneksi lukuharrastuksen ilosanomaa julistetaan ja levitetään innokkaasti, se on sen arvoista.
VastaaPoistaSamaa mieltä Suketus ja kiva kuulla sitten mietteitäsi kirjasta! :)
PoistaKiva, että kirjoitit tästä. Minäkin rakastan toisten lukumuistoihin sukeltamista ja lastenkirjojen kohdalla se on jotenkin erityisen ihanaa. Suomalaisten lastenkirjailijoiden muistot ovat hauskaa, koskettavaa ja mukaansa tempaavaa luettavaa.
VastaaPoista(Olen ehkä jäävi kommentoimaan tätä kirjaa, mutta kuitenkin :))
Tämä kirja tosiaan liippaa läheltä sinunkin tutkimusaihettasi, Sara, ja tyttökirjat saivat ilahduttavan paljon mainintoja :).
VastaaPoistaMinäkään en muista ensimmäistä itse lukemaani kirjaa, ellei se sitten ollut Anne Steinwartin helppolukuinen "Maria, ekaluokkalainen", joka tosin on saattanut jäädä mieleen ennemminkin osuvan nimensä vuoksi kuin siksi, että se olisi ollut juuri ensimmäinen kokonaan itse lukemani teos :).
Lastenkirjat tärkeitä, myös ääneen lukeminen.
VastaaPoista