tiistai 16. huhtikuuta 2013

Niklas Bengtsson: Elävät aakkoset - Lasten ja nuorten käännöstietokirjallisuus 1600-1800-luvuilla


Niklas Bengtssonin Elävät aakkoset (Avain, 2013) on ensimmäinen suomalaisen lasten ja nuorten käännöstietokirjallisuuden historia. Ajallisesti se käsittelee 1600-1800-luvun lasten ja nuorten käännettyä tietokirjallisuutta, jota ei ole aiemmin tutkittu kokonaisuutena. Kirjallisuudella on kuitenkin ollut vähäisestä näkyvyydestä huolimatta merkittävä rooli suomalaiselle kulttuurille. Lasten- ja nuortenkirjallisuuden julkaiseminen alkoi Suomessa juuri käännöstietokirjallisuudesta. Se on ollut osa myös koko kansan sivistämistä, koska käännöstietokirjallisuus on opettanut sekä lapsia että aikuisia lukemaan. Lasten ja nuorten tietokirjojen suomentajilla on taas ollut keskeinen rooli suomen kielen ja sanaston kehittämisessä. 

Bengtssonin kirjallisuushistoria on hyvä yleisesitys aiheesta ja tutkijana se kiinnostaa minua erityisesti. 1600- ja 1700-luvuilla lasten ja nuorten käännöstietokirjojen määrä oli vielä hyvin vähäistä vain reilut kymmenkunta. Varsinainen kukoistuskausi lasten ja nuorten käännöstietokirjoissa oli 1800-luvulla, jolloin tietokirjoja sekä oppikirjoja ilmestyi yli toista sataa. Bengtsson esittelee lapsille ja nuorille suunnattuja tietokirjoja ja niiden sisältöjä sekä käännöstietokirjallisuuden historiaa. Teoksen painopisteenä on maallinen tietokirjallisuus. Monissa kirjoissa uskonnollisuus tai kristillinen maailmankatsomus on silti vahvasti läsnä. Ainoa asia, mitä jäin kaipaamaan teoksesta, oli luettelomainen bibliografia tuon ajan käännetyistä tietokirjoista, koska kirjoja on käsitelty vain rajallinen määrä.

Bengtsson pohdiskelee mielenkiintoisesti teoksessaan lasten- ja nuortenkirjallisuuden määrittelyongelmaa. Tietokirjallisuudessa nuorisokirjallisuuden ja aikuisten kirjallisuuden raja on epämääräisempi kuin kaunokirjallisuudessa. Tietokirjallisuus ei ollut aina tarkoitettu pelkästään lapsille ja nuorille tai aikuisille vaan molemmille kohderyhmille. Lapsille ja nuorille suositeltiin myös aikuisten tietokirjoja. Ajan henkeen kuului myös aktiivisuus ja kriittisyys. Lasten ja nuorten käännöstietokirjallisuudesta käytiin kirjallisuuskeskusteluja ja sitä seurattiin lehdistössä. Tätä aktiivista ja julkista keskustelua lehdistöjä myöten toivoisi Bengtssonin tavoin omallekin vuosituhannellemme koskien koko lasten- ja nuortenkirjallisuuden kenttää. 

Elävät aakkoset toimii erinomaisena oppaana lasten ja nuorten käännettyjen tietokirjojen historiaan Suomessa. Lasten ja nuorten kirjallisuushistoriallisia tutkimuksia kaivataan kuitenkin lisää ja, Bengtsson ehdottaa esimerkiksi käännöstietokirjallisuuden vaikutuksen tutkimista kotimaiseen lasten ja nuorten tietokirjallisuuteen tai kauno- ja tietokirjallisuuden yhteistä historiaa. Siinäpä kiinnostavia aiheita, joka niihin tarttuu! 

Minä innostuin Bengtssonin esittelemästä 12-vuotiaan lapsen kirjoittamasta tietokirjasta, nimittäin 1897 suomennetusta Piirteitä Helen Kellerin elämästä. Jospa saisin sen kirjastosta lainattua. Lisäksi pitäisi vihdoinkin jo yleissivistyksen takia tutustua Topeliuksen tietokirjaklassikkoon 1800-luvulla ilmestyneeseen Maamme kirjaan, josta on otettu yli 30 painosta, viimeisin 1990-luvulla. Oletteko lukeneet Maamme kirjaa?

14 kommenttia:

  1. Kiinnostavan oloinen kirja, herätti paitsi mielenkiintoa myös kysymyksiä . Jotenkin yllättävän paljon noita kirjoja on suomeksi käännetty jo 1800-luvulla (mainittiinko kirjassa, miten vertautuu 1900-luvun määriin). Oliko kirjassa mitään tietoja siitä miten suomenkielinen käännöskirjallisuuden määrä oli suhteessa ruotsinkieliseen käännöskirjallisuuteen? Oliko mukana myös suomalaisten ruotsiksi kirjoittamia kirjoja, kuten tuo Maamme kirja, jota en ole lukenut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Jaana, käännöstietokirjallisuuden historia on rajattu vuoteen 1899 asti. 1900-2000-luvuista käsitellään vain kirjoista otettuja uusintapainoksia.

      Tuo Maamme kirja oli siitä poikkeuksellinen, koska se oli ensimmäinen lasten ja nuorten käännöstietokirja, joka julkaistiin samaan aikaan kuin alkukielinenkin teos 1875. Suomennosta on uusittu monta kertaa ja myös käännöstyötä on tehty myöhemmin ryhmätyönä. Kaiken kaikkiaan Maamme kirjaa on painettu yli 2,5 miljoonaa kappaletta!

      Palaan myöhemmin vielä tuohon ruotsinkieliseen kirjallisuuteen, jos ja kun löydän siitä tietoa.

      Poista
    2. Jatkan nyt eli suurin osa 1800-luvun tietokirjallisuuden suomennoksista tehtiin ruotsinkielisistä kirjoista ja esimerkiksi englanninkielisiä tai saksankielisiä teoksia käännettiin välikielen eli juuri ruotsin kautta. Teoksessa on selitetty tarkemmin myös suomennetuista oppikirjoista, ja suosittelen sinua Jaana ilman muuta tutustumaan teokseen.

      Poista
    3. Kiitos Sara lisätiedoista. Kirja kyllä kiinnostaa kovin, pitää yrittää saada se käsiin jollain aikataululla.

      Poista
  2. Hienoa, että luit tämän ja kirjoitit blogiisi! Jaanan tavoin minäkin olen yllättynyt käännöskirjojen määrästä 1800-luvulla, se on kiinnostavaa ja käännösten merkitys on kantanut nykypäiväänkin saakka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, nimenomaan tuo käännettyjen tietokirjojen määrän lisääntyminen painottuu 1800-luvun jälkipuoliskolle. Ja merkitys on tosiaan pitkälle säilynyt, kun tietyistä kirjoista on otettu aina uusintapainoksia 1900-2000-luvulle asti.

      Poista
  3. Apua, miten multa on mennyt totaalisesti ohi tällainen teos? Todella mielenkiintoinen. Jos aikaa olisi loputtomiin, lukisin kaikki kirjallisuuden ja kirjojen historiaa käsittelevät teokset. Kansikin on todella nätti. :)

    Maamme kirjaa en ole lukenut. Mutta tuli mieleeni sellainen SKS:n teos kuin Politiikkaa lastenkirjoissa. Se oli mielenkiintoisesti näkökulmia avaava artikkelikokoelma, joski harmittavan lyhyt. Myös Pieni suuri maailma oli mielenkiintoinen kotimaisen lastenkirjallisuuden kannalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marissa tämä uutuus on ihan äskettäin ilmestynyt ja kannattaa ilman muuta lukea! :) Pieni suuri maailma minulla onkin jo kirjahyllyssä, mutta näitä suomalaisia lasten ja nuorten kirjallisuushistorioita tarvittaisiin ehdottomasti lisää!

      Poista
  4. Kiinnostava kirja kyllä kaiken kaikkiaan! Kiitos mielenkiintoisista pienoisreferoinneista! Tekisi heti mieli nähdä 1600-luvun lastenkirjoja - silloin kun ei muitakaan kirjoja ole liiemmin ollut nykypäivän kappalemääriin verrattuna! :-)

    Maamme kirja on minulle vähän tuttu opiskeluajoilta, mutta ensin minulle mieleen tuleva vanha lasten ja nuorten tietokirja on Pikku jättilainen. Se ei kuitenkaan osu tuohon tämän teoksen aikahaitariin, sillä käsittääkseni Pikku jättiläinen on peräisin 1940-luvulta. Minulla sattuu olemaan siitä yksi vanha kappale omassa hyllyssäni. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paula, minuakin kiinnostaisi nähdä ensimmäinen tuolloin painettu lastenkirja, jossa on liikuteltavia osia ja se on ollut ilmeisesti myös ensimmäinen maailmassa!

      Voi, Pikku Jättiläisen minäkin haluaisin kirjahyllyyni. :)

      Poista
  5. Usko tai älä, mutta meidän piti ala-asteella lukea Maamme kirja. En muista pitikö se lukea kokonaan vai osin, mutta joka tapauksessa. Luimme myös Ollin oppivuodet ja Iiris rukan. Ihana pieni (ja köyhä) kyläkoulu!

    Maamme kirjasta ja sen eri painoksista (muistaakseni) on muuten tehty gradu. Tai toivottavasti opiskelija sai sen valmiiksi :) Oli nimittäin samassa graduseminaarissa kanssani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja sitä tulin tänne kertomaan, että blogissani on sinulle jotain. Pääsi unohtumaan, kun innostuin tuosta Maamme kirjasta! :)

      Poista
    2. Tintti, onpa jännää, että olette koulussa lukeneet Maamme kirjaa! Seuraavalla kirjastoreissullani aion kyllä lainata kirjan. Teillähän on ollut hyviä ja varsinaisia klassikkoja lukuohjelmassanne. :)

      Tulen katsomaan blogiasi!

      Poista
  6. Minäkin haluan haastaa sinut: tehtävänä olisi miettiä 10 blogiajan parasta kirjaa :)

    VastaaPoista