Anni Polva: Me tytöt

Me tytöt on Anni Polvan vauhdikas koululaisromaani, joka on ilmestynyt ensimmäisen kerran 1946. Kirjan kolmannen painoksen takakannessa esitellään romaania ylistäviä lehtien kirja-arvosteluja. Esimerkiksi Haminan Lehti kehuu romaania viehättäväksi nuorisokirjaksi. Uusimaa on arvioinut kirjaa alusta loppuun eläväksi elämäksi, josta huomaa selvästi, että kirjoittaja tuntee kaikki kertomansa asiat ja ihmiset. Kainuun Sanomat kuvailee kirjaa viattomaksi ja hauskaksi menoksi. Olen samaa mieltä kaikkien arvioiden kanssa. Me tytöt on hulvatonta ja hupaisaa luettavaa, jota luonnehtii kepeä ja sukkela dialogi.

Minulle oli mukava yllätys löytää Anni Polvan tuotannosta puhdas koululaisromaani, joka on kirjoitettu Mary Marckin ja muiden tyttöjen koululaisromaanien kirjoittajien tradition hengessä. Tämä koululaiskuvaus sijoittuu kauppaopistoon, ja Anna Kasurinen on kirjoittanut samantyypisen kuvauksen kauppaopiston koululaiselämästä tyttöjen koululaisromaanissa Uusia ystäviä (1938). Kummatkin romaanit eroavat monesti oppikoululaisten elämää kuvaavista koululaisromaaneista siinä, että oppilaat ovat enemmän aikuismaisia tai vanhempia. Luokan pojat voivat polttaa tupakkaa ja juoda alkoholia, mutta tytöt eivät tietenkään. Me tytöissä kummatkin sukupuolet käyvät ravintoloissa, mutta juominkeihin ei kosketa. Muuten toverielämää luonnehtivat tutut konventit, iltamat koulussa, näytelmäesitykset ja tanssiminen. Elokuvissa ja kahviloissa käynti tällä kertaa Helsingin Primulassa sekä hiihto- ja rekiretket kuuluvat reippaiden opiskelijoiden elämään.

Koulunkäynti on rankkaa työtä ja ahkeraa uurastusta, läksyjen tekemistä, kokeisiin ja tentteihin lukemista yömyöhään asti. Huvituksillekin täytyy jättää tilaa ja yöunet jäävät nuorilla kovin lyhkäsiksi. Me tyttöjen kantava voima on Maija Heliö toista vuotta kauppaopistoa käyvä reilu ja poikamainen tyttö. Hän asuu luokkatoverinsa Anjan kanssa täysihoidossa. Viimeinen lukukausi työllistää, mutta tytöillä on säpinää luokan poikien kanssa. Luokan komistus Pekka iskee silmänsä Maijaan ja yrittääpä aina välillä saada suukkoa tytöltä siinä onnistumatta. Korvatillikoita kyllä mäjähtää Pekan naamalle.

"Siinä saat, senkin! Luuletko sinä, että minä olen jonkinlainen lautasliina, johon kuka tahansa saa pyyhkiä suunsa! Kaikenlaiset keskenkasvuiset pojannulikat tässä rupeavatkin esittämään ensirakastajan osaa." (Maija)

Koululaiselämään kuuluvat ankarat opettajat, etupäässä koulun johtaja, joka ottaa luokan puhutteluun milloin mistäkin rikkomuksesta. Luokka pitää yhtä ja toisia autetaan esimerkiksi käännöstehtävissä tai poikien mokaillessa. Yleensä auttajia ovat tunnolliset tytöt! Kevään odotetuimpia tapahtumia ovat luokan opintomatka Helsinkiin ja kauppaopiston läpäiseminen. Maija lupaa eron hetkellä kirjoittaa Pekalle, vaikka onkin vannoutunut vanhapiika.

"Minusta tulee liikenaisten tukipylväs ja joskus vielä kauppaneuvos. Silloin ei ole aikaa ajatella avioliittoa." (Maija)

Maijan sielunelämään lukija ei pääse kurkistamaan kovinkaan syvällisesti vaan henkilöiden kuvaaminen jää ulkokohtaiseksi. Minua viehätti kuitenkin tyttökirjan pirteä ja huoleton olemus sekä koululaiskuvaus, johon Anni Polva on ammentanut omista kauppaopiston opiskeluajoistaan.