16-vuotias Hazel sairastaa parantumatonta kilpirauhassyöpää. Happipullo kulkee aina Hazelin matkassa, sillä ilman sitä, henki ei kulje. Vertaistukiryhmässä tyttö kohtaa hurmuripojan Augustuksen, joka on menettänyt jalkansa luusyövän seurauksena. Tapaamisesta alkaa Hazelin ja Augustuksen rakkaustarina, jota sävyttää ainainen kuoleman läsnäolo. Tähtiin kirjoitettu virhe (WSOY, 2013) ei ole kuitenkaan mikään sydäntäsärkevä nyyhkytarina, jota pitäisi lukea nenäliinapakkauksen kanssa. Se on kirpeän humoristinen, älykäs ja hyvin realistinen kertomus syöpää sairastavista nuorista ja heidän arkipäivästään.
"Katsoin Augustus Watersiin, ja hän katsoi minuun. Hänen silmänsä olivat melkein läpinäkyvän siniset. Tulee sellainen aika, jolloin me kaikki olemme kuolleet, minä sanoin. Me kaikki. Tulee sellainen aika, jolloin jäljellä ei ole ainotakaan ihmistä joka muistaisi olemassaolomme tai lajimme aikaansaannokset. Jäljellä ei ole ketään, joka muistaisi Aristoteleen tai Kleopatran, sinusta puhumattakaan. Kaikki mitä teimme, rakensimme tai kirjoitimme, ajattelimme, keksimme painuu unohduksiin, ja tämä tässä on ollut yhtä tyhjän kanssa. Se aika voi tulla pian tai vasta miljoonan vuoden päästä, mutta vaikka ihmiskunta kestäisikin auringon sammumisen, se ei silti kestä loputtomiin. Oli aika jolloin organismeilla ei ollut tietoisuutta, ja tulee aika jolloin sitä ei enää ole. Unohdus on väistämätön, ja jos se huolettaa sinua, unohda koko juttu."
Kirjaa luonnehtii nokkela ja teräväsanainen dialogisuus. Hazelin minämuotoinen kerronta on sujuvaa ja nopeaa luettavaa. Oman jujunsa tarinaan tuo Hazelin lempikirjan mysteeri, ja nuorten yhteinen matka Hollantiin kirjailija Van Houtenia tapaamaan. Aina eivät unelmat ja todellisuus kohtaa, mutta pettymyksistäkin selvitään. (Van Houtenin kaakao oli muuten lempikaakaotani lapsuudessani.)
John Greenin Tähtiin kirjoitettu virhe, The Fault in Our Stars (2012, suom. Helene Bütsow) on ollut Yhdysvalloissa menestys ja se on suomennettu äskettäin. Kirja on fiktiivinen tarina ja omistettu 16-vuotiaana syöpään kuolleelle Esther Earlille. Wikipedian mukaan Greenin työskentely lastensairaalassa vakavasti sairaiden lasten kanssa inspiroi häntä kirjoittamaan teoksen. Nuorten aikuisten kirjallisuutta kirjoittavan kirjailijan palkittu esikoisteos on Looking for Alaska ja olisi hienoa, jos sekin suomennettaisiin. Tähtiin kirjoitetun virheen ainoa virhe on kansikuva, joka on suorastaan luotaantyöntävä, mutta siitä huolimatta suosittelen kiinnostuneita lukemaan kirjan. Aikaisemmin kirjasta ovat bloganneet Oota, mä luen tämän eka loppuun, Kirjapeto ja pilvien tarkkailuun.
Ajattelin ottaa tämän kirjan lukuun heti kun saan viimeiset sivut kesken olevasta kirjasta luettua. Minulla on ollut tarkoitus lukea tämä jo kauan ja ilahduinkin kovasti kun eräs päivä suomennos kolahti postiluukusta - en edes tiennyt, että tämä on vastikään suomennettu! Ehkä tosiaan tuo kansikuva ei ole kiinnittänyt huomiotani :D
VastaaPoistaOli kiva lukea positiiviset mietteesi tästä. Toivottavasti minäkin pidän kirjasta!
Mahtavaa Laura ja luulenpa, että pidät tästä kirjasta! :)
PoistaMinun on pitänyt lukea John Greeniä, kun sitä niin kehutaan, mutta eipä ole tullut luettua. Tämän voisin kyllä harkita lukevani!
VastaaPoistaKatri, en ollut kuullut John Greenistä aikaisemmin, mutta tämän kirjan luettuani haluaisin tutustua muuhunkin hänen tuotantoonsa!
PoistaVaikuttaapa mielenkiintoiselta! Tästä tuli mieleeni Marja-Leena Lempisen Jääpolte (2012), joka kertoo myös nuoren vakavasta sairaudesta, jossa ei muistaakseni ihan kuoleman uhkaa kuitenkaan ole. Tällaisiakin kirjoja tarvitaan, sillä vaikka kuolema/sairastuminen voi nuorena tuntua todella kaukaiselta ajatukselta, niin se ei sitä välttämättä ole.
VastaaPoistaJa tosiaan, kirjan kansi on aika kamala.
Tintti, olet ihan oikeassa, että tällaisia kirjoja tarvitaan ehdottomasti! En nyt muista vähään aikaan törmänneeni nuorten sairastumista käsitteleviin kirjoihin paitsi syömishäiriöitä tai muuten nuorten ongelmia käsitteleviin kirjoihin, kyllä.
PoistaKiitos tuosta Jääpolte-vinkistä! :)
Miekään en kauheasti pidä kannesta, mutta aion kyllä teoksen lukea, kun sitä on blogeissa kehuttu.
VastaaPoistaHanna, kiinnostavaa onkin sitten lukea arviosi nuortenkirjasta! :)
PoistaMinä odotan innokkaasti saavani suomennoksen käsiini, vaikka kirjan olenkin jo alkukielellä lukenut ja siitä blogannut. On meinaan sen verran hieno teos, ettei toinen lukukerta sitä varmastikaan pahenna, vaan parantaa vaan!
VastaaPoistaVaikuttaa kiintoisalta kirjalta. Kansi on kyllä aika typerä.
VastaaPoistaHieno kirja, joka ei sorru kliseisiin. Piti tirauttaa muutama kyynel...
VastaaPoistaIhana kirja, ihana arvostelu, mutta korjaisin vielä, että kirja ei suinkaan ole fiktiivinen vaan perustuu Greenin sisaren elämäntarinaan.
VastaaPoistaOlen tuon kirjan lukenut, ja sehän loppui lukuun 25, niin herkkis kun olen, aloin itkemään jo luvussa 13. Ei mitään kunnon itkua mutta anyway. Ostin kirjan siis itselleni ja siinä on siihen elokuvaan perustuva kansi. Se on paaaljon parempi.
VastaaPoista