torstai 31. toukokuuta 2012

Lucy Maud Montgomery: Jane Victoria

Montgomeryn vähemmän tunnettu tyttösankaritar Jane Victoria alkoi kiinnostaa, kun kuulin siitä tutulta. Samana päivänä löysin ensimmäinen osan divarista. Toisen osan olin löytänyt jo aikaisemmin. Alkuperäinen teos Jane of Lanternhill ilmestyi 1937. Suomeksi se käännettiin kaksiosaisena Jane Victoria ja Jane Victoria tulee kotiin 90-luvun alussa. Nyt täytyy todeta, että suomennos ei ole täysin onnistunut! Sinnittelin kuitenkin kirjat läpi, vaikka jotkut käännökset tai kääntämättä jättämiset tökkivätkin silmiin pahasti. Vasta lukemisen jälkeen, katsoin löytyisikö teoksen alkuperäinen teksti netistä ja itse asiassa se löytyy Australian Gutenbergin projektista. Valitettavasti sähköistä kirjaa ei voi ladata lukulaitteelle. Englanninkielinen teksti vaikuttaa kuitenkin helpolta ja nopealukuiselta, kun selailin sitä näytöltä.

11- vuotias Jane Victoria asuu äitinsä kanssa isoäidin talossa Torontossa. Isoäiti on montgomeryläiseen tapaan aivan kamala ja jäätävä täti-ihminen, joka haluaa omia tyttärensä kokonaan ja on mustasukkainen omalle lapsenlapselleen. Jane luulee isänsä kuolleen, mutta tämän olemassaolo paljastuu luokkatoverin kertomana. Janea luonnehditaan kömpelöksi ja epävarmaksi tytöksi, johon sukulaiset suhtautuvat alentuvasti. Hän ei ole oikeastaan mitään ja koulukin sujuu huonosti. Janen äiti Robin on oman äitinsä talutusnuorassa ja liitelee kauniina kutsuista toisiin. Yhteistä aikaa Robinilla ei ole paljonkaan tyttärelleen. Kaikki muuttuu, kun tulee kirje Janen isältä, joka haluaa tyttärensä luokseen kesäksi Prinssi Edwardin saarelle. Jane on avioerolapsi, melkein!


Saarella Janea odottaa ihanan huoleton uusi maailma pelotteluista huolimatta. Tyttären ja isän suhde on heti alusta lähtien ongelmaton ja mutkaton. Yhdessä he löytävät Lantern Hillin kodikkaan talon, jota Jane rupeaa emännöimään. Tytöstä tulee näppärä kodinhoitaja ja ruuanlaittaja kesän aikana. Isän kasvatuksessa Janen itsetunto kohoaa ja varmuus kasvaa. Palatessaan takaisin Torontoon hän ei ole enää sama pelokas pikkutyttö tyrannimaisen isoäitinsä edessä, jota voi nöyryyttää. Samantyyppistä kasvukertomusta löytyy Montgomeryn muistakin teoksista kuten vaikkapa Sinisestä linnasta. Jane osoittautuu rohkeaksi ja pärjääväksi tytöksi, vaikka syyttääkin itseään vanhempiensa erosta.


Montgomery on taas hienosti päässyt lapsen pään sisälle, sisäiseen tunnemaailmaan. Ominaiseen tapaansa hän esittelee erilaisia ihmistyyppejä ja kuvailee ihmissuhteita. Aikuisten puhumattomuus, vaikeneminen tai harhaan johtaminen saa lapsen kuvittelemaan asioista mitä tahansa. Avioerolapset voivat monesti kuvitella vanhempien eron omaksi syykseen. Minusta on todella hienoa, että Montgomery on tarttunut tälläiseen aiheeseen jo kauan sitten. Käännöstä jaksan ihmetellä. Miksi dad (isä, isi) sanaa ei ole voitu yksinkertaisesti suomentaa? Katson läpi sormien, vaikka Prince Edward Island pysyy alkukielisenä. Keuhkokuumekin muuttuu keuhkoputkentulehdukseksi. Onko kuusalaisuuteni hyvää suomea? Huolimatta näistä pikkuseikoista (joku voi etsiä niitä lisääkin, joita vertailu kiinnostaa), niin montgomeryläinen maailma puskee läpi kielestä riippumatta. Vai onkohan toinen jalkani nykyään Prinssi Edwardin saarella?

13 kommenttia:

  1. Oli kiinnostava lukea tämä. Sain yhden Jane Victoria-kirjan äidiltäni, joka oli bongannut sen kirjaston poistomyynnistä. En ole Jane Victoriaan vielä tutustunut, mutta suunnittelen lukevani kirjan kesäaikaan.

    Minä luulen, että minullakin on toinen jalka Prinssi Edwardin saarella.

    VastaaPoista
  2. Sääli, jos käännös on huono, kohderyhmän lapset eivät ehkä osaa englantia riittävästi ja gutenbergistä koko kirjan lukeminen vaatii sisua :)

    VastaaPoista
  3. Itse luin Janen tarinan lapsena ja rakastin sitä, en huomannut käännöksen kökköyttä - paitsi tuota dad-sanaa ihmettelin!, nyt haluaisin lukea kirjan uudestaan ja mieluiten alkukielellä. Harmi, ettei kirjasta ole (ainakaan Adlibriksessä) tarjolla edullista pokkaria.

    VastaaPoista
  4. Hei Katja kiva kuulla! Näitä Jane Victoria-kirjoja näkee todella harvoin missään. Meidän Prinssi Edwardin bloggaaja-tapaaminen ei ole vielä edistynyt, mutta onneksi on sentään nämä Montgomeryn kirjat!

    Jokke, olet oikeassa tuossa ja näytöltä lukeminen on muutenkin raskasta! Kyllä kirjojen lukeminen kuitenkin sujuu suomeksikin, vaikka jotkut kohdat saattavat ihmetyttää. Ehkä lapsilukija ei ole niin kriittinen?

    VastaaPoista
  5. Hei Maria luulen, että olisin Jane Victoriasta pitänyt lapsena todella paljon! Nytkin oli ihanaa tutustua tämän tyyppiseen tarinaan, jossa isällä on merkityksellinen rooli. Eikös isät ole yleensä taka-alalla Montgomeryn kirjoissa?

    VastaaPoista
  6. Jane Victoria oli ensimmäinen kontaktini Montgomeryyn. Se tapahtui jo vuosia ennenkuin ihastuin Anna-kirjoihin. Olin varmaan 10-vuotias kun minä ja siskoni istuimme lumoutuneina kasettisoittimen äärellä ja kuuntelimme Jane Victoriaa äänikirjana. Se oli todella mieleenpainuva "lukukokemus". Tarina oli mukaansatempaava, ja ennenkaikkea kirja sai Prinssi Edwardin saaren tuntumaan ihanalta paratiisilta. Sillon 10-vuotiaana en kuitenkaan vielä tiennyt, miten tärkeäksi Montgomery ja Prinssi Edwardin saari muodostuisi elämässäni. Käännöksessä en sillojn huomannut mitään kummallista, mutta kuvauksen perusteella se kuulostaa varsin kauhealta. Nyt kun olen itsekin kääntäjä, kannattaa varmaan pysyä kaukana siitä. Viimeksi luinkin kirjan englanniksi, ja siinä ei tosiaankaan ole mitään vikaa, vaikka lapsuuden hurmioon ei voikaan palata. On muuten myös olemassa Jane of Lantern Hill -elokuva, joka on katsomisen arvoinen. Se on Sullivanin tuottama, niinkuin myös Anna- ja Road to Avonlea-sarjat ja siinä esiintyy samoja näyttelijöitä.

    VastaaPoista
  7. Hei faithofabegweit ja aivan mahtavaa! Minun oli pakko kurkata päiväkirjaasi ja luin, että olet ollut Prinssi Edwardin saarella, Montgomeryn maisemissa...voi miten hienoa!

    Tuo elokuva olisi kiinnostava nähdä! Minulla on muuten Anna-sarjasta kaksi viimeisintä dvd:tä, mutta ensimmäinen osa puuttuu.

    VastaaPoista
  8. OI! Minä pidän valtavasti tästä tarinasta, harmittaa vain, kun minulla on van tuo ensimmäinen osa. Olen yrittänyt löytää kakkososaakin, mutta ei ole onnannut vielä. Minulla on ykkösosasta arvio blogissani (muistelisin).

    VastaaPoista
  9. Minä muistan lukeneeni nämä 2000-luvun alkupuolella, muistan aivan selvästi että on ollut kesä ja olen lainannut nämä Lappeenrannassa Sammonlahden sivukirjastosta. Käännös tosiaan oli kökkö, se jäi hyvin mieleen! En suosittele näitä suomennoksia kenellekään sen vuoksi.

    VastaaPoista
  10. Hei Aino, tulen katsomaan blogistasi löydänkö jutun!

    Hei Salla, Jane Victorian tarina on ilmeisesti hyvin pidetty. Ehkäpä se pitäisi suomentaa uudelleen! Nyt on tulossa taas uusi Montgomeryn suomennos nimeltä Perinnönjakat syksyllä, jota odottelen innoissani :)

    VastaaPoista
  11. Sara, minä en ole näitä ikinä edes nähnyt!

    Nyt juuri sain etiäisen, että saamme näistä uudet paremmat suomennokset ja toivottavasti runsailla alkusanoilla.

    Haluan lukea Maudilta kaiken!

    VastaaPoista
  12. Hei Leena arvelin, että et ole lukenut Jane Victoriasta, mutta uutta suomennosta odotellessa :)

    VastaaPoista
  13. Aika hauskaa: muistan noin kymmenvuotiaana (alle vuosikymmen sitten) tarttuneeni tähän kirjaan kirjastossa. Muistan elävästi, kuinka luotaantyöntävät kannet nuo olivat! En pidä niistä pätkääkään, vievät mehun, mokomat. Kerran vein ensimmäisen osan kotiin asti, mutta tyhmien kansien lisäksi kieli tökki ja pahasti, joten se päätyi seuraavalla viikolla kirjastoauton palautuslootaan. :|

    VastaaPoista