tiistai 26. heinäkuuta 2011

Sisko Ylimartimo: Anna ja muut ystävämme





Sisko Ylimartimon Anna ja muut ystävämme L. M. Montgomeryn elämä ja sankarittaret ilmestyi tasan sata vuotta siitä, kun Montgomeryn esikoisteos Annan nuoruusvuodet (Anne of Green Gables) oli ilmestynyt vuonna 1908. Vuosi 2008 omistettiinkin Prinssi Edwardin saarella Annan juhlavuodeksi. Meille Montgomeryn lukijoille on tullut hyvin tutuksi hänen rakastamansa kaunis Prinssi Edwardin saari. Anna ja muut ystävämme kirjassa lukijat johdatetaan tälle kuuluisalle saarelle yhdessä kirjailijan ja hänen kirjallisten tyttöhahmojen kanssa. Teksti etenee erilaisten teemojen kautta ja Ylimartimo esittelee meille Annan ja Emilian lisäksi vähemmän tunnetummat sankarittaret Saran, Janen, Marigoldin ja Patin.



Ylimartimon matkassa käydään läpi tärkeitä paikkoja kanadalaisen Lucy Maud Montgomeryn (1874-1942) elämässä ja tuotannossa. Keskeisinä lähteinä Montgomeryn elämästä käytetään hänen päiväkirjojaan, viisiosaista sarjaa The Selected Journal of L.M. Montgomery, jonka ovat toimittaneet Mary Rubio ja Elizabeth Waterston. Ensimmäinen päiväkirja julkaistiin 1985 ja viimeisin 2004. Montgomeryn omasta toiveesta johtuen päiväkirjat julkaistiin vasta hänen kuolemansa jälkeen. Rubio ja Waterston kehoittavat lukijoita suhtaututumaan kuitenkin tietyllä varauksella kirjailijan päiväkirjoihin, koska Montgomery kopioi ja muokkasi niitä uudelleen aikojen kuluessa. Suomalainen Vappu Kannas on tutkinut päiväkirjasarjan ensimmäistä osaa ja hänen pro gradu-työnsä vuodelta 2010 löytyy verkosta.



Ylimartimon tavoitteena on tulkita kuvitteellisista tyttöhahmoista kertovia tarinoita Montgomeryn elämäkerrallisen aineiston rinnalla sekä purkaa faktan ja fiktion suhdetta. Apunaan hän on käyttänyt Montgomeryn omaelämäkerrallista lehtijuttua Alpine Path. Story of my Career, joka ilmestyi 1917. Mielestäni Ylimartimo onnistuu hyvin tulkinnassaan ja erityisesti voin yhtyä siihen minulle tuttujen tyttöjen tarinoissa. Luin myös verkosta Alpine Pathin, jossa Montgomery itse tarkastelee faktan ja fiktion suhdettaan ja, johon Ylimartimo monesti perustaa tulkintansa. Oma Montgomery-projektini alkoi vuosi sitten, jolloin aloin lukea Anna-sarjaa uudestaan sekä tutustumaan niihin Anna-kirjoihin, jotka ovat suomennettu vasta viime vuosina. Sinisen linnan lisäksi luin kaksi Sara-kirjaa, joista olen aikaisemmin blogissani kirjoittanut. Tänä kesänä olen viihtynyt Runotyttö-sarjan parissa, jota olen viimeksi lukenut lapsuudessani. Ylimartimon kirjan lukemista olen säästellyt, koska olen halunnut muistaa ja elää tyttöhahmojen tarinoita uudestaan sekä tutustua myös uusiin tyttösankareihin. Vaikka Montgomery-projektini on edelleen kesken, niin aika oli nyt otollinen Anna ja muut ystävämme-kirjan lukemiselle. Erityisesti Runotytöt pistivät minut miettimään Lucy Maud Montgomeryn omaa elämää, koska ne tulevat niin lähelle hänen omaa kirjailijuuttaan.



Sisko Ylimartimo on tehnyt loistavaa työtä Minervan kustantamon kanssa ja meille suomalaisille Montgomeryn ystäville on vihdoinkin käännetty näiden vähemmän tunnettujen tyttöhahmojen tarinat kuten esimerkiksi Marigoldin lumottu maailma (2009) ja Pat-kirjat (2009/2010) sekä Sara Tarinatyttöjen uudelleen suomennokset (2010/2011). Anna ja muut ystävämme on myös ainoita suomeksi ilmestynyttä Montgomeryn elämäkertakirjallisuutta. Kirjan ainoaksi puutteeksi voin nimetä valokuvien puutteen, koska niitä jään lukijana kaipaamaan. Ylimartimo on itse vieraillut Prinssi Edwardin saarella tehden tutkimusretkiä kirjaansa varten ja minua kummastuttaa, miksi kirjassa ei ole valokuvia paikoista, joita hän kuvaa kirjallisesti. Myös Lucy Maud Montgomerystä olisin toivonut enemmän kuvia kuin sen yhden.



Ylimartimon kirjassa vihjataan Maudin viimeisiin vuosiin onnettomina ja ahdistuneina, jota vaikeutti hänen aviomiehensä sairastelut ja depressio. Enemmän tietoa janoavana etsin taustatietoja kirjailijan kuolemasta. Vuonna 2008 kirjailijan pojantytär Kate Butler paljasti kauan varjellun perhesalaisuuden siitä, että hänen isoäitinsä teki itsemurhan. Tutkija Mary Rubio, joka julkaisi samana vuonna seitsemänsataa sivuisen Montgomeryn elämäkerran ei ole täysin vakuuttunut väitetystä itsemurhasta vaan epäilee enemmänkin tahatonta lääkkeden yliannostusta. Globeandmailin artikkelissa hän perustelee näkemyksiään ja tarkastelee lääkeriippuvaisen Maudin "itsemurhalappusta", joka olisi enemmänkin tarkoitettu päiväkirjamerkinnäksi. Mysteerisesti myös Montgomeryn 175 sivua päiväkirjasta ovat kateissa. Sallan lukupäiväkirjassa on esitelty Rubion kirjoittama elämäkerta Lucy Maud Montgomery - The Gift of Wings , jota mietin myös hankittavakseni.



L.M. Montgomeryn elämästä ja kirjoista kiinnostuneille löytyy esimerkiksi L.M. Montgomery instituutin sivut. Jos mielii tehdä Montgomery-tutkimusta, jota onkin tehty runsaasti, niin verkosta löytyy L.M. Montgomery- tutkimusryhmän sivut, jossa on erittäin kattava luettelo Montgomery-tutkimuksista ja sieltä bongasin tämän suomalaisen opinnäytteen. Tutkimusryhmä järjestää myös konferensseja Prinssi Edwardin saarella ja ensi vuonna seminaarin aiheena on L.M. Montgomery and Cultural Memory, johon pyydetään lähettämään seminaaripaperit elokuun aikana. 2013 konferenssin aiheena on Montgomery ja sota. Vaikka minusta ei Montgomery-tutkijaa tulekaan, niin olisi aivan mahtavaaa osallistua konferenssiin. Nyt voin mielikuvissani matkata Prinssi Edwardin saarelle ja näiden alla olevien kuvien mukana toivotan teidät matkalle mukaan. Kuvat on Prinssi Edwardin saaren kotisivuilta vierailijoille (Prince Edward Island). Montgomeryn kirjoista palaan vielä myöhemmin kirjoittelemaan.




Anna ja muut ystävämme -kirjasta ovat kirjoittaneet blogissaan myös Katja ja Leena Lumi.
















13 kommenttia:

  1. Sara, en osannut mitään kuvia tähän kaivata, sillä olin tekstin humalluttama. Sain vihdoinkin pääsyn sinne, minne aina haluan eli kirjailijan elämänkertaan ja tietysti vielä mieluiten pään sisälle. Ilman tätä Ylimartimon kirjaa, Maudin kirjat olisivat minulle edelleen viehättäviä nuoruusjan muistoja, mutta vailla avainta, joka tämä kirja on.

    Aivan hurmaava tuo viimeinen kuva!

    Et ikinä usko, minä liikun nytkin Prinssi Edwardin saarella, mutta aivan muissa aiheessa,eikä ehkä kiinnosta sinua...varma en voi olla;-) Tutkijoiden kirja ja vie vielä tovin.

    Olen itsekin jäänyt junaamaan tuohon ajatukseen matkasta tuolle saarelle, mutta tällä hetkellä kiinnostukseni historiaan ja taiteeseen kyllä vie minut lomamatkalle vielä vanhan mantereen vanhoihin kaupunkeihin. Tulevasta en tiedä, sillä asuuhan minulle sielläpäin 'serkku'.

    Taidan laittaa tämän taas vähäksi aikaa palkkiin ja linkitän sinut. Haluan mahdollisimman monen löytävän tämän kirjan.

    Yritän vielä yllättää sinut muullakin kuin Sinisellä linnalla, mutta varmaa se ei ole. Kaikkeni teen.

    Kiitos!

    VastaaPoista
  2. Hei Leena nyt herätit uteliaisuuteni, mitä kirjaa sinä oikein luet ja Prinssi Edwardin saaresta! Minullakin on siellä päin sukulaisia, niin eihän sitä koskaan tiedä, minne tulevaisuus kuljettaa. Mitähän muita yllätyksiä sinulla mahtaa olla..., mutta oli mahtavaa lukea sinun Sinisen linnan humahduksesta.

    Kiito sinulle! :)

    VastaaPoista
  3. Kiitos! Minun pitäisi lukea tämä uudestaan jotta osaisin tähän mitään sanoa. Olisipa todella hienoa, jos hommaisit ja lukisit tuon Gift of Wings -kirjan. Se on todella hieno tutkimus ja ehkä yksi syy sille että tästä Ylimartimon kirjasta ei niin selviä muistikuvia enää ole, koska Rubion hieno tutkimus jätti sen varjoonsa minun mielessäni.

    Aloitin juuri muun lukemisen ohessa yhtä Montgomerya uudestaan ja rupesin lukemaan Gift of Wings -kirjaa samalta ajankohdalta ja mielenkiintoista lisätietoa löytyi vaikka kuinka. Palaan tähän blogissani kunhan homma etenee...

    Täytyykin tutustua tuohon graduun, hienoa kun kaivat tällaista materiaalia meille esille!

    VastaaPoista
  4. Oi, Sara, kirjoitat niin ihanasti: perusteellisesti, innostavasti ja kiinnostavasti samalla kertaa. Nyt kun luin tekstisi, heräsi koko Ylimartimon kirja mieleeni uudelleen. Etenkin tuo tieto Vappu Kannaksen gradusta sekä informaatio siitä, että Montgomeryn päiväkirjoihin on syytä suhtautua varauksella, ovat kiinnostavia.

    Mietin sitä, että tämä Ylimartimon kirja pitäisi lukea uudelleen senkin vuoksi, että siinä hän nostaa esille Marigoldin ja Patin, joita kirjan ilmestyttyä 2009 (vai ilmestyikö kirja 2008? Meillä on maalausprojekti menossa olohuoneessa enkä pääse vitriinikaapille tarkastamaan) ei oltu vielä suomennettu ja siksi he olivat minulle silloin vieraita hahmoja. Nyt kun hekin ovat "tuttuja", olisi mukava lukea kirja uudelleen.

    Kuvamateriaalin puute jäi mietityttämään minuakin. Tiedätkö, onko Prinssi Edwardin saaresta kirjoitettu mitään omaa tietokirjaa? Sellaista, jossa saari näkyisi Montgomeryn hengessä?

    Lähetin sinulle muuten yhden pienen kysymyksen privaatisti. En sähköpostiin, vaan toista kautta. :)

    VastaaPoista
  5. Ylimartimon kirja on tosiaan hieno; kuvia olisi voinut olla enemmän mutta niiden puute johtuu varmaan taloudellisista syistä. Kirjasta olisi tullut aivan liian kallis jos siinä olisi ollut valokuvia, harvempi olisi ostanut kirjan ja kustantaja olisi tehnyt (enemmän) tappiota. Minerva kustannus ja Ylimartimo ovat kyllä tehneet hienoa kulttuurityötä Montgomeryn teosten parissa!

    Postauksessasi oli paljon uutta tietoa minulle vaikka Annaja muut ystävämme olenkin lukenut, kiitos!

    VastaaPoista
  6. Hei Salla katselin jo Rubion kirjaa Amazonista ja sen saa Kindleen ostaa, mutta minulla on vielä tämä Kindlen opettelu kesken. Täytyy nyt siihen ihan lähiaikoina perehtyä. Suomestahan kirjaa ei saa ilmeisesti? Katsoin Akateemisen sivuilta ja sitä ei voi tilata sen kautta. On kiva sitten lukea Montgomery postauksesi, kun olet saanut kirjan luettua!

    VastaaPoista
  7. Hei Katja ja kiitos! Marigold ja Patit tosiaan ilmestyivät suomeksi tämän kirjan jälkeen. Ne ovat minulta vielä lukematta, mutta kaikki aikanaan. En ole etsinyt Prinssi Edwardin saaresta kertovia kirjoja, mutta varmaan sellaisia on ilmestynyt, koska onhan saarella turismi keskittynyt nimenomaan Montgomeryyn. Tuo ensimmäinen valokuva on Green Cables, joka sijaitsee Cavendishissa. Talo on kunnostettu Vihervaaraa vastaavaksi ja on yksi saaren turistikohteista.

    VastaaPoista
  8. Hei Maria ja kiitos sinulle myös! Ajattelinkin, että kyseessä voisi olla taloudelliset resurssit, mutta sinänsä se on harmi, kun kuvitus olisi sopinut kirjan henkeen erinomaisesti!

    VastaaPoista
  9. Kiitos innostuneesta ja suorastaan opettavaisesta kirja-arviosta! Mahtava tietopläjäys. Jos ja kun luen taas joskus Montgomeryä, palaan varmasti tähän kirjoitukseesi, Sara, tässä oli niin monta kiinnostavaa havaintoa ja jatkolinkkiäkin. Ja tuo Ylimartimon kirja, se on ihan ihastuttava. (Sekin on ihastuttavaa, että tietokirja voi olla ihastuttava!)

    Oi että. En luovu toivosta, kyllä se kirjabloggaripiknik Prinssi Edwardin saarella vielä joskus toteutuu!

    VastaaPoista
  10. Kirjabloggairpiknik Prinssi Edwardin saarelle! Sitten minunkin täytyy alkaa suhtautua pitkiin lentoihin aivan uudella tavalla...

    VastaaPoista
  11. En voi olla huokailematta, kun tapaan muitakin Montgomerysta innostuneita. Anna- ja Runotyttö -kirjat kun olivat minunkin lapsuuteni mielikirjoja. Olen myös lukenut niitä aikuisena (viimeksi luin molemmat sarjat kokonaan nelisen vuotta sitten ja taika oli tallella).

    Suuret kiitokset sulle tästä hyvästä arviosta! Muistaakseni minulla oli tämä Ylimartion kirja joskus lainassa, mutten lukenut sitä kokonaan, koska se ei avautunut kaikilta osin (olin tuolloin tutustunut ainoastaan Annaan ja Uuden Kuun Emiliaan). Tämän kirjan voisi kyllä hankkia omaankin kirjahyllyyn, samoin kuin viime vuosina suomennetut Montgomeryt.

    Todella kiinnostava olisi myös Gift of Wings. Ja tuota gradua tietenkin pitää myös silmäillä.

    Matka Prinssi Edwardin saarelle olisi kyllä toiveiden täyttymys.

    VastaaPoista
  12. Hei Jenni

    Hienoa, että kirjan esittely oli innostavaa ja suosittelen kyllä lukemaan sen Montgomeryn itsensä kirjoittaman artikkelin Alpine Pathin! Taitaa pieni opettajamaisuus nykyään virrata minussa hih!

    Prinssi Edwardin saaren piknikistä voimme aina haaveilla täällä kirjablogimaailmassa. Meitäkin joku voisi joskus lähteä sponssaamaan!

    Hei Anna-Elina ja kiitos sinulle! Ylimartimon kirjasta saa tosiaan enemmän irti, kun on lukenut muistakin hänen kirjallisista hahmoistaan kuin niistä perinteisemmistä. Montgomeryn kirjojen hankintaa kannatan ilman muuta, koska ne kestävät ajan kulumista ja niitä luetaan sukupolvesta toiseen. Kannattaa kurkata myös kauppaani, mitä sieltä löytyy!

    VastaaPoista
  13. Minulla ei tuota kirjaa ole, mutta tiedän, että Montgomeryn tuotantoa on tutkittu ainakin Helsingin yliopistossa.

    VastaaPoista