sunnuntai 25. heinäkuuta 2010

Wilkie Collins: Valkopukuinen nainen



Valkopukuiseen naiseen ( The woman in White) minut johdatettiin ensin Setterfieldin Kolmannentoista kertomuksen kautta, jossa viitattiin tähän teokseen. Muistin, että minullahan on hyllyssäni tämä "aarre", jonka löysin viime kesänä. Luettuani Silmänkääntäjän ja Watersin haastattelun, missä hän kertoo Valkopukuisen naisen olevan hänen tarinansa sydän, niin pakkohan minun oli viimein tämä kirja lukea. Se idea, mikä Silmänkääntäjässä on, onkin suoraan "varastettu" Valkopukuisesta naisesta, niin kuin Waters sen leikillisesti ilmaisee. Valkopukuinen nainen kyllä päihittää mennen tullen Silmänkääntäjän, mutta taitavasti Waterskin on tarinansa punonut.



Valkopukuinen nainen on ilmestynyt kirjan muodossa 1860, ja sen kirjoittajaa Wilkie Collinsia pidetään jännityskirjallisuuden ja salapoliisiromaanien edelläkävijänä. Ensin oli Edgar Allan Poe, sitten Collins ja sen jälkeen tuli vasta Sherlock Holmes (Arthur Conan Doyle), siinä marssijärjestys. Walter Hartright, piirustuksen opettaja, "salapoliisi" aloittaa kertomuksen ja kertoo kohtaamisestaan valkopukuisen naisen kanssa, jonka mysteerin ympärille tarina kietoutuu. Walter palkataan sisarpuolten Laura Fairlien ja Marian Halcomben opettajaksi Limeridge Houseen, jonka omistaa Lauran invalidisoitunut, itsekäs ja suorastaan sietämätön setä herra Frederic Fairlie. Laura on tuleva rikas perijätär ja hän on kihloissa epämiellyttävän Sir Percival Glyden kanssa. Lauran kolkko täti on taas naimisissa ovelan ja vilppittömän vilpillisen kreivi Foscon kanssa, joka on myös Glyden hyvä ystävä. Pääosissa ovat nämä henkilöt ja tietenkin arvoituksellinen valkopukuinen nainen. Kunnollinen Walter tietenkin rakastuu kauniiseen Lauraan, joka on tyypillisesti kuvattu avuttomaksi naishahmoksi, uhriksi, joka täytyy pelastaa. Hänen sisarensa Marian taas edustaa järkevää ja rohkeampaa naistyyppiä. Tiheätunnelmainen tarina etenee eri kertojien omakohtaisten havaintojen ja kokemuksien kautta ja se on todella mestarillisesti rakennettu. Lukija pystyy itse päättelemään tai ennakoimaan tapahtumia, mutta tarina myös yllättää. Collins kuvaa tarinansa henkilöhahmoja erinomaisesti ja ne ovat jääneet historiaan elämään.



Valkopukuinen nainen ilmestyi ensin jatkoromaanina Charles Dickensin aikakauslehdessä Household Wardissa. Collins ja Dickens olivat hyviä ystäviä ja julkaisivat yhdessäkin kertomuksia ja myös sen ajan viktoriaanisen romaanikirjailija Elizabeth Gaskellin kanssa. Nyt olen lukenut englantilaisen romaanin kehityksestä ja historiasta, jonka kultakautena pidetään nimenomaan tuota viktoriaanista aikakautta. Minun täytyy tunnustaa, että en ole lukenut naiskirjailijoiden Gaskellin ja George Elliotin tuotantoa ollenkaan. Esimerkiksi Gaskell on kirjoittanut Charlotte Brontën elämäntarinan tämän kuoleman jälkeen -Life of Charlotte Brontë, 1857. HUOM! sitä ei ole vieläkään suomennettu. Gaskellin ja Collinsin teoksia on muutenkin hyvin vähän suomennettu ja Collinsilla on ollut sentään hyvin laaja tuotanto. Collinsin toinen tunnettu teos on Kuunkivi (Moonstone) ja sitä on lähes mahdotonta saada kirjastosta. Tässä olisi kustantajille pieniä vinkkejä, mitä voisi suomentaa tai mistä voisi ottaa uutta painosta. Jos yleensä tarvitsette tietoa kaikista Suomessa painetuista kirjoista ym. julkaisuista niin Fennicasta, Suomen kansallisbibliografiasta löytyy tarvitsemat tiedot ja myös lähiaikoina ilmestyvistä julkaisuista.



Minä olen aina pitänyt englantilaisista romaaneista, kirjallisuudesta ja kulttuurista. Syytettäköön sitten lapsuuttani ja Kotiopettajattaren romaania, Humisevaa harjua, tyttökirjoja, Enid Blytonia, Agatha Christietä, puhumattakaan kaikista laadukkaista brittiläisistä TV-sarjoista. Englannissa en ole koskaan käynytkään, mutta voisin aikamatkustaa 1800-luvun Lontooseen, piipahtaa Baker Streetillä Scherlock Holmesin luona ja seurata hänen loistavaa päättelyään jonkin mysteerin parissa. Sen jälkeen vierailisin Jane Eyren ja herra Rochesterin Thornfieldin kartanossa, osallistuisin siellä järjestettäviin tanssiaisiin ja minulla on aivan ihana valkoinen puku korsetteineen ja krinoliinein. En ole varma haluanko kuulla siellä outoa naurua ja yöksi en ainakaan jää. Ehkä minun pitäisi kuitenkin viedä Bertha eli Antoinette takaisin Jamaikalle. Siittä lähden sitten Yorkshiren nummille seuranani Pauli Viisikkoineen ja minkälaisia herkkuja me syömmekään ja jossain salaperäisessä linnassakin me käymme! Siirryn sitten idylliseen maalaiskylään herttaisen neiti Marplen luokse teelle ja lepään hetken vehreässä puutarhassa. Lopulta tekeydyn Orlandoksi ja menen tapaamaan Virgiania Woolfia ja Bloomsberyn ryhmää. Älyllisen haasteen jälkeen minun onkin aivan pakko lähteä Oxfordin yliopistoon Charles Ryderin ja Sebastianin huolettoman hauskaan seuraan ja villiin opiskelijaelämään. En sitten tiedä, milloin tulen sieltä takaisin... Lukekaa hurmaava Valkopukuinen nainen sillä aikaa!

11 kommenttia:

  1. Nimi on ollut tuttu jonkin aikaa mutta en ole tiennyt mistä kirjassa on kyse - onnistuit kyllä herättämään kiinnostukseni joten lisäänpä tämän lukulistalle... :)

    VastaaPoista
  2. Kiva aarre, minä usein yritään seurata vihjeitä, joita löytää toisista kirjoista, kirjoitan sivut kirjaan..

    VastaaPoista
  3. Kiitos tästä jutusta! Todella mielenkiintoinen kirja! Ja juuri tällaisessa kirjablogit ovat aivan ihania - eipä ole tällaista kirjaa missään jutussa tullut vastaan. Mahtavaa että olet lähtenyt kaivamaan Silmänkääntäjän taustoja - tämähän on todella mielenkiintoinen opus!

    Minäkin olen BBC:n laatusarjojen aivopesemä, joten nämä englantilaiskartanoiden draamat ovat erittäin kiehtovia. Wilkie Collinsista en ole ikinä kuullutkaan, Elizabeth Gaskellista olen, mutten ole ikinä lukenut. Noloa kyllä, en ole koskaan lukenut yhtään Dickensinkään kirjaa, sillä olen joskus vähän aloittanut jotain hänen kirjaansa mutta se ei tuntunut kiinnostavalta. Ehkä vielä joskus...

    VastaaPoista
  4. Sara, tämä kirja oli minulle yksi nuoruuden Suuria Lukukokemuksia! Tosiaankin, minäkin suorastaan hätkähdin, kun Kolmastoista kertomus toi tämän kirjan esiin...

    Hauska tuo sun brittiläisyysmania! Minäkin olen hirveän aglofiili, vaikka olen lomaillut vain Irlannissa ja vain käväissyt Englannissa lentokentällä. Mutta, mutta...kuten sanoit, nuo kirjat ja tv-sarjat. Humiseva harju, Surjästäkatsojan tarina, Salainen puutarha, Pikku naisia, Kotiopettajattaren romaani, kaikki Christien dekkarit ja sitten myöhemmin P.D.James, Ruth Rendell, Minette Walters, Morse, Wexford, Yorkshiren etsivät (lue Beulahin kukkulalla!), brittiläiset sisustuslehdet, Abbotin Tehdas ja monta muuta. Pitäisköhän...;-)

    VastaaPoista
  5. Tulin hetkeksi käymään täällä, mutta minun pitää pian palata takaisin ihanaan, salattuun ruusupuutarhaan...

    Kiitos teille kaikille kommenteistanne Satu, Hannele, Salla ja Leena! Kiva kun meitä "britti-faneja" on :)

    Paul taitaa kutsua minua eikun sehän onkin Colin! See you soon!

    VastaaPoista
  6. Hei Sara, piipahdin sellaisessa divarissa jossa oli hyvin ryhmitelty nuortenkirjahylly ja suht tasokasta tyttökirjavalikoimaa. Antikvariaatti Eeva Kanerva, Albertinkatu 12, Helsinki. Ajattelin vaan vinkata jos kiinnostaa. ;)

    VastaaPoista
  7. (kiva kun tykkäsit 84 Charing Cross Road, kerro vaaan lisää, niin ehkä leviää Suomeenkin, vahna helmi, joka vieläkin lukemisenarvoinen)

    VastaaPoista
  8. Kiitos Salla hyvästä vinkistäsi! Antikvariaattinen kierros on ihan kohta suunnitteilla... :)

    Kiitos Hannele lukuvinkistäsi ja minä teen sen jutun siitä pian! <3

    VastaaPoista
  9. Yksi anglofiili lisää ilmoittautuu ja kiittää tästä kirjaesittelystä! Jos en ole täysin väärässä, saattaa tämä kirja löytyä vanhempieni kirjahyllystä. Täytyy syksyllä, jolloin lapsuudenkodissani seuraavan kerran vierailen, tarkastaa muistinko oikein. Kolmastoista kertomus ja Silmänkääntäjä ovat molemmat tehneet minuun vaikutuksen, etenkin pidin Kolmannestatoista kertomuksesta, tuosta "sinisukkien" omasta jännäristä :)

    Kotiopettajattaren romaani ja Humiseva harju, Salainen puutarha, Neiti Marplet, mielikuvat nummista ym. ovat kaikki osa "minua". Olen käynyt nyt kolmesti Englannissa ja voisjn matkustaa sinne uudestaan ja uudestaan. Sherlock Holmes-museo Baker Streetillä on muuten oiva käyntikohde, ihanaa fiktiivistä etnografiaa. Ja Lontoon Charing Cross Road on kirjanystävien paratiisi. Suosittelen matkaa Englantiin. Ja oma lukulistani se vain kasvaa ;)

    VastaaPoista
  10. Hei Lumiomena, kuulostaa ihanalta matkakohteelta, noihin paikkoihin menisin ilman muuta - toivottavasti joskus pääsen! Onneksi on kuitenkin kirjat, joilla voi mielessään matkustaa...

    Minun piti tarkistaa googlamalla siis, mitä tarkoittaa sinisukka ja onkohan sinulla tähän aiheeseen liittyvää kirjallisuutta suositeltavaksi? Heräsi mielenkiintoni näihin oppineisiin naisiin!

    VastaaPoista