maanantai 20. helmikuuta 2012

Lucy Maud Montgomery: Vanhan kartanon Pat

Montgomeryläinen viehättävä maailma ja humoristinen tyyli on lumonnut minut jälleen. Tällä kertaa olen tutustunut tyttösankarittareen Patiin, jonka kanssa olen kulkenut Kuiskailevalla kujalla, Usvien kukkulalla, Salaisella niityllä, Onnelassa ja Silver Bushin kartanossa. Silver Bush on Patin rakas koti, josta hän ei halua ikinä muuttaa pois. Patricia Gardiner ei yleensäkään halua asioiden muuttuvan ja pienetkin muutokset hän ottaa hyvin raskaasti. L.M. Montgomeryn mukaan kaikista hänen sankarittaristaan juuri Pat muistutti eniten häntä itseään.


Vanhan kartanon Pat (Minerva, 2009) alkuperäiseltä nimeltään Pat of Silver Bush ilmestyi 1933. Sisko Ylimartimon suomentamasta teoksesta otettiin viime vuonna myös pokkaripainos (Minerva, 2011). Kirjan alussa Pat on 7-vuotias ja häntä valmistellaan perheessä uuden vauvan tuloon. Prinssi Edwardin saarella vauvoja eivät tuokaan haikarat vaan ne löytyvät persiljapenkistä.

"Täytyy olla vähä velhon vikaa nii ko miussa, jot kykenee näkemää noit pikkasii otuksii. Miun täytyy mennä sinne yksin, ku kuu on noust, ja kissan kans. Se on juhlallist. Mie sanon vaan, jot vauvan ettimine ei ole köykäist puuhaa." (s. 26)


Näin haastelee Patille perheen irlantilaissyntyinen taloudenhoitaja Judy Plum. Hän on enemmän äitihahmo Patille kuin Patin oikea äiti, joka jää hyvin etäiseksi hahmoksi kirjassa. Judy ruokkii, lohduttaa ja hoivaa. Hänen viereensä Pat voi pujahtaa milloin vaan, kun tuntuu siltä. Judy on yksi kirjan vaikuttavimmasta hahmoista, jolla riittää kiehtovia tarinoita kerrottavaksi erikoisella murteellaan keittiön lämmössä. Ylimartimo kertoo jälkisanoissa, kuinka haastavaa Judyn murteen kääntäminen oli. Lopulta hän päätyi ei puhtaaseen murteeseen, jossa oli ajateltava lukijaa ja luettavuuden säilyttämistä. Minusta suomennos on kaikin puolin hyvin luontevaa ja Judyn persoona henkilöityy vahvasti murteen kautta.


Patille rakkaita, läheisiä henkilöitä Judyn, vanhempien ja sisarusten lisäksi ovat ystävät Bets ja Jingle-poika eli Hilary Gordon. Lasten ystävyyssuhteita ja lasten maailmaa Montgomery kuvaa ominaiseen tapaansa erittäin todentuntuisesti ja onnistuneesti. Hänellä on ilmiömäinen kyky. Lapsuuden ja myöhemmin nuoruuden maailma ei ole pelkkää huolettomutta ja iloa vaan siihen sisältyy myös murheita ja pettymyksiä. Toinen kiinnostava äitisuhteen kuvaus on Jinglen ja hänen poissaolevan äitinsä kohtaaminen monen vuoden jälkeen. Jinglen ihanteellinen ja idyllinen kuva omasta äidistään murtuu.


Vanhan kartanon Pat on samalla Patin kasvukertomus. Vuodet vierivät, ja Patista tulee kirjan lopussa 18-vuotias nuori nainen, joka jää Silver Bushiin emännöimään. Ihastumisista huolimatta Pat ei ole halunnut koskaan avioitua. Hän ei luovu Silver Bushista. Muutoksiin, eroihin ja lähtöihin hän on sopeutunut pikku hiljaa. Kirjan ajankuvauksessa viitataan ensimmäiseen maailmansotaan ja aselepoon, jolloin Pat on ollut 5-vuotias. Häpeää tunnetaan siitä, että kukaan Patin perheen miehistä ei ole ollut sodassa. Kirjan fiktiivisessä nykyajassa ollaan 30-luvulla ja naisten äänioikeus koetaan tärkeäksi asiaksi.


Patin ja Hilaryn (Jinglen) hyvästit Hilaryn lähtiessä opiskelemaan jätti minut lukijana odottamaan vielä romanttista jatkoa. Sisäinen romantikko heräsi minussa ja sai muistelemaan Jon ja Laurien ystävyyttä, josta ei tullut koskaan enempää Alcottin Pikku naisissa. Montgomeryn Runotytöissä taas Emilyn ja Teddyn tapauksen jälkeen on toivoa Patinkin suhteen, vaikka hän on aika järkkymättön vahvan tuntuinen kuten Jo Marchkin. Vanhan kartanon Patille on kirjoitettu jatko-osa Pat - Vanhan kartanon valtiatar (Minerva, 2010), jonka lukemista säästelen myöhemmäksi. Älkää siis kertoko tulevia juonipaljastuksia!


Vanhan kartanon Pat on tyypillinen montgomeryläinen tyttökirja, mutta sillä on aikuisten kirjojen luokitus. Suosittelen tätä kaiken ikäisille Montgomeryn ystäville. Patista on kirjoittanut myös Leena Lumi.

8 kommenttia:

  1. Hieno postaus. Toivottavasti nykynuoret löytävät Patin:)

    VastaaPoista
  2. Hei Jokke ja kiitos! Suosittelen myös aikuislukijoiden tarttumaan tähän.

    VastaaPoista
  3. Minä luin tämän tuoreeltaan, mutta koin kirjan kaikessa herttaisuudessaan paikoin pitkästyttävänä. Sen sijaan Vanhan kartanon valtiattaresta pidin enemmän; aikuiseen Patiin oli helpompi samastua ja juonenkäänteet ja henkilökuvaus kiinnostavampaa.

    VastaaPoista
  4. Sara, no en paljasta juonta, mutta Pat -Vanhan kartanon valtiatar on yksi eniten koskettavia kirjoja - sarjaassaan, mitä olen lukenut!

    Ja tämä ei ole juonipaljastus: Kai tiesitkin, että Maud kirjoitti elämän pettymyksensä Patin henkilöön. Erityisen hyvin sen huomaa juuri tämän kirjan loistavassa jatko-osassa, jonka kansikin palvoo sisältöä.

    VastaaPoista
  5. Harmittaa myöntää, mutta en tästä kirjasta oikeastaan innostunut, vaikka Montgomery-faniksi ilmoittaudunkin. Ehkä asia oli minunkin kohdallani niin kuin Maria sanoi:)

    VastaaPoista
  6. Hei ja kiitos teille kommenteista! Minä taisin keskittyä lukiessa noihin teemoihin, mitä sieltä nousi ja enkä pitänyt pitkästyttävänä Patin lapsuuden maailman kuvausta. Marigoldin lumotusta maailmasta taas ajattelen etukäteen samalla lailla, mutta katsotaan sitten kun luen sen jossain vaiheessa.

    Pat jotenkin kiehtoo hahmona, koska siinä ajattelee juuri kytköstä Montgomeryyn itseensä.

    VastaaPoista
  7. Minulla on tämä odottanut englanniksi lukemista jo vuosia. Tuo Patin jatko-osan Mistress Pat oli blogissani neljäs kirja ja se, joka aloitti minun tutkimusmatkani suomentamattomien Montgomeryjen maailmaan. Matka on kyllä kannattanut ja mahtavaa että näitä on sittemmin myös suomennettu!

    VastaaPoista
  8. Hei Salla, olen joskus lukenut tuon bloggauksesi Patin jatko-osasta, mutta luen sen sitten uudestaan, kun Pat Vanhan kartanon valtiatar on luettu. Palataan!

    VastaaPoista