Lewis Carroll: Liisan seikkailuja ihmemaassa ja peilimaassa

Jatkan viktoriaanisen aikakauden parissa edelleen, jolloin ilmestyi ehkäpä maailman tunnetuin klassikko Lewis Carrollin kirjoittama Liisan seikkailut ihmemaassa (Alice´s adventures in Wonderland). Kirja julkaistiin vuonna 1865 ja Lewis Carroll alias Charles Dodgson kirjoitti lastenromaanille myös jatkoa 1871 Liisan seikkailut peilimaassa (Through the Looking-Glass). Suomessa Liisan seikkailuista ihmemaassa on julkaistu useita käännöksiä. Ensimmäisen kerran sen suomensi Anni Swann vuonna 1906. Minä luin yhteisteoksena Gummerukselta ilmestyneen Kirsi Kunnaksen ja Eeva-Liisa Mantereen vuonna 1972 suomentamat Liisan seikkailut ihmemaassa ja Liisan seikkailut peilimaassa. Kirjasta on otettu kolmas painos viime vuonna. Sen lisäksi Alice Martin on vuonna 1995 suomentanut Alicen seikkailut ihmemaassa ja vuonna 2010 Alice Peilintakamaassa. Viimeisin käännös Liisa Ihmemaassa on Tuomas Nevanlinnan vuodelta 2000.

Liisan tarina oli entuudestaan varsin tuttu minulle kuvakirjoista sekä tietysti Disneyn kuuluisasta piirrosanimaatiosta. Kenellepä ei olisi. Varsinainen kirja olikin sitten hämmentävä lukukokemus. Kaikki klassiset hahmot olivat pääasiassa tuttuja Valkoisesta kanista ja Hatuntekijästä Kuningattareen Tyylis Tylleröä unohtamatta. Kirja sisältää alkuperäisen kuvittajan John Tennielin upeita ja tunnettuja kuvia. Liisa kasvaa ja kutistuu, ihmemaailmassa tai peilimaailmassa on kaikki nurinkurin, vinksin vonksin, pelikortteja ja shakkinappuloita, hahmot ovat huvittavia, hullunkurisia ja outoja, aika on takaperin ja kaikki on vaan hölynpölyä. Olin yllättynyt, miten vaikeaa kirjan lukeminen oli, vaikka itse tekstiä lukikin nopeasti. Vaikeus piili siinä, että yritin ymmärtää, mitä tämä kaikki merkitsee -ehkäpä olin kasvanut itse liian isoksi.

Liisa-kirjoista on tehty lukuisia tulkintoja ja selityksiä unimaailmasta Freudilaisiin tulkintoihin, poliittisesta satiirista ja matemaattisesta loogisuudesta, huumeisiin ja hallusinaatioihin aina seksuaalisuuteen ja jopa pedofiliaan. Monesti korostetaan kuitenkin, että Carroll kritisoi nimenomaan oman aikakautensa viktoriaanisuutta ja viktoriaanista suhtautumista lapseen ja lapsen maailmaan. Carrollin kirjat poikkesivat siihen aikaan lastenkirjallisuudesta, joka pyrki opettavaisuuteen ja tarjosi kasvattavia tarinoita. Teksti sisältää sanontojen ja sananlaskujen lisäksi ivamukaelmia eli parodioita englantilaisista lastenloruista sekä opettavaisista runoista. Carrollin tyyliä pidetään nimenomaan nonsensena eli hölynpölynä, jonka logiikka on järjetöntä tai absurdia. Tämä nonsense-tyylin lukeminen on haastavaa ja minulta se vaati taustatiedon selvittämistä, sillä ilman sitä kirja olisi ollut yhtä tyhjän kanssa - kuten sanottu pelkkää hölynpölyä. Yksi tunnetuimmista on Carrollin runo Pekoraali, joka alkaa seuraavasti:

On illanpaisto, ja silkavat saijat

luopoissa pirkeinä myörien ponkii:

surheisna kaik´ kirjuvat lorokaijat

ja vossut lonkaloisistansa ulos vonkii. (s. 217, Kunnas & Manner)

Kirsi Kunnas on kirjan jälkisanoissa selittänyt kääntämisratkaisuja ja runojen taustaa. Jos Liisa-kirjojen kääntämisestä on kiinnostunut enemmänkin, nin Riitta Oittinen on teoksessaan Liisa, Liisa ja Alice tutkinut Liisan seikkailuja ihmemaassa-kirjan suomalaisia käännöksiä ja sijoittanut niitä historiallisiin yhteyksiin. Suomentaminen on ollut kääntäjille hankalaa, mutta samalla kiinnostavaa ja palkitsevaa. Liisan esikuvana on itseasiassa oikea tyttö Alice Liddell, jolle Carroll lahjoitti ensimmäisen version Liisa-tarinoista. Liisa-kirjoja pidettiinkin ensin tyttöjen kirjoina, mutta niistä on tullut yhä enemmän aikuisten klassikkoja kuin pelkkiä lastenkirjoja. Kirjailijan oma elämä on ollut erikoinen ja keskustelua on paljon herättänyt, että Carroll valokuvasi pieniä tyttöjä alastomina. Wikipedian sivuilta ja Lenny´s Alice in Wonderland-sivuilta löytyy kattavasti tietoja teoksista ja kirjailijasta.

Sain tämän kirjan lahjaksi Leena Lumelta ja Leenalla on parhaillaan blogissaan kirja-arvonta, johon kannattaa osallistua. Varsinaista kirjaa ei varmaan kovin moni ole lukenut, vaikka Liisan tarinan melkein kaikki tuntevat. Kiinnostavaa olisi kuulla, minkälaisia kokemuksia tai lukumuistoja teillä mahtaa olla Liisan seikkailuista ihmemaassa?