keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Joel Haahtela: Elena


"Tunsin kerran miehen, joka sanoi -  rakkaus on kaikki. Kun kysyin mitä hän tarkoitti, mies vastasi. Rakkaus on kaikki siten, että kaikki mitä sanomme hyväksi on rakkautta ja kaikki mitä sanomme pahaksi on kadonnutta rakkautta. Kaikki teot ovat lähtöisin rakkaudesta tai sen tuhoutuneesta muistomerkistä. Ei ole olemassa sellaista tekoa joka ei vastaisi kysymykseen, kuka minua on rakastanut. Jos ei ole rakkautta, on vain yksinäisyys ja kuolema. Sen vuoksi minun on pakko sanoa - rakkaus on kaikki. " (Elena, kappale 56)

Kuuntelin äänikirjana Joel Haahtelan Elenan (Otava, 2004) ja se sopii mainiosti kuunneltavaksi automatkoille tai matkoille, joissa on pysähdyksiä. Elena on pienoisromaani, joka sisältää lyhyitä lukuja, mutta hyvin tiiviitä ja tunnelmallisia lukuja. Niiden välissä on hyvä pysähtyä ja viipyillä. Äänikirjan lukijana on Petteri Hynönen, jota kuuntelee mielellään. En ole koskaan aikaisemmin lukenut Haahtelaa ja olen aivan otettu. Haahtela kirjoittaa niin kauniisti ja viisaasti.

Minäkertojana on mies, joka on sattumalta kohdannut  puistossa nuoren naisen, jota ei saa enää sen jälkeen mielestään. Naisen tietämättä mies tarkkailee häntä päivittäin kastanjapuiden alla. Naisen jättämästä kirjasta mies saa tietää tämän nimen, Elena. Mies selvittää, missä Elena asuu ja opiskelee. Eräänä päivänä Elena ei kuitenkaan kävele tavanomaiseen tapaansa puiston läpi ja hän on poissa. Elena täyttää miehen ajatukset päivin ja öin ja myöhemmin hän lähtee kaupungista Elenan perässä saarelle. Lukijana seuraan mystistä Elenaa, mutta yhtä lailla mies on arvoituksellinen. Pala palalta yksinäisen miehen tarina selviää lukijalle ja lopussa hieman yllätyinkin.

Haahtela rakentaa taitavasti eheän ja kauniin kokonaisuuden. Voisin kutsua tätä kirjaa vuodenaikaromaaniksi, sillä tarinan mukana myös vuodenajat vaihtuvat. Tunnelmaltaan romaani on haikean surumielinen ja täynnä kaipuuta, joka jätti jälkensä minuun. Pitkästä aikaa jokin kirja vaikuttaa minuun, ja luen niin paljon. Hienoa oli myös jakaa tämä lukukokemus yhdessä matkatoverin kanssa. Voisin lukea Haahtelaa lisää, mutta en aivan heti. Mitä suosittelisitte Haahtelan tuotannosta seuraavaksi?

8 kommenttia:

  1. Minä en ole ptänyt Haahtelan kirjoista kuin Lumipäiväiväkirjasta! Niissä on jotain teennäistä haahuilua ja aina sama kaava, että mies kohtaa naisen, jota ei saa mielestään ja sitten lähdetään hänen peräänsä milloin minnekin.

    Jos pitäisi päättää, kumman kanssa lähtisin kirjalliselle illalliselle, Haahtelan vai sami Hilvon, hän olisi Hilvo. Miten joku suomalainen mies on voinut kirjoittaa Pyhän pedon...Niin paljon kiinnstavampaa! Ikävystyn helposti:)

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, minuun nyt Elena kolahti! :) En ehdi paljon lukemaan suomalaisia nykykirjailijoita, joten tämä oli minulle jotain uutta ja kiehtovaa. Äänikirjana kuunteleminen loi myös oman tunnelmansa romaanin maailmaan. Tuo mainitsemasi Pyhä peto alkoi kyllä kiinnostaa... ;)

      Poista
  2. Ihanaa, että pidit Elenasta. Se taisi olla toinen lukemani Haahtelan kirja ja olin jo ihan myyty ensimmäisestäkin lukemastani. Se ensimmäinen oli Perhoskerääjä, jota suosittelen sinulle lämpimästi. Haahtelan kirjoissa on hyvinkin erilaisia sävyjä, mutta kaikissa on sellaista hyvää melankoliaa, joka jää lukemisen jälkeenkin jonnekin sydämen sopukoihin. Kaksi uusinta, Tähtikirkas, lumivalkea ja Mistä maailmat alkavat ovat hieman erilaisia: niissä sukelletaan taidemaailmaan, hienoja romaaneja nekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, kiitos vinkeistäsi! :) Selasinkin Perhoskerääjää ja se kiinnostaa, mutta pidän ensin hiukan taukoa. Tartun kirjaan sitten, kun kaipaan taas hyvää melankoliaa...hyvin sanottu! <3

      Poista
  3. Elena ihastutti minua aikoinaan kielellään ja tunnelmallaan. Vahvasti minulle on jäänyt mieleen Traumbach, kannattaa tarttua siihen, ellet ole vielä sitä lukenut. Ihastuttava ja leikkisä pienoisromaani! :)

    VastaaPoista
  4. Traumbach kuulostaa todella kiinnostavalta ja ehkä tuollainen leikkisä tyyli sopisikin seuraavaksi. Kiitos vinkistäsi Aletheia! :)

    VastaaPoista
  5. Elena ei minua sytyttänyt, mutta Katoamispiste on suosikkini (kaikkia en tosin ole lukenut).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kirsi vinkistäsi! Laitan tämänkin kirjan lukulistalleni. :)

      Poista