maanantai 14. heinäkuuta 2014

Dekkarikesä


Tänä kesänä dekkarit ovat vallanneet minut taas pitkästä aikaa. Lueskelen vuoden aikana aina muutaman jännityskirjan, mutta jos kirjat eivät "kolahda", niin ne jäävät unohduksiin hyvin nopeasti eikä minulla ole tarvetta kirjoittaa niistä. Olen suosinut aika paljon pohjoismaisia dekkaristeja, varsinkin ruotsalaisia naiskirjailijoita. Hankin juuri muutaman dekkarin kirjahyllyynkin, kun minulla on nyt tämä ahmimiskausi menossa. Leena Lehtolaisen uutuus Rautakolmio ilmestyi jo viime vuoden puolella, mutta en ole pitänyt sen kanssa mitään kiirettä, vaikka pidän kovasti Maria Kallio-dekkareista. Tarukirjassa luettiin juuri Rautakolmio ja seuraavana päivänä se osui käsiini kirpparilta. Pakkohan se oli ottaa mukaan! Suomalaisen pokkari-alesta hankin Mari Jungstedtin Vaarallinen leikki ja ajattelin kokeilla Anders Knutas-dekkaria pitkästä aikaa. Olen lukenut kirjailijalta aikaisemmin vain yhden dekkarin. Suurimmat odotukseni ovat kuitenkin P. D. Jamesin Syystanssiaisissa, koska minua viehättää aivan tavattomasti tämä intertekstuaalisuus Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo-teokseen. James on brittiläisen rikoskirjallisuuden aukko dekkarisivistyksessäni, koska en ole aikaisemmin lukenut yhtään kirjailijan dekkaria.

Tänään lainasin kirjastosta Camilla Läckbergin Enkelintekijän. Läckbergin alkupään dekkareita olen lukenut muutamia viimeisen vuoden aikana ja jonkinlaisen koukun hän on saanut heitettyä minuun, koska mietin välillä, mitä Patrikille ja Ericalle nykyään kuuluu. En ole aivan varma, luenko kuitenkaan koko kirjaa, koska en halua jäädä enää jumiin johonkin rikossarjaan, kuten joskus on tullut tehtyä. Iloinen yllätys taas oli, kun bongasin kirjaston kierrätyshyllystä perinteisen salapoliisiromaanin Maria Langin Varjo vain. Christer Wijk-dekkareita tuli luettua lapsuudessani yhdessä Agatha Christien dekkareiden kanssa.


Kristina Ohlssonin dekkari Varjelijat (WSOY, 2013, suom. Outi Menna) koukutti minut täysin tänä kesänä. Olen saanut kirjan kustantamosta (pyytämättäni) vuosi sitten ja nyt oli otollinen aika lukea se. Pidin Ohlssonin sujuvasta tyylistä ja kutkuttavaa oli lukea aina ennakoivaa kuulustelupöytäkirjaa, joka vihjaisi siihen, mitä tulee tapahtumaan. Näkökulmatekniikka oli muutenkin toimivaa. Ehkä kirjan juju piili juuri siinä, että vaikka tämä oli jo kolmas Fredrika Bergman-dekkari, niin minulla ei ollut tästä naispoliisista etukäteen mitään hajuakaan. Ihmettelin vain, miten hänellä on pieni lapsi paljon vanhemman miehen kirjallisuudenprofessorin Spencerin kanssa, jota vielä epäillään opiskelijatytön seksuaalisesta ahdistelusta. Kirjan henkilöhahmot, poliisit kuvataan hyvin inhimillisinä omine vahvuuksineen ja heikkouksineen. Jokaisella on vähän "luurankoja kaapissaan". Teoksen jännite piilee Fredrikan ja hänen avomiehensä Spencerin vaitonaisessa suhteessa, jossa kumpikin salailee toisiltaan asioita. Murha on tietenkin tapahtunut, kun opiskelijatyttö Rebecca Trolle löydetään kaksi vuotta katoamisensa jälkeen päättömänä metsästä ja lisää ruumiita on luvassa. Oman mausteensa soppaan tuo puhumaton lastenkirjailija Thea Aldrin, joka on ollut vankilassa aviomiehensä murhasta ja jonka poika on kadonnut. Varjelijoissa on onnistunutta karmivaa jännitystä ja se on minulta paljon sanottu! Ehkäpä luen seuraavankin Fredrika Bergman-dekkarin, joka on jo ilmestynyt, nimeltään Paratiisiuhrit...




Dekkarikesääni kuuluvat myös ilman muuta Kurt Wallander-dekkarit, mutta vain TV-sarjana. Henning Mankellin varsinaisia Wallander-rikosromaaneja en ole koskaan lukenut. Olen tänä kesänä seurannut intensiivisesti Wallander-sarjaa (aikaisemmin satunnaisemmin) ja Krister Henrikssonin esittämä Wallander on tehnyt lähtemättömän vaikutuksensa. Olisi vaikeaa lukea Wallanderista kirjoina, koska mielikuvani hänestä on niin voimakas. Sunnuntai-öisin olen myös jumittunut TV:n ääreen, koska olen löytänyt minulle uuden ruotsalaisen dekkarisarjan Maria Wernin. Maria Wern-sarja perustuu taas Anna Janssonin dekkareihin. Anna Janssonia en ole myöskään lukenut, mutta ei ole tarviskaan, koska voin seurata laadukasta jännityssarjaa visuaalisenakin.

Mitä teidän dekkarikesään kuuluu? Mitä omia dekkarisuosikkeja teillä on?

13 kommenttia:

  1. Minä luen aika paljon dekkareita, ja muulloinkin kuin kesällä. Mankellin Wallanderit ovat suosikkejani, mutta hyviä dekkareita on paljon muitakin. P. D. Jamesista sanoisin, että Syystanssiaiset on aiheensa puolesta niin epätyypillinen, että hänen varsinaisista dekkareistaan ei saa siitä kuvaa (ovat muuten hyviä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Margit, aloitan Jamesin Syystanssiaisista ja jos tykästyn, niin luen häneltä jonkun tyypillisemmänkin dekkarin! :)

      Poista
  2. Sara, minulle P.D. James oli aikaisemmin ihan dekkarikuningatar, mutta minun mielestäni hänen vahvin temponsa on ohi, eikä sen tarivtse johtua iästä, vaan se jokin eli hän saa nyt minulta jäädä. Hänen alkupään tuotanso on ihan huikeaa ja olen katsonut myös kaikki niistä tehdyt filmatisoinnit.

    Pidin Leholaisesta ennen kuin tuli kuvioihin se Ilves...joku ja kauhea tempo ja maasta toiseen poukkoillu etc. Monien olisi hyvä ottaa malia vaikka Waltersin Kuvanveistäjästä, jota ei syö aika eikä inflaatio.

    Tuo Varjelijat on nyt minulle ihan outo, mutta outo on sekin dekkari, jonka ihan tyrkytettynä otin vastaan;) En aloita sitä ihan vielä sillä olen nyt eräässä teoksessa, jota olen odottanut jonkin aikaa...

    Ihmettelen, olenko kuullut sinun koskaan kirjoittaneen mitään seuraavista: Inger Frimansson Varjo vedessä, samalta Kissa joka ei kuollut taii Pimeyden jäljet.

    By the way: Todellakin nyt suosittelen sinulle Phillipsin Murhenäytelmää, sillä on tavallaan jännitysormaani...

    Ah, kunpa saisimme pian jotain Åsa Larssonilta!

    Taisin tuossa jo omat suosikkini mainitakin. Voisi tietty lisätä vielä vaikka Ruth Rendellin Veden lumon, joka mainitaan jopa blogini profiilissa.

    Huomasin, että olen runsaassa viidessä vuodessa lukenut muun ohella kohta 100 dekkaria, se vielä täyttyy.

    Phillipsin Suojelus on myös jännittävä ja muutenkin luulisin, että pitäisit siitä.

    Mukavan jännittävää dekkarikesää sinulle, Sara!


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, en ole päässyt noin huimaan lukuun viidessä vuodessa dekkareiden suhteen, vaikka on niitä jokunen tullut luettua! Tyttökirjojen suhteen sen sijaan olen varmasti päässyt sinne yli 100:n hih!

      Nyt kun otit puheeksi tuon Inger Frimanssonin, niin kaivoin hyllyjen kätköistä lähettämäsi pehmeäkantisen dekkarin Parempi elämä (on kait siitä jo pari vuotta!). Minun on pitänyt lukea tämä, mutta olen aivan unohtanut! Laitanpa korvan taakse myös Phillipsin Murhenäytelmän. :)

      Jännittävää kesää sinulle myös Leena!

      Poista
  3. Maria Kallio dekkarista Veren vimmasta pidin ja Agatha Christietä olen lukenut. Yksi kesä luin kaikki Wallander sarjan kirjat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokke, minua kiehtoisi lukea Wallanderista kertova viimeinen kirja Rauhaton mies. Katsoin juuri, että Wallander-kirjoja ei ole ilmestynyt todellakaan niin monta kuin TV-sarjan osia. Ehkäpä jonain kesänä innostun lukemaan kirjatkin...

      Poista
    2. Dekkarikesäni on mennyt aivan hullusti, sillä en ole lukenut ainuttakaan dekkaria tänä kesänä. Yritän vielä korjata tilanteen, sillä kirjoituksesi sai innostumaan. Jospa vielä ehtisin.

      Poista
    3. Elina, hyvinhän tässä ehtii vielä! Kesä on lämpimillään. :)

      Poista
  4. Tuo Syystanssiaiset oli niin mainio, kun sen luki enemmän Austen-pastissina kuin dekkarina. Hurmaava!

    Minä luen dekkareita vain vähän. Tänä kesänä löysin Kate Atkinsonin ja nyt on pakko lukea kaikki Jackson Brodie -kirjat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odotukseni kasvaa Syystanssiaisten suhteen vain lisää...

      Kate Atkinsoniin en ole kiinnittänyt huomiota paljonkaan ennen kuin nyt mainitsit hänet. Kiinnostavaa, voisin kokeilla! :)

      Poista
  5. Luen dekkareita pitkin vuotta, mutta ehkä tosiaan kesällä vähän enemmän. -- Minuakin kiinnostaa tuo Syystanssiaiset ja Ohlssonin dekkarit.

    Tälle kesälle suunnittelen ainakin yhtä Langia, luin häneltä ensimmäisen kirjani vasta keväällä. Lisäksi lukupöydällä on Seppo Jokisen Koskinen-sarjaa ja Heinon uutuus Kello, jonka lukemista odotan innolla, sillä pidin Kellarista kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Paula, kiva kuulla! Heinon dekkareista en tiennytkään aikaisemmin ja nyt minua alkoi kiinnostaa tuo Kellari ja sen historiallinen miljöö murhamysteerille!

      Poista
  6. Minä jäin Ohlssonin Fredrika Bergman-sarjan koukkuun ja olen nyt lukenut kolme neljästä.
    Jyrki Heinon molemmat historialliset dekkarit olivat mainioita ja sopivat historiallisten kirjojen ystäville. Luin myös Anna Janssonin uusimman Maria Wern-sarjan dekkarin Tuhoplttajan. Olen sarjan fanittaja ja lukenut kaikki kirjat ja katsonut myös tv-sarjan.

    VastaaPoista