sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Nancy Drew Mystery Stories - alkuperäisiä Neiti Etsiviä


Kirjojen keskellä-blogia pitävä Maija lahjoitti minulle englanninkielisiä alkuperäisiä Neiti Etsiviä, jotka ovat ilmestyneet Nancy Drew Mystery Stories-sarjassa. Alkuperäistä Neiti Etsivä-sarjaa kirjoitettiin kaiken kaikkiaan 175 osaa vuosina 1930-2003. Niistä suomennettiin 105. Sarjaa jatkettiin Yhdysvalloissa Nancy Drew Girl Detective nimellä vuonna 2004, mutta näitä Neiti Etsiviä ei ole suomennettu ollenkaan. 

Sain Maijalta yksitoista Nancy Drew-tarinaa, joista kaksi oli suomentamattomia Neiti Etsiviä. Kirjat ovat Kokkolan kaupunginkirjaston poistoja ja mikä aarre tämä olikaan, minulle. Selvitin Fennicasta, Suomen kansallisbibliografiasta kirjojen suomennokset. Tässä listaa kirjoista sarjan ilmestymisjärjestyksessä:

13. The mystery of The Ivory Charm 1936 ei ole ilmestynyt Suomessa
20. The Clue in the Jewel Box 1943, Neiti Etsivä ja jalokivilippaan arvoitus 1979 (Tammi)
25. The Ghost of Blackwood Hall 1948, Neiti Etsivä ja henkimaailman huijarit 1991 (Tammi)
27. The Secret of the Wooden Lady 1950, Neiti Etsivä ja kadonnut keulakuva 1989 (Tammi)
28. The Clue of the Black Keys 1951 ei ole ilmestynyt Suomessa
30. The Clue of the Velvet Mask 1953, Neiti Etsivä ja samettinaamio 1987 (Tammi)
39. The Clue of the Dancing Puppet 1962, Neiti Etsivä ja tanssivan nuken arvoitus 1987 (Tammi)
42. The Phantom of Pine Hill 1965, Neiti Etsivä ja kirjaston kummitus 1988 (Tammi)
44. The Clue in the Crossword Cipher 1967, Neiti Etsivä ja inkojen aarre 1988 (Tammi)
47. The Mysterious Mannequin 1970, Neiti Etsivä ja mallinuken arvoitus 1972 (Tammi)
50.  The Double Jinx Mystery 1973, Neiti Etsivä ja pahanilmanlintu 1979 (Tammi)



Luin näistä saamistani kirjoista Suomessa julkaisemattoman Neiti Etsivän: The Mystery of the Ivory Charm. Kirja on tyylilleen uskollinen neiti etsivä ja täynnä jännittäviä tapahtumia, mutta ei todellakaan sarjan parhaita. Juonessa on epäjohdonmukaisuuksia ja väittäisin kirjaa jopa rasistiseksi. 

Paula, George ja Bess palavaat loman vietosta, kun he näkevät sirkusjunan saapuvan rautatieasemalle. Uteliaina tytöt seuraavat junan purkamista ja norsun kuljettamista. Paula puuttuu asiaan, kun ilkeähkö sirkustyöntekijä Rai kurittaa intialaista poikaa Coyaa. Hän on 12-vuotiaan Coyan huoltaja. Myöhemmin Rai antaa norsunluusta tehdyn amuletin (The Ivory Charm) Paulalle, koska uskoo, että neiti etsivällä on yliluonnollisia kykyjä. Selviäähän hän vaarallisen käärmeen hyökkäyksestä. Coya karkaa salaa junaan, jolla Paula ystävineen matkustaa kotiin. 

Paula ottaa huolehtiakseen pojasta asianajajaisänsä kanssa ja tämä saa yksityisopetusta. Coya kuitenkin laitetaan asumaan autotalliin, koska taloudenhoitaja Hannah ei oikein luota häneen. Myöhemmin taloudenhoitaja katuu, kun lopussa selviää, että Coya onkin intialaisen provinssin kruununperillinen. Coya ei tätä itse muista, sillä hänet on kaapattu Yhdysvaltoihin Rain ja neiti Allisonin toimesta ilmeisesti hänen ollessa vielä hyvin pieni. Epäjohdonmukaista on, että Coyan oikeista vanhemmista ei kerrota oikeastaan mitään ja mitä heille on tapahtunut. Amuletti, The Ivory Charm on kuitenkin kuulunut heille. Epäuskottavaa on myös, että Rai antaisi tällaisen kuninkaallisen arvokkaan korun Paulalle. No, myöhemmin mies tuleekin katumapäälle ja varastaa sen takaisin. Toinen kaappaajista Anita Allison on kuvattu hassuksi naiseksi, joka vaipuu välillä transsiin ja mutisee itsekseen (puhuu sivu suunsa). Hän on kaiken takana, koska avusti valtaan toisen hallitsijan ja sai siitä palkkioksi kuninkaallisia rikkauksia.

Intian karuista oloista ja kastijärjestelmästä kerrotaan kirjassa lyhyesti. Seuraavassa professori Stackpolen (Coyan opettajan) näkemyksiä:

"I fear you would find many customs and practices would horrify you. The caste system has led to many abuses. Then, too, in certain parts of the country the natives have no idea of sanitation. In the name of religion they bath together in sacred pools, many of them suffering from loathsome diseases. This same water is used later for drinking purposes." (s. 76)

Nedin kommentti tähän:

"I'm glad I live in the United States, Ned interposed." (s. 76)

Professori ja Paula ovat vakuuttuneet, että älykäs ja hienostunut Coya kuuluu ylimpään kastiin ennen kuin hänen syntyperänsä lopullisesti selviää. Niinpä, ennakkoluuloja ja stereotyyppisiä käsityksiä voi lukea tekstistä suoraan tai rivien välistä, mutta kirjan maailmasta on todella aikaa vierähtänyt. The Mystery of the Ivory Charmin on kirjoittanut Mildred Wirt Benson vuonna 1936. Siitä on ilmestynyt myös uusintaversio vuonna 1974. En tiedä, onko uudemmasta painoksesta karsittu jotain pois, mutta Neiti Etsiviä on syytetty aikanaan rasismista ja niitä on muokattu uudelleen. Neiti Etsivien historiasta ja haamukirjoittajista voitte lukea täältä lisää.

Vaikka kirja olikin heikkotasoinen neiti etsivä ja rönsyilevä epäuskottavine piirteineen, niin silti sitä oli tavattoman kiinnostavaa lukea. Aion lukea englanninkielisiä kirjojani aina silloin tällöin. Kiitos Maija vielä kerran!

p.s. Tässä Neiti Etsivässä Paula muuten käy visiitillä Valkoisessa talossa tapaamassa presidentin rouvaa, koska tämä on kuullut kehuja kuuluisasta etsivätytöstä. Siihen aikaan presidenttinä oli Franklin D. Roosevelt...

11 kommenttia:

  1. Eipä kestä, Sara! :)
    Hyvä vain, että kirjat pääsivät hyvään kotiin.

    Vanhoissa kirjoissa on paljon rasistisia vivahteita, joista ei oikein tiedä, kuinka tahallisia tai tahattomia ne ovat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maija, olet ihan oikeassa! Rasismi onkin varmaan tahatonta, mutta kirja heijastaa tavallaan tekijöidensä ajatusmaailmaa ja aikaansa. Jotenkin kuvaavaa on se, että ulkomaalainen Coya asuu erillään muista autotallissa (valkoisesta yläluokasta) ja varakas Paula perheineen asuu hienossa talossa. Kyseessä on kuitenkin huolenpitoa tarvitsevasta lapsesta. Myös se, miten negatiivisesti Intia maana kuvataan, vaikka siellä voi sitten kuitenkin kokea eksoottisia seikkailuja ja mysteereitä.

      Poista
  2. Kun luin sen yhden yhden Neiti Etsivän ruotsiksi, ensin luulin, että kirjaa ei ole edes suomennettu, koska minulla ei ollut mitään muistikuvia koko kirjasta ja englanninkielinen on 139. ilmestynyt Neiti Etsivä. Tänään sitten kävin isäni luona ja katselin siellä olevasta kirjahyllystä löytyvää Neiti Etsivä -valikoimaa. Huomasin, että satun omistamaan juuri kyseisen Neiti Etsivän ja lukeneeni sen yhdeksänvuotiaana. Reilussa neljässätoista vuodessa juoni oli hävinnyt kokonaan mielestäni.

    Näitä suomentamattomia Neiti Etsiviä olisi myös joskus mukavaa lukea. En sitten tiedä, miksi Neiti Etsivien suomentaminen lopetettiin ja miksi niitä ei todellakaan ole suomennettu kronologisessa järjestyksessä.

    VastaaPoista
  3. Neiti Etsivien juonet ovat kyllä aika hyvin hävinneet mielestäni, mutta on kiva palata niihin välillä takaisin tai sitten lukea uusia. En ole todellakaan lukenut koko sarjaa!

    Aion kyllä yrittää selvittää tuota, miksi kirjoja ei ole suomennettu esimerkiksi juuri kronologisessa järjestyksessä ja miksi jätettiin paljon Neiti Etsiviä suomentamatta. Mitkä tekijät ovat vaikuttaneet siihen? Kyseessä on kuitenkin ollut erittäin suosittu tyttöjen sarja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerro sitten, jos saat jotakin selville. Muistan olleeni niin pettynyt 11-vuotiaana, kun Neiti Etsiviä ei enää ilmestynytkään. En varmasti ollut ainoa.

      Poista
  4. Tämä onkin mielenkiintoinen juttu.

    Moni sarja muuttaa muotoaan, kun sitä jatketaan, ja välillä joku osa "floppaa". Voisi joskus lukea toisenkin neiti Etsivän. Saatavuus on kirppareillla hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Neiti Etsivien taso vaihtelee ja ei mikään ihmekään, kun sarjalla on monta haamukirjoittajaa. Kokeileppa jonkun lukemista. Olisi kiva lukea arviotasi!

      Poista
  5. Tuntuivatko Neiti Etsivät paremmilta alkuperäiskielellä kuin suomennettuina?

    Itse en ole koskaan Neiti Etsivistä erityisemmin pitänyt. Muutamia (lahjaksi saatuja) löytyy omasta hyllystä ja jonkin verran luin niitä kirjastosta. Mutta en muista lukeneeni samaa kirjaa montaa kertaa. Toisin kuin esimerkiksi Kolmea Etsivää (myös näitä haamukirjoittaja -sarjoja). Kolmen Etsivän seikkailuja muistan vieläkin ulkoa ja niitä kirjoja luin monta kertaa. Haaveilin jopa omasta Jonesin romuvarastosta piilopaikkoineen. Jostain syystä äiti ei innostunut omakotitalon puutarhan muuttamista romuvarastoksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nipre, oli ihan mukavaa lukea alkuperäistä tekstiä ja sen takia nuo kirjat kiehtovatkin. Pitäisi tehdäkin jonkun kirjan kohdalla vertailua suomenkieliseen käännökseen!

      Kolme etsiviä (tykkäsin) minäkin olen lukenut, mutta niihin en ole vielä palannut uudestaan. Poikakirjat sitten jossain vaiheessa...;)

      Poista
  6. Tulipa nostalgiapläjäys - olen pentuna lukenut ihan kaikki Neiti Etsivät, jotka suinkin sain käsiini. Ja minultakin ovat kaikki juonet täydellisesti kadonneet; mielessäni on vain geneerinen perusjuoni, jossa Paula joutuu vaaraan / häntä yritetään sumuttaa, mutta älynsä ja ystäviensä avulla hän aina selviytyy...

    Jotenkin ei tee enää mieli lukea näitä. Mutta ehkä pitäisi joskus kokeilla yhden kirjan verran. Kyllähän nämä tosiaan ajastaan kertovat.

    VastaaPoista
  7. Booksy sama juttu! Oli niin mahtavaa löytää jostain kirjastosta täysin lukemattomia neiti etsiviä ja aina sinne hyllylle meni innoissaan josko löytyisi ihan uusi. :) Kokeile sinäkin englanniksi ehkä saat enemmän irti...

    VastaaPoista