Charlotte Brontë: Professori

Charlotte Brontën (1816-1855) Kotiopettajattaren romaani on ollut lempikirjojani lapsuudesta asti. Jane Eyreen liittyy vahvoja muistoja ja mielikuvia, sillä ensimmäisen kerran tutustuin kirjaan sarjakuvana, josta puuttui sivuja. Sarjakuva oli vanha, värikäs ja sen hahmot ovat edelleenkin piirtyneet mieleeni, erityisesti Berthan tumma, pelottava hahmo kynttilänvalossa. Mielikuvitukseni avulla täytin puuttuvat kohdat ja siitä syntyi kirjoitelma, jota luettiin koulussa. Parin vuoden päästä siitä sain varsinaisen kirjan lahjaksi ja luin sen saman tien. Olen tätä sydämeni kirjaa kohtaan tuntemaani paloa tuonut esille täällä ennenkin, mutta Amman kauniin kirjeen jälkeen minulla virisi innostus tutustua Charlotte Brontën muuhunkin tuotantoon.

Professori (1857) on Charlotten esikoisteos, joka julkaistiin vasta hänen kuolemansa jälkeen. Charlotte julkaisi salanimellä Currer Bell Kotiopettajattaren romaanin (1847), joka herätti suurta kohua ja huomiota ilmestyessään. Bellin oikea henkilöllisyys selvisi Charlotten elinaikana, mutta hänen seuraavatkin teoksensa Shirley (1849) ja Syrjästäkatsojan tarina (1853) julkaistiin Currer Bellin nimellä. Charlotten sisarukset julkaisivat myös samana vuonna kuin Kotiopettajattaren romaani ilmestyi omat romaaninsa Emily Humisevan harjun ja Anne Agnes kotiopettajattaren. Lahjakkaat sisarukset olivat kirjoittaneet lapsuudesta asti mielikuvituksellisia tarinoita ja runoja Englannin nummien syrjäisissä maisemissa. He olivat julkaiseet yhdessä runokokoelmankin salanimiä käyttäen ennen romaaniensa ilmestymistä. Traagiset kuolemantapaukset varjostivat Charlotten elämää, sillä hänen kaksi vanhinta sisartaan olivat kuolleet aikaisemmin tuberkuloosiin, veli Branwell ja Emily kuolivat siihen 1848 ja Anne 1849. Charlotte jäi yksin isänsä kanssa asumaan pappilaan ja menestyi kirjailijana. Charlotte avioitui 1854, mutta avioliitto jäi lyhyeksi, sillä hän itse kuoli vain 38 vuotiaana odottaessaan ensimmäistä lastaan.

Professori poikkeaa Charlotten muista romaaneista siinä, että sen päähenkilönä on mies William Crimsworth. Kertomus alkaa, kun nuori ja varaton William valmistuttuaan Etonista tapaa tyrannimaisen veljensä kymmenen vuoden jälkeen ja pääsee tämän tehtaaseen konttoristiksi. William alistuu ensiksi veljensä tylyyn kohteluun, mutta uuden tuttavansa suosituksesta lähtee Brysseliin etsimään töitä. Hän saa paikan poikakoulun opettajana ja lisäksi hänestä tulee tyttökoulun englannin kielen opettaja. Opettajaa sanotaan Belgiassa professoriksi. William on nuhteeton, säästäväinen ja ahkera mies, joka tarkkailee muita etäältä. Tyttökoulun juonitteleva johtajatar Mdlle Reuter ihastuu Williamiin, mutta William näkee hänen lävitseen ja eroaa lopulta kummastakin toimestaan. Hän rakastuu tyttökoulun opettajattareen Francesiin, joka on hänen oppilaansa englannin tunneilla. Frances on puoliksi sveitsiläinen ja puoliksi englantilainen, joka kamppailee myös omasta toimeentulostaan. Kirjan loppu on onnellinen ja yllättäväkin. Williamin kosintaan suostuessa Frances pyytää saada jatkaa opettajan työtään.

"Kolmetuhatta frangia!" Frances mutisi. " Kun minä saan vain tuhatkaksisataa!" "Niin kuitenkin täytyy toistaiseksi olla. Ja monsieur, sanoitko jotain sellaista, että jättäisin työni? Oi ei! Pidän siitä tiukasti kiinni." (283s.)

"Kuvitella, että menisin kanssasi naimisiin tullakseni sinun elättämäksesi monsieur! En voisi tehdä niin. Ja kuinka ikäviä päiväni olisivatkaan! Sinä olisit poissa opettamassa ummehtuneissa, meluisissa luokkahuoneissa aamusta iltaan, ja minä kituisin kotona yksinäisenä ja vailla tekemistä." (283s.)

Frances ilmaisee myöhemminkin naimisissa ollessaan tyytymättömyytensä palkkaansa ja hänen ehdotuksestaan pariskunta perustaa oman tyttökoulun Brysseliin. Olin aivan hämmästynyt, kun luin Brontën todella aikaansa edellä olevaa esifeminististä tekstiä. Tytöt kasvatettiin vielä 100 vuotta kirjan ilmestymisen jälkeenkin aviovaimon ja perheenemännän rooliin, jolloin avioituessaan nainen jää kotiin, jättää työnsä ja on taloudellisesti riippuvainen miehestään! Naisen palkka oli tuolloin (Professorissa) 40 prosenttia miehen palkasta, kun se nykyään on suunnilleen 80 prosenttia miesten palkoista. En voi vastustaa mielikuvaa, mutta kiihkeässä Francesissa näen jotain Charlotte Brontëa itseään. Charlotte toimi itsekin sisarensa Emilyn kanssa opettajana Brysselissä.

Professorissa on erikoisia persoonia, voimakkaita henkilöhahmoja ja kirjailija osaa taitavasti kirjoittaa ihmisluonteen kuvauksia. Vaikka teos voi joissain kohdissa olla epätasainenkin ja tekstissä on aika paljon ranskaa mukana, niin kyllä Charlotten kieli soi ja se soi syvällä sisimmissäni. Professoria on verrattu Syrjästäkatsojan tarinaan, jota en ole lukenut. Kummassakin on samoja elementtejä, mutta Brontë oli itse sitä mieltä että teos oli hylätty huonoin perustein. Hän kirjoitti myöhemmin Professoriin alkusanat. Suomeksi kirja ilmestyi 2009.

"Tämä kirja kirjoitettiin ennen Kotiopettajattaren romaania ja Shirleytä, mutta sille ei voi anoa minkäänlaisia myönnytyksiä sillä perusteella, että se olisi ensi yritys. Ensi yritys se ei todellakaan ollut, sillä sen kirjoittanut kynä oli aiemmin kulunut kovasti vuosia kestäneissä harjoituksissa." (Currer Bell s.11)

Lähteet: Professori, Wikipedia