Vaikka lupasinkin viime merkinnässäni kirjoittaa seuraavaksi tyttökirjaklassikoista, niin nyt on pakko kirjoittaa ensin kaikkien aikojen ruumiinavauksien ja rikostekniikan kuningattaresta Kay Scarpettasta ja hänen luojastaan Patricia Cornwellistä. Kirjailija Patricia Cornwell aloitti Scarpetta-sarjallaan "patologiabuumin" rikoskirjallisuudessa, ja jota muut kuten Tess Gerritsen tai Karin Slaughter ovat seuranneet perästä ja tv-sarjat jäljitelleet. Ensimmäinen Scarpetta-romaani Post Mortem ilmestyi vuonna 1990 ja viimeksi ilmestynyt kirja Scarpetta (2008) on sarjan 16. romaani. Itse olen seuran-nut kuolinsyyntutkijan Kay Scarpetan vaiheita kymmenisen vuotta ja olen lukenut kaikki sarjaan kuuluvat kirjat.
Cornwell on tehnyt huolellista ja tarkkaa taustatyötä romaaniensa eteen ja kirjoittaa asiantuntevasti. Aikaisemmat kirjat sisältävätkin runsaasti seikkaperäistä kuvailua ruumiiden avauksista ja rikospaikkatekniikoista. Scarpetta-kirjojen tunnelma on aina tavallaan synkkä ahdistavakin, koska ne käsittelevät kuolemaa ja ihmisluonteen pimeintä puolta, pahuutta. Cornwell on todennut itse haastattelussaan: "Rikosromaani on tapa käsitellä ja työstää kuolevaisuutta ja meihin sisäänrakennettua mielenkiintoa pahuuden ongelmaa kohtaan. Emme voi hyväksyä niitä, ja silti on pakko."
Scarpetta-kirjoissa kiehtovat erityisesti kiinnostavat henkilöhahmot. Kay itse, joka on vieläkin etäinen ja jollain tapaa mystinen päähenkilö, hänen hurja sisarentyttärensä Lucy, Benton Wesley FBI-profiloija, nykyään Scarpetan aviomies, väritön hahmoista mielestäni sekä rikosetsivä Pete Marino. Marino on kieltämättä rosoisin ja kiinnostavin "antisankari" sarjassa ja traagisinta on hänen vuosikausia kestänyt yksipuolinen rakkautensa saavuttamatonta Scarpettaa kohtaan. Viimeisimmässä romaanissa Scarpetta painottuvatkin päähenkilöiden ihmissuhteet ja niiden selvittely. Tälläkin kertaa selvitellään rikosta sarjamurhaajineen ja loppu huipentuu jännitysmomenttiin, kun kaikki päähenkilöt ovat hengenvaarassa.
Kirjailija Patricia Cornwell on kiinnostava persoona, joka ottaa kirjoissaan kantaa yhteiskunnallisiin asioihin. Scarpetassa hän esittää väitteen Marilyn Monroen murhasta. Hän on myös ratkaissut mielestään Viiltäjä-Jackin henkilöllisyyden ja esittää teoriansa Murhamiehen muotokuvassa: Viiltäjä Jack: tapaus selvitetty (2002). Cornwellin palkittuja kirjoja on myyty maailmalla jo yli 50 miljoonaa. Suosittelen aloittamaan Scarpetta-sarjan lukemisen alkupäästä ja mielellään, jos on kovin herkkä, niin kypsemmällä iällä. Jään odottelemaan seuraavaa Scarpetta-kirjaa...
Lähde: Helsingin Sanomat 12.8.2009
Sara, tämä oli täyttä kultaa! Minä ja paras ystäväni eli Bessu olemme viettäneet monet jouluyöt Scarpettan seurassa. Kaikki muut dekkarit pystymme sopimaan, kumpi ostaa ja sitten lainaamme toisillemme, mutta kumpikin haluaa oman Scarpetan! Meillä on kummallakin koko sarja ja sitä rahaa ei löydy, että se kummaltakaan lähtisi. Olen niin huonomuistinen, että voin kohta aloittaa taas alusta: olen unohtanut jo kaikki murhaajat.
VastaaPoistaOlen suuri Marilyn Monroe -fani, joten en ikinä unohda Scarpettan teoriaa Marilynin kuolemasta ja olen samaa mieltä. Lue blogistani paras Marilynista tehty elämänkerta. Löydät sen hakusanalla Marlyn Monroen monta elämää. Marilyn oli paljon enemmän kuin mihin filmistudiot hänet pakottivat!
Luen Patricialta vain Kay Scarpetat, sillä niissä on se jokin. Kaikki henkilöt ovat kiinnostavalla tavalla ristiriitaisia ja Cornwell on myös ehdottoamasti laatuisa kirjoittaja, suorastaan perfektionisti.
Hienon analyysin olit tehnyt. Nyt minun pitää lähettää linkki tähän postaukseen Bessulle.
Kiitos Leena, kun jaat kanssani Kay Scarpetta-kokemuksia! Aloin miettimään, mitä Cornwell teki ennen kirjailijauraansa, oliko hän jossain vaiheessa FBI:ssa töissä? Ainakin toimittajana ja kuolinsyyntutkijan toimistossa hän on työskennellyt. Tuli sellainen outo fiilis, kun luki Scarpettaa, ihan kun Cornwellillä olisi ollut jotain "ensikäden" tietoa Marilyn Monroen kuolemasta.
VastaaPoistaItse taisin olla yläasteella, kun aloin lukea näitä kirjoja ja siitä on jo aikaa. Silloin innostuin erityisesti jännäreistä, joissa jahdattiin sarjamurhaajaa ja luinkin kaiken teemasta käsiini saamani. Ensimmäisten osien tapahtumat ovat jo pyyhkiytyneet muistista eli voisin aloittaa uusintakierroksen minäkin.
VastaaPoistaMinun mieltäni lämmitti kovasti tuo kirjassa ollut teoria Marilynin kuolemasta. Itsekin olen ollut taipuvainen kallistumaan samalle kannalle luettuani elämäkertoja ja katsottuani dokumentteja. Hienoa, että joku uskaltaa kertoa näkemyksensä asiasta (vaikka sitten fiktiivisen hahmon suulla) noin vain itsevarmasti ja selviönä. Jotenkin tuntuu, että jos itse uskaltautuu sanomaan saman, niin leimataan heti kaikenmaailman salaliittoteorioihin uskovaksi. Pistää tosiaan miettimään, tietääkö Cornwell jotain, mitä ei yleisessä tiedossa ole ja jos, niin miten ja mistä tieto on peräisin. En löytänyt mitään tietoa mistään, että hän olisi ollut FBI:ssa muuten kuin tekemässä taustatutkimusta kirjojaan varten (mistä Wikipedia mainitsee).
Hei Kuutar, luin taas tuon Hesari-jutun uudelleen, mihin olen viitannut lähteenä. Ei siinäkään mainittu mitään, että Cornwell olisi ollut FBI:ssa, ehkä kuten sanotkin, niin hän on ollut vain siellä tekemässä taustatutkimusta. Hienoa on, että hän tosiaan uskaltaa rohkeasti esittää näkemyksiään, ehkä ne vaikuttavat sitten meidän alitajunnassamme... Nyt odottelenkin sitä syksyn uutta Scarpetta-kirjaa, josta sain sinulta tiedon!
VastaaPoista