Nuortenkirja-arvonta ja 33 vastausta

Kevät on innostanut minua järjestelemään kotia ja kirjoja hyllyissä. Sen kunniaksi pidän nyt kirja-arvonnan, jossa on mukana pääasiassa nuortenkirjoja. Koska tarvitsen tilaa, niin arvon yhden kirjapaketin, joka sisältää seuraavat kirjat:

John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe
John Boyne: Nooa Notkoniitty karkaa kotoa
Antoine De Saint-Exupéry: Pikku prinssi
Maria Gripe: Pappa Pelleriinin tytär
Hellevi Salminen: Kymmenen pistettä neitsyydestä
Tuija Lehtinen: Ikkunaprinsessa
Hannele Huovi: Madonna
Vilja-Tuulia Huotarinen: Siljan laulu
Jukka-Pekka Palviainen: Vieraileva tähti
Ritva Toivola: Anni unennäkijä
Mila Teräs: Pimeän taivaan kilta
Seita Vuorela: Karikko
Eila Lappalainen & Anne Leinonen: Routasisarukset

Kommentoimalla tätä postausta on mukana yhdellä arvalla arvonnassa. Toisen arvan saa olemalla lukijana tuolla sivupalkissa. Arvonta-aikaa on 8.5.2013 saakka!

Olen saanut Tintiltä, Elma Ilonalta ja Marjalta tunnustusta ja haastetta, joissa pyydetään kertomaan yksitoista asiaa itsestään. Kiitos teille! En laita haastetta nyt eteenpäin, koska se on kiertänyt jo monissa blogeissa.

Tintin kysymykset:

1. Muistatko, minkä kirjan luit ensimmäisenä lukemaan opittuasi? Jos, niin minkä?
 En valitettavasti muista ensimmäistä kirjaani. Hypnoosilla pitäisi mennä ajassa taaksepäin...
2. Piditkö koulussa äidinkielestä?
Kyllä sekä ala- että yläasteella.

3. Miksi pidit tai miksi et pitänyt?
Tykkäsin ainekirjoituksesta ja siitä, että sai kirjoittaa mitä mielikuvituksellisempia tarinoita. Opettaja/t luki aineitani joskus koko luokalle ääneen.

4. Mikä oli lempikirjasi lapsena?
Tätä kirjaa muistan "lueskelleeni" viisi- tai kuusivuotiaana, nimittäin Jörö-Jukkaa. Kirja oli jossain vaiheessa kielletty lapsilta ja se kiehtoi minua. Onhan se aika karmaiseva...

5. Mikä oli lempikirjasi nuorena?
 Tähän vastaan vain yleisesti - tyttökirjat varhaisnuoruudessa.

6. Kuka on kaikkien aikojen paras kirjailija?
Virginia Woolf ja Lucy Maud Montgomery

7. Minkä kirjan aiot hankkia seuraavaksi?
 Jotain tietokirjallisuutta...

8. Mistä yleensä ostat kirjasi?
 Kirppareilta ja antikvariaateista enimmäkseen.

9. Kuinka usein käyt kirjastossa?
Muutamia kertoja kuussa käyn yleisissä ja tieteellisissä kirjastoissa

10. Miten nuoret saisi innostettua lukemaan?
Tätä pohdiskeltiin blogissani parisen vuotta sitten. Nuoret lukevat nykyään enemmän kuin koskaan ennen, mutta lukemistyyli on muuttunut. Pitkäjänteinen ja keskittymistä vaativa lukeminen on vähentynyt - netin vaikutusta? Koulutyöt vievät myös aikaa entistä enemmän, joten sen jälkeen ei enää huvita tarttua kirjaan. Kolme koota: koti, koulu tai kirjasto ovat ne tärkeimmät innostajat, jos jostain löytyisi se kipinä. Älkää vaan lakkauttako kirjastoja enempää Suomesta! Tämä on järkyttävää "kehitystä"!

11. Missä kirjassa on kaikkien aikojen hienoimmat kannet?
Tämä on vaikea kysymys... vanhan ajan tyttökirjoissa on todella hienoja kansikuvituksia, kuten Martta Wendelinin tai Maija Karman!

Elma Ilonan kysymykset:

1. Mainitse kirja, jolla on kamala kansi ja/tai nimi, mutta jota silti rakastat
Ei tule nyt yhtään sellaista mieleen.
2. Luetko sarjakuvakirjoja? Miksi/Miksi et? Mikä sarjakuva on tehnyt suurimman vaikutuksen ever?
Luen sarjakuvia. Tenavat ja Tintit olivat suosikkejani lapsuudessa. Aikuisena löysin Mustanaamion ja siitä pitäisikin joskus blogata...
3. Mikä biisi kuvaa sinua/ fiilistäsi juuri nyt? (Linkitä jos mahdollista)
Ks. Marjan kysymyksen vastaus.
4. Minkä kirjan haluaisit omistaa, mutta et vielä omista?
Niitä on monta, mutta haluaisin itselleni Jean Rhysin Voyage in the Dark.
5.Mainitse klassikko tai muu kuuluisa kirja, joka on mielestäsi yliarvostettu/turhaan kohuttu.
Nyt ei ole tule mieleen eli olen autuaasti unohtanut.
6. Lempikarkkisi? Kuinka usein sillä herkuttelet?
Fazerin sininen suklaa. Tarpeeksi usein, ja suklaa on nykyään hyvin terveellistä!
7. Ketä naispuolista muusikkoa ihailet? Miksi?
Tarja Turusen ääntä ihailen. 
8. Lastenkirjaklassikko, joka sinulla on lukematta vielä?
Kaislikossa suhisee ja on monia muitakin.
9. Mikä eläin olisit?
Kissaeläin. 
10. Montako kirjaa sinulla on juuri nyt kesken? 
4-5
11. Jos saisit kirjakaupan lahjakortin, minkä kirjan ostaisit?
 Antero Mannisen toimittamia teoksia Anni Swanin sisarusten kirjeenvaihdosta.


Marjan kysymykset:

1. Oletko koskaan asunut muualla kuin Suomessa ja/tai haluaisitko tulevaisuudessa?
Olen aina asunut Suomessa.
2. Käytkö mieluummin suihkussa aamulla vai illalla?
 Aamulla
3. Lempibiisisi tällä hetkellä?
Time to say goodbye on yksi suosikeistani, mutta se ei varsinaisesti kuvaa fiilistäni juuri nyt.
4. Minkä kirjan olisit halunnut kirjoittaa itse?
Yritän nyt kirjoittaa ensin tuon oman kirjani. 
5. Mistä pidät itsessäsi eniten?
Periksi ei anneta - asenne
6. Onko sinulla sisaruksia?
Ei.
7. Kenen julkisuuden henkilön elämää haluaisit elää yhden päivän ajan jos se olisi mahdollista?
Sofi Oksasen.
8. Onko sinulla lemmikkejä? Mitä?
Kissa, joka näkyy kuvassa.
9. Lempimatkakohteesi?
Köln.
10. Mitkä kolme kirjaa ottaisit autiolle saarelle?
Ottaisin tiiliskiviä mukaan: Tuulen viemää, jota en ole lukenut. Sinuhen Egyptiläisen, jonka lukemisesta on niin kauan etten muista. Sylvia Plathin päiväkirjat ovat myös lukematta.
11. Onko sinulla jotain erityistaitoja? 
Eipä taida olla, paitsi olen hyvä vainuamaan kirjoja.  

Saran Kirjat Top10 koko blogiajalta!

Halusin tehdä oman kymmenen kirjan suosikkilistani blogiaikana luetuista kirjoista. Kun Jäljen äänen Penjami heitti Top10-haasteen eteenpäin kaikille seuraajilleen, niin tuumasta toimeen. Ajattelin ensin listata blogini aikana luetuista tyttökirjoista kymmenen suosikkia, mutta koska tämän reilun neljän blogivuoden aikana olen kokenut uusia ja vaikuttavia lukuelämyksiä muustakin kirjallisuudesta, niin kymppilistani on sekalainen. Olen rajannut pois listalta sellaiset kirjat, jotka olen lukenut uudestaan jo nostalgisista syistä. Kaikista lukemistani kirjoista en ole aina kirjoittanut blogiini, mutta niitä ei sitten listalla olekaan. Kirjat eivät ole paremmuusjärjestyksessä ja ne toimivat vaikkapa hyvinä vinkkeinä näin Lukuviikon kunniaksi.

Kate Chopin: Herääminen (22.5.2011)

Tämä oli upeimpia kirjalöytöjäni blogini aikana ja oli aivan mahtavaa, että tätä unohdettua klassikkoa innostuivat muutkin lukemaan. Toivottavasti kirja saa myös uusia lukijoita!

L.M. Montgomery: Sininen linna  (6.7.2010)

Valancy on voimaannuttava!

Rauha S. Virtanen: Selja-sarja  (9.5.2010)

Vasta aikuisena tuli Seljat luettua ja se oli tällaiselle tyttökirja-fanille menoa!

Virginia Woolf: Menomatka (4.3.2012)

 Woolfin ääni taas puhui minulle...

Dodie Smith: Linnanneidon lokikirja (1.9.2012)

 Niin tyttökirjamainen ja ihana miljöö!

Maria Gripe: Varjo-sarjasta kolme ensimmäistä osaa ja varsinkin ...ja metsän valkeat varjot (15.4.2012)

Elin niin toisessa todellisuudessa kuin voi vain elää...

Immi Hellén: Aune (17.6.2011)

Ensimmäisiä suomalaisia tyttökirjoja ja oli aivan uskomatonta, että sain kirjan käsiini. Aunen tarina on niin surullinen. Nyyh!

Leena Krohn: Tainaron (16.7.2009)

Koskettava teos ja tässäkin on jotain niin surullista...

Hellevi Arjava: Swanin tytöt (7.10.2010)

Erittäin kiinnostava ja hyvä kulttuurihistoriallinen teos Anni Swanista ja hänen sisaristaan!

Terhi Rannela: Taivaan tuuliin (23.8.2012)

Tämä kirja voi järkyttää ja jää mieleen pysyvästi...

Hyvää Kirjan ja Ruusun päivää kaikille ja bloggaajat tarttukaa tähän haasteeseen!

Mitä meillä luetaan nyt

Maria listasi lastenkirjoja, joita heidän perheessä on luettu lapsille. Sain siitä idean ja kerron nyt, mitä meillä luetaan parhaillaan.

Mikko Mallikkaasta on tullut perheemme pienimpien lasten suosikkilukemista. Entuudesta tämä poikahahmo ei ollut minulle kovinkaan tuttu vaan sattumalta löysin kirjavaraston roskislavalta muutamia Mikko Mallikkaita, jotka olivat vielä ihan hyväkuntoisia. 6-vuotias poikani ihastui näihin kirjoihin heti ja, kun ne oli luettu, niin lainasimme kirjastosta lisää. Gunilla Bergströmin Mikko Mallikas-kirjoja (Tammi) on ilmestynyt 70-luvulta lähtien reilut parisenkymmentä, joista viimeisimmät 2000-luvulla. Kiehtovaa tässä sarjassa on, että Mikko asuu leppoisan yksinhuoltajaisänsä kanssa. Äidistä ei ole ollut mainintaa, mutta tätejä perheen ympärillä pyörii. Nyt olemme lukeneet lainakirjatkin ja täytyy mennä taas kirjastoon hankkimaan lisää. 

Mikko Mallikas menee kouluun (1983) kirjaa suosittelen lukemaan tuleville ekaluokkalaisille. Kirjassa kerrotaan koulun alkamisen jännittämisestä erittäin sympaattisesti. Luemme sen vielä uudestaan syksymmällä, kun asia on silloin meille ajankohtainen.

Myös 4-vuotias tyttäreni tykkää Mikko Mallikkaasta, mutta hänen lempihahmonsa ylitse muiden on kuitenkin Tiina Nopolan Siiri-tyttö, kaima kun on. Siiri-kuvakirjoja (Tammi) on ilmestynyt 2000-luvulla kaiken kaikkiaan kymmenen ja meillä on niistä vielä pari lukematta. Kirjojen hauskasta kuvituksesta vastaa Mervi Lindman. Siiri-kirjoissa meitä aikuisista lapsiin viehättää huumori. Tyttöhahmo on erittäin reipas ja rohkea, "roolimalli" ja hänen hyviä ystäviään ovat kolme Otto nimistä-poikaa. Poikani myös tykkää Siiristä.

Marjatta Kurenniemen Onneli ja Anneli-kirjat (WSOY) ovat nyt valloittaneet koko perheemme lapset. Tai oikeastaan kolme poikaani ja äidin. Tytär ei vielä jaksa oikein keskittyä kuuntelemaan lastenromaania vaan käy välillä vain kurkkimassa. Luen iltaisin ennen nukkumaanmenoa Onnelia ja Annelia. Sitä kuuntelevat herkeämättä 6-vuotias poikani sekä 12-vuotiaat kaksospoikani. Olemme lukeneet ensimmäisen kirjan Onnelin ja Annelin talo (1966) ja nyt luemme parhaillaan Onnelin ja Annelin talvesta (1968). Kirjan maailma ja tyttöjen elämä on hyvin erikoista ja kiehtovaa. Kuvat täytyy ehdottomasti kaikkien nähdä, myös vanhimpien poikieni. Kirjoissa onkin upea Maija Karman kuvitus. Myös Elma Ilona on lukenut lapsilleen hiljattain Onneli ja Anneli-kirjoja, jotka ovat olleet kovin pidettyjä.

Nopolan siskosten Sinikan ja Tiinan Risto Räppääjää ja nukkavieru Nelliä (WSOY, 2012) olemme aloitelleet lukemaan, mutta kirja on tällä hetkellä kadoksissa (johonkin kirjojen joukkoon solahtanut). Tällä kertaa minä en ole äänessä vaan kirjaa lukee ääneen toinen kaksospoikani. Harmittavasti kirja on nyt jäänyt kesken ja haluaisin tietää, miten Elvi-tädiltä saadaan Nellin kissa takaisin ja mitä sitten tapahtuu, kun Nellin salaisuus selviää.

Suosittelen kirjojen ääneen lukemista lasten lisäksi myös nuorille ja lukemisen vuorottelua. Silloin lapsi tai nuori osallistuu aktiivisesti lukemiseen yhdessä vanhemman kanssa. Minusta tällaiset perheen yhteiset lukuhetket rohkaisevat myös poikien lukemista ja meillä tämä yhdessä lukeminen on toiminut hyvin. Hanna on kirjoittanut äskettäin nuorten yhä kielteisestä asenteesta kirjojen lukemiseen, joka on huolestuttavaa.

Meillä on alkamassa iso lukuprojekti vanhempien poikien kanssa. Nimittäin olemme jo aloittaneet muutaman sivun Aleksis Kiven Seitsemää veljestä. Tämä tulee olemaan pakollinen kirja koulussa ja muistan hyvin, että samanikäisenä se oli minunkin luettava. Lukukokemus ei ollut kummoinen vaan aika tylsä. Aikuisena, kun luin kirjan uudestaan, olin aivan lumoutunut ja silloin se vasta kolahti. Nyt ajattelin, että lukisimme yhdessä kirjaa ääneen ja olemme jo makustelleet suussamme oudompia sanoja. Poikia kirja kiinnostaa ja samoin Aleksis Kivi. Olemme monesti käyneet Tuusulassa kirjailijan kuolinmökissä. Meillä on Seitsemästä veljestä uusin painos (Otava, 2012) ja siinä on Erkki Tantun kuvitus "keventämässä". Nähtäväksi jää, miten projektimme onnistuu.

Poikani tekivät myös ensimmäiset kirjaesitelmänsä koulussa. Toinen heistä luki minun suosituksesta Orwellin Eläinten vallankumouksen. En siis ole itse kirjaa lukenut (hih!), mutta kun se on aika ohut, niin ajattelin, että sen lukee nopeasti. Alkuun pääsemisessä pojalla oli hieman hankaluutta ja hän siirsi aina kirjan lukemista vedoten milloin mihinkin. Johan se menikin sitten vauhdilla, kun deadline lähestyi. Poikani mielipide kirjasta oli lukemisen jälkeen: "aika nobo".  Kirjaesitelmästä tuli kuitenkin hieno ja keskustelimme kirjasta yhdessä. Hän oli itse esitelmäänsä tyytyväinen ja olihan se hänen ensimmäinen aikuisten kirjansa! Ehkäpä äidinkin olisi korkea aika lukea tuo klassikko...

Niklas Bengtsson: Elävät aakkoset - Lasten ja nuorten käännöstietokirjallisuus 1600-1800-luvuilla

Niklas Bengtssonin Elävät aakkoset (Avain, 2013) on ensimmäinen suomalaisen lasten ja nuorten käännöstietokirjallisuuden historia. Ajallisesti se käsittelee 1600-1800-luvun lasten ja nuorten käännettyä tietokirjallisuutta, jota ei ole aiemmin tutkittu kokonaisuutena. Kirjallisuudella on kuitenkin ollut vähäisestä näkyvyydestä huolimatta merkittävä rooli suomalaiselle kulttuurille. Lasten- ja nuortenkirjallisuuden julkaiseminen alkoi Suomessa juuri käännöstietokirjallisuudesta. Se on ollut osa myös koko kansan sivistämistä, koska käännöstietokirjallisuus on opettanut sekä lapsia että aikuisia lukemaan. Lasten ja nuorten tietokirjojen suomentajilla on taas ollut keskeinen rooli suomen kielen ja sanaston kehittämisessä. 

Bengtssonin kirjallisuushistoria on hyvä yleisesitys aiheesta ja tutkijana se kiinnostaa minua erityisesti. 1600- ja 1700-luvuilla lasten ja nuorten käännöstietokirjojen määrä oli vielä hyvin vähäistä vain reilut kymmenkunta. Varsinainen kukoistuskausi lasten ja nuorten käännöstietokirjoissa oli 1800-luvulla, jolloin tietokirjoja sekä oppikirjoja ilmestyi yli toista sataa. Bengtsson esittelee lapsille ja nuorille suunnattuja tietokirjoja ja niiden sisältöjä sekä käännöstietokirjallisuuden historiaa. Teoksen painopisteenä on maallinen tietokirjallisuus. Monissa kirjoissa uskonnollisuus tai kristillinen maailmankatsomus on silti vahvasti läsnä. Ainoa asia, mitä jäin kaipaamaan teoksesta, oli luettelomainen bibliografia tuon ajan käännetyistä tietokirjoista, koska kirjoja on käsitelty vain rajallinen määrä.

Bengtsson pohdiskelee mielenkiintoisesti teoksessaan lasten- ja nuortenkirjallisuuden määrittelyongelmaa. Tietokirjallisuudessa nuorisokirjallisuuden ja aikuisten kirjallisuuden raja on epämääräisempi kuin kaunokirjallisuudessa. Tietokirjallisuus ei ollut aina tarkoitettu pelkästään lapsille ja nuorille tai aikuisille vaan molemmille kohderyhmille. Lapsille ja nuorille suositeltiin myös aikuisten tietokirjoja. Ajan henkeen kuului myös aktiivisuus ja kriittisyys. Lasten ja nuorten käännöstietokirjallisuudesta käytiin kirjallisuuskeskusteluja ja sitä seurattiin lehdistössä. Tätä aktiivista ja julkista keskustelua lehdistöjä myöten toivoisi Bengtssonin tavoin omallekin vuosituhannellemme koskien koko lasten- ja nuortenkirjallisuuden kenttää. 

Elävät aakkoset toimii erinomaisena oppaana lasten ja nuorten käännettyjen tietokirjojen historiaan Suomessa. Lasten ja nuorten kirjallisuushistoriallisia tutkimuksia kaivataan kuitenkin lisää ja, Bengtsson ehdottaa esimerkiksi käännöstietokirjallisuuden vaikutuksen tutkimista kotimaiseen lasten ja nuorten tietokirjallisuuteen tai kauno- ja tietokirjallisuuden yhteistä historiaa. Siinäpä kiinnostavia aiheita, joka niihin tarttuu! 

Minä innostuin Bengtssonin esittelemästä 12-vuotiaan lapsen kirjoittamasta tietokirjasta, nimittäin 1897 suomennetusta Piirteitä Helen Kellerin elämästä. Jospa saisin sen kirjastosta lainattua. Lisäksi pitäisi vihdoinkin jo yleissivistyksen takia tutustua Topeliuksen tietokirjaklassikkoon 1800-luvulla ilmestyneeseen Maamme kirjaan, josta on otettu yli 30 painosta, viimeisin 1990-luvulla. Oletteko lukeneet Maamme kirjaa?

C. J. Daugherty: Yön valitut - Night School

"Koulu näytti pahemmalta kuin hän oli kuvitellut. Kirkkaassa auringonpaisteessa jyrkän metsäisen rinteen juurella seisoi valtavankokoinen punatiilinen goottikartano."

Allie Sheridan on 16-vuotias teinityttö, joka on joutunut vaikeuksiin lain väärällä puolella. Hänen isoveljensä Christopher on kadonnut aikaisemmin salaperäisesti ja Allie kärsii paniikkikohtauksista. Vanhemmat eivät tiedä, mitä tehdä ongelmaisen tyttärensä kanssa ja lähettävät hänet kesäksi syrjäiseen Cimmerian sisäoppilaitokseen. Koulussa on tiukat säännöt pukeutumisesta lähtien ja ne on heti opeteltava. Yhteys ulkomaailmaan on hyvin rajattua eikä koulussa ole kännyköitä, tv:tä tai nettiä. Oppilaat eivät myöskään saa poistua koulun alueelta ilman lupaa. 

Alliesta tuntuukin aluksi, että hän on tullut vankilaan. Vähitellen Allielle selviää, ettei sisäoppilaitos ole mikään tavallinen koulu. Oppilaat ovat yleensä legaattioppilaita, joiden vanhemmat tai isovanhemmat ovat opiskelleet jo aikaisemmin opinahjossa. He ovat varakkaiden ja vaikutusvaltaisten perheiden lapsia. Koulussa toimii myös salainen yökoulu, joka on tarkoitettu vain valituille ja lahjakkaille oppilaille. Allie saa uusia ystäviä ja viihtyy yllätyksekseen koulussa. Hän ihastuukin, sillä koulussa on kaksi komeaa poikaa Sylvain ja Carter, jotka ovat kummatkin iskeneet silmänsä tyttöön. Uusi tulokas hämmentää oppilaita. Koulussa alkaa tapahtua pelottavia asioita, ja pian myös Allie on vaarassa. Kaikki ei ole siltä, miltä näyttää.

Yön valitut (Otava, 2013 suom. Kirsi Ohrankämmen) on jännittävän Nigt School-sarjan ensimmäinen osa. Sarja on tarkoitettu viisiosaiseksi, ja toinen osa Night School: Legasy on jo ilmestynyt alkuperäiskielellä. Sarjaa kuvaillaan nuorille aikuisille suunnatuksi romanttiseksi ja jännittäväksi fiktioksi, joka ei nykytyyliin kuitenkaan sisällä mitään yliluonnollista. Enemmänkin salaseurat ja salaliittoteoriat kuvailisivat sarjan aloitusosaa. Kirjailijan kotisivuilta voi katsoa kirjatrailereita sarjasta.

Yön valitut on myös koululaisromaani ja moderni brittiläinen sisäoppilaitoskertomus, joka on tuotu nykypäivään. Yhtälaisia piirteitä löytyy vaikkapa yli sata vuotta sitten ilmestyneeseen Meaden tyttöjen koululaisromaaniin A Wolrld of Girls. Vaikka nyt liikutaankin sisäoppilaitoksessa, joka ei ole tyttökoulu vaan sekakoulu, jossa on kumpaakin sukupuolta. Uusi tyttö koulussa, tulokkaan sopeutuminen, tyttöjen väliset ystävyssuhteet, koulun sääntöjen rikkominen, epäsuosioon joutuminen, päähenkilön tai ystävän sairastuminen, ymmärtäväinen koulun johtajatar, vaikeuksien voittaminen ja sankaritar. Modernille koululaiskertomukselle ominaisempana sisällössä on painotus tyttöjen ja poikien välisissä suhteissa romanttisina ja eroottisina vivahteina. Kirja on erittäin viihdyttävää ja koukuttavaa luettavaa ja odotan jo seuraavaa osaa.

L. T. Meade: A World of Girls: The Story of a School - tyttökirjallisuuden klassikkoja

How wonderful and facinating! Olen elänyt 1800-luvun sisäoppilaitoselämää englantilaisessa tyttökoulussa viime päivät! A World of Girls: The Story of a School on tyttöjen koululaiskertomus ja ensimmäisiä sellaisia. Se on ollut esikuva koululaiskertomuksen genrelle ilmestyessään vuonna 1886. L. T. Meade varsinaiselta nimeltään Elizabeth Thomasina Meade Smith oli tavattoman tuottelias kirjailija ja kirjoitti yli 300 kirjaa elinaikanaan. Erityisen tunnetuksi hän tuli tyttökirjoistaan. Meaden tuotannosta on ainoastaan suomennettu tämä A World of Girls nimellä Rosenhillin tytöt (suom. Salme Hirn) vuonna 1920. Suomennosta on aika vaikea saada käsiin muuta kuin lainaamalla sen yliopistokirjastoista tai varastokirjastosta. Enganninkielisenä kirjan voi ladata Gutenbergin projektista tai tilaamalla vaikka Adlibriksestä, kuten minä tein.

Kertomus alkaa siitä, kun 12-vuotias Hester Thornton joutuu lähtemään kotoa ja aloittamaan koulunkäynnin tyttöjen sisäoppilaitoksessa Lavender Housessa. Hester on kovin onneton ja ikävissään varsinkin joutuessaan eroamaan 3-vuotiaasta pikkusisarestaan Nanista. Puoliorvot sisarukset ovat hiljattain menettäneet äitinsä onnettomuudessa. Isä haluaa vanhimmalle villikkotyttärelleen kunnollisen kasvatuksen.

" I am going to dreadful place, and the thought of that, and parting from little Nan, are the reasons why I cried. I am going to prison - I am indeed."

Lavender Houseen saapuessa Hester kohtaa koulun suosituimman ja hauskimman tytön Annie Forestin, joka loukkaa ajattelemattomasti pelokasta koulutulokasta heti alkuun. Hester ei voi sietää sen jälkeen koko tyttöä ja joutuu epäsuosioon muiden oppilaiden silmissä. Uutta oppilasta pidetään jörönä ja ylpeänä tyttönä, joka siitäkin huolimatta uskaltaa kritisoida Annien villiä ja keppostelevaa käytöstä. Koulun rakastettu johtajatar on ottanut Annien kasvatikseen, koska hänen äitinsä on myös kuollut. Isä taas on teillä tietämättömillä.

"...you know as well as I do that she is very naughty girl. I suppose it is because of her pretty face, continued Hester, that you are all so unjust, and blind to her faults."

Koulumaailmaa rytmittävät tarkat säännöt, rutiinit ja järjestys, joihin Hester sopeutuu melko nopeasti. Hän on tunnollinen ja ahkera oppilas. Samaa ei voi sanoa hänen laiskasta huonetoveristaan Susanista, joka tykkäisi vain nukkua ja herkutella. Joka aamu koulun arki alkaa seitsemältä kappelissa hartaushetkellä. Aamu- ja iltapäivisin on opetusta, mutta tytöillä on välissä vapaa-aikaakin, jota vietetään seurustellen leikkihuoneessa tai ulkona. Koulussa on noin viisikymmentä oppilasta ja nuorimmat heistä ovat vasta pieniä lapsia. Eräänä päivänä koulussa alkaa tapahtua kummia, kun tyttöjen pulpeteista löytyy ikäviä yllätyksiä. Annieta pidetään syyllisenä ja Hester on täysin vakuuttunut asiasta. Annien ja Hesterin välit tulehtuvat tapahtumien myötä ja Annie päättää kostaa, kun Hesterin pikkusisko Nan muuttaa myös kouluun asumaan. Äidillinen Annie voittaa Nanin rakkauden ja tekee Hesterin mustasukkaiseksi.

"Annie became fascinated by the idea; how completely then she would have revenged all her wrongs on Hester!"

Annie menettää suosikkiasemansa ja varsinkin, kun ikävät kepposet jatkuvat. Meaden Annien ja Mary Marckin Hertan hahmoissa on samanlaisia piirteitä ja myös syntipukin asemaan joutuminen. Yllättävät ja dramaattiset juonenkäänteet kirjassa viihdyttävät loppuun asti. Tyttökirjamaisesti Annie sairastuu lopussa vakavasti ja Hester on omantunnon tuskissa. Annien kadonnutkin isä palaa takaisin, joka taas tuo mieleen Anni Swanin Iris Rukan. A Worl of Girls kuvaa hyvin kiinnostavasti tyttöjen välisiä suhteita, jännitteitä ja myös kilpailutilanteita.

"Hester, from being her enemy, was now her dearest and warmest friend."

Oli aivan ihanaa lukea tätä englanniksi ja seuraavaksi aion tutustua toiseen suosittuun tyttöjen koululaisromaaniin maailmalla. Sitä ennen kuitenkin mennään nykypäivään ja bloggaan pian tämän päivän tyttöjen koululaisromaanista, jonka luin samaan aikaan Meaden kanssa.

"A School is like a little world, and popular opinion is apt to change with great rapidity."

Ai, niin! Unohtui kertoa, että koulussa oli kielletty lukemasta Jane Eyreä! Jane Eyre eli Kotiopettajattaren romaani (1847) on toiminut varmasti Meaden esikuvana koululaisromaanista ja erityisesti sisäoppilaitoskertomuksesta.