Sara ja kultainen tie (2011) on Sisko Ylimartimon uusin suomentama teos Montgomeryn varhaistuotannosta. AlkuperäisteosThe Golden road ilmestyi sata vuotta sitten (1913) ja se on jatkoa Sara Tarinatytölle (The Story Girl, 1911). Saran serkku Beverley King jatkaa lapsuuden kultaisia muistelujaan Prinssi Edwardin saarella. Bev, Sara, Felicity, Cecily, Felix, Dan, Peter ja Sara Ray muodostavat kiinteän ystäväporukan ja he perustavat oman lehden. Sara kertoo tarinoita edelleen, mutta tässä jatko-osassa myös muut henkilöhahmot tulevat enemmän näkyviin omina persooninaan ja lukija tutustuu heihin paremmin. Uusi kiinnostava piirre Tarinatytössä paljastuu, kun hän kertoo näkevänsä ajatukset väreissä, ehkäpä tämä selittää, miksi hänen kiehtova äänensäkin on kuin väri. Värikkäitä tapahtumia riittää muutenkin, kun nuoret joutuvat lumimyrskyyn ja pelastuvat pelkäämänsä Peg Powenin avulla, jota he pitävät noitana. Ujon miehen tarina, josta kerrotiin ensimmäisessä osassa saa myös romanttista jatkoa. Hilpeätä tilannekomikkaakin on luvassa, kun Eliza-täti saapuu yllätysvierailulle.
Beverley kirjoittaa muistelmiaan noin neljäkymmentä vuotta tapahtumien jälkeen ja hän vihjaa myös nuorten tulevaisuuteen. Sekä Peg että Sara ennustavat, mitä heille kaikille tulee tapahtumaan. Koko kirjan pohjavire on hyvin kaihoisa ja surumielinen, tietoisuutta eroamisesta ja lähtemisestä. Kaipaus on niin voimakasta, joka vaikuttaa lukijaankin. En voi olla mainitsematta, että kaimani Sara tuli taas uniini. Montgomeryn luomat henkilöhahmot ovat hyvin eläviä ja todellisen tuntuisia ja hänellä on ollut todellisesta elämästään esikuvia henkilöhahmojensa taustana. Montgomeryn oma täti oli mainio tarinankertoja ja Sara ja kultainen tie on omistettu hänen muistolleen. Minusta Montgomery onnistuu kaikista parhaiten kuvaamaan lasten maailmaa, heidän herkullista ja välillä eripuraista dialogia näissä Sara kirjoissaan, kun vertaan Anna-sarjaan, josta tulen kirjoittamaan myöhemmin. Olen myös huomannut, että kissat esittävät hyvin tärkeää osaa Montgomeryn kirjoissa.
Sisko Ylimartimo on kirjoittanut kirjaan jälkisanat ja hän on tehnyt valtavan työn suomentaessaan Montgomeryn ennen suomentamatonta tuotantoa 2000-luvulla. Minusta hänelle pitäisi antaa tunnustus tästä tärkeästä tekemästään työstään. Ylimartimo on kahdesti väitellyt, taidehistorian lehtori ja lastenkirjallisuuden dosentti, joka on perehtynyt tutkijana ja kääntäjänä Lucy Maud Montgomeryn elämään ja tuotantoon. Minä taas jatkan matkaani tutustumalla vielä Marigoldiin ja Pattiin ja sen jälkeen Annaan ja muihin ystäviin. Koska olen niin viehättynyt Montgomerystä, niin hankin hänen uusinta tuotantoaan myös omaan verkkokirjakauppaani.
"Mitään emme menetä niin kauan kuin muistamme sen." (s. 223)
Noita kirjojahan hän näköjään kirjoittanut vaikka kuinka monta..
VastaaPoistaKiitos hienosta teksistä, Sara! Olen samaa mieltä, että Sisko Ylimartimo ansaitsisi jonkinlaisen tunnustuksen siitä hyvästä työstä, jota tekee Montgomeryn kanssa Suomessa.
VastaaPoistaMinä en ole vielä lukenut yhtään näitä Sara-kirjoja, aion kyllä! Sinulla taas on Marigold ja Anna ja muut ystävämme edessä. Itselleni ne kumpikin olivat oikeita merkkitapauksia vuonna 2009, jolloin omaa blogiani aloittelin. Mielekkäitä lukuelämyksiä siis luvassa sekä sinne että tänne. :)
Hieno arvostelu ja olen aivan samaa mieltä, että Sisko Ylimartimolle ehdottomasti tunnusts hänen työstään sekä kääntää Montgomeryn tuotantoa että tuoda kirjailija Montgomery meille tutuksi. Itse pidän Sisko Ylimartimon kirjaa Anna ja muut ystävämme todellisena avaimena Montgomeryn ymmärtämiseen. Ja lopullinen sinetti tulee kirjasta Annan jäähyväiset...
VastaaPoistaOlen lukenut Pat-kirjat ja pidin kovasti teoksesta Pat -Vanhankartanon valtiatar. Siinä Montgomery kuin peilaa itseään ja tarkkavaistoinen lukija kyllä huomaa, mitä hänellä on mielessään. Olen lukenut myös Marigoldin lumotun maailman ja pidin siitäkin.
Tämä Sara -sarja on kuin tilaustyö Sinulle!
Hei Lumiomena ja kiitos! Menin etsimään blogistasi kirjoituksiasi ja laitoin sinne kommenttia myös. Hienoa, että Sara-kirjat kiinnostavat ja olisi kiva sitten kuulla sinun lukukokemuksistasi niiden parissa. :)
VastaaPoistaHei Leena ja kiitos sinulle! Anna ja muut ystäväämme tekstiä vilkuilin jo vähän, mutta haluan ensin lukea Patista ja Marigoldista ja tutustua heihin ennen kuin perehdyn Ylimartimon analyysiin.
Ehkäpä meidän joskus pitäisi tehdä kirjabloggaajatreffit Prinssi Edwardin saarelle?
Hei Hannele
VastaaPoistaOnko Sara-kirjoja käännetty ruotsiksi? Minkähän verran Montgomeryn tuotantoa on käännetty ruotsiksi? Oletko kerännyt niitä?
Mä olen varmaan aiemmin täälläkin tätä mainostanut, mutta mainostan silti. Montgomery-elämäkerta "The Gift of Wings" on ihan uskomattoman hyvä ja kattava elämäkerta. Kirjoittaja Mary Henley Rubio on pitkäaikainen Montgomery-tutkija. Ylimartimon kirjan olen lukenut ja se on ihan hyvä, mutta jää kevyeksi katselmukseksi verrattuna Rubion paksuun ja tarkkaan elämäkertaan. Rubion kirjaa ei jostain kumman syystä ole suomennettu, mutta jos yhtään osaa englantia, suosittelen erittäin lämpimästi kirjaa.
VastaaPoistaHei Salla ja kiitos vinkistäsi! Kävin lukaisemassa esittelyäsi kirjasta. Harmittavan vähän suomennetaan kirjailijoiden elämäkertoja. Itse haluaisin, että Elizabeth Gaskellin Charlotte Brontën elämäkerta vihdoinkin suomennettaisiin. En ole vielä saanut hankituksi englanninkielistä, joka on kirjoitettu jo 150 vuotta sitten. Kirjastoista kirjaa on vaikeaa saada.
VastaaPoista