Nuorten kirjailijoita tapaamassa

Olen muuttanut blogini ulkoasua hieman keveämmäksi, kun kyllästyin siihen kirkkaan vihreään väritykseen. Lumisateetkin on toivon mukaan loppumassa ja kesää kohden mennään. Valitsin ulkoasuni kuvaksi nyt raikkaat, kesäiset kukat (en tiedä kyllä, mitä kukkia ne ovat). Jatkossakin valokuva voi vaihtua fiiliksistä riippuen, joten älkää ihmetelkö, jos blogini joskus taas näyttää vähän erilaiselta. Vaihtelu virkistää!

Olen tutustunut viimeaikoina uusiin nuortenkirjoihin, joihin minua innosti nuorten kirjailijoiden tapaaminen kirjailijatalo Villa Kivessä 25.3. Osallistuin "Perinteitä ja uusia tuulia"- seminaariin lasten- ja nuortenkirjallisuuden alalta. Seminaarissa kirjailijavieraina olivat Hellevi Salminen, Terhi Rannela ja Rauha S. Virtanen, joita haastateltiin. Entuudestaan olen lukenut Hellevi Salmista ja Rauha S. Virtasta. Terhi Rannela taas edustaa uutta sukupolvea nuorisokirjallisuuden alalta ja olen nyt tutustumassa hänen tuotantoonsa.

Hellevi Salminen (ylh. kuvassa) on pitkän linjan palkittu lasten- ja nuorten kirjailija, jonka ensimmäinen kirja Baby ilmestyi 1962. Hellevi on kirjoittanut tähän päivään saakka ja lisäksi myös näytelmiä ja televisiodramatisointeja. Minulla on hänen teoksistaan Paperisiili (1967) ja Sanovat Allisoniksi (1972). Sivari vuodelta 1984 on hänen tunnettuja teoksiaan, mutta on vaikeaa nostaa hänen laajasta tuotannostaan yksittäisiä teoksia. Hellevi Salmisen teoksista lisää tässä linkissä. Kuulin seminaarissa hänen kirjastaan Siipiä vaille enkeli (2000), joka kertoo nunnista ja luostarielämästä ja se minua kiinnostaisikin Hellevin tuotannosta seuraavaksi lukea.

Terhi Rannelan (kuvassa) tuotantoa olen nyt innostuneena lukenut, kun kuulin seminaarissa näytteitä hänen teoksistaan. Susakin kehui juuri lähettämässään kommentissaan Terhin kirjoja. Ensimmäiseksi luin Amsterdam, Anne F. ja minä (2008), joka oli todella mukaansa tempaava. Kirjan päähenkilö 15-vuotias Kerttu matkustaa äitinsä kanssa Amsterdamiin syyslomallaan. Kerttu selvittelee ihmissuhteitaan ja pohtii samalla omaa seksuaalista identiteettiään. Amsterdamia kaupunkina on kuvattu hyvin elävästi ja tuntuu kuin samalla itse matkustaisi mukana kirjan henkilöiden kanssa. Koskettavaa oli kuvaus Anne Frankin piilopaikasta, jossa Kerttu käy äitinsä kanssa. Olen lukenut lapsuudessani Anne Frankin päiväkirjan ja se teki silloin minuun syvän vaikutuksen. Kirjahyllyssäni odottaa siitä uudempi versio ja Terhi hyvin muistutti minua kirjallaan sen olemassolosta. Terhin esikoisteos on nimeltään Puhdas valkoinen (2004), jonka luin myös. Goa, Ganesha ja minä (2009) on lukulistallani seuraavaksi ja kirja on jatkoa Kertun tarinaan, mutta se kerrotaan tällä kertaa hänen tyttöystävänsä Miran näkökulmasta. Sarjalle on tulossa myös kolmas osa. Ihanaa päästä taas nojatuolimatkalle ja eksoottiseen Intiaan! Terhi pitää myös omaa blogia, jossa voitte lukea hänen ajatuksistaan.

Seminaari ja kirjailijoiden tapaaminen oli erittäin antoisaa ja jännittyneenä tilaisuuden lopussa pääsin hieman jututtamaan kirjailijoita ja sain tietysti omistuskirjoitukset kirjoihini, paitsi Terhin, kun ei minulla vielä silloin yhtään hänen kirjaansa. Terhi muuten rohkeasti puhui kirjoistaan tyttökirjoina, kun taas joidenkin mielestä nuortenkirjoja ei pitäisi jaotella sukupuolen mukaan. Minä olen varmaan jäävi tähän sanomaan mitään, mutta minusta on hienoa, että Terhi Rannela jatkaa uuden sukupolven suomalaista tyttökirjagenreä! Seminaarin loppukeskustelussa yllätykseksi nousi esiin, että Suomessa sensuroidaan jonkin verran kirjailijoiden tekstejä, jotka on suunnattu nuorille kuten esimerkiksi alkoholin, huumeiden ja tupakan käytöstä. Kotikirjastossani esimerkkinä tästä sensuurista Terhin kirjoja on sijoitettu luokkaan nuoret aikuiset.

Jäittekö ihmettelemään, miksi en mainitse mitään Rauha S. Virtasesta? Sitä saatte jäädä odottamaan seuravaan postaukseeni...