"Panin merkille, että St. Oswaldin koulu oli miltei täydellisesti katseilta suojassa, näkyvyyden päärakennuksille esti pitkä ajotie, jota reunustivat - siihen vuodenaikaan lehdettömät - lehmukset, ja alue oli ympyröity joka puolelta muureilla ja pensasaidoilla. Portin takana saatoin kuitenkin nähdä nurmen, jonka isäni oli ajanut juovikkaan täydelliseksi, krikettikentän ja sen siististi leikatut pensasaidat, kappelin, jota koristivat tuuliviiri ja latinankieliset kirjoitukset. Portin kautta pääsi maailmaan, joka oli minulle yhtä outo ja etäinen kun Narnia tai ihmemaa Oz, maailma, johon minä en voisi ikinä kuulua."
"Tekisin sen hienostuneemmin, yrittäisin hämäystä, joka ikiaikaisessa röyhkeydessään olisi turvallinen ja jossa juuri sen vuoksi piili tuhon siemen. Uudella rajalla oli minulle haaste. Ja se haaste oli murha"
Uusi kirjailija-tuttavuus, johon tänä syksynä olen tutustunut, on Joanne Harris. Suuren vaikutuksen pitkästä aikaan minuun teki hänen romaaninsa Herrasmiehiä ja huijareita. Kirjasta huokuu vanhan ajan ihana englantilainen poikakoulutunnelma. Romaani pitää lukijan psykologisessa otteessaan jännittävään ja yllätykselliseen loppuunsa saakka. Lukukokemuksena teos muistutti mielestäni tyyliltään Donna Tartin romaania Jumalat juhlivat öisin, jonka luin muutama vuosi sitten. Kummatkin romaanit edustavat psykologista jännityskirjallisuuden genreä, jossa korostuu ihmiset ja heidän motiiviensa psykologiset kuvaukset jännitysmomenttien ohella.
Harrisista innostuneena luin häneltä toisenkin romaanin nimeltä Sarkaa ja samettia, joka sijoittuu ajallisesti kauemmas historiaan. Kun Herrasmiehessä ja huijareissa on miljöönä poikakoulu ja toimijoina ovat opettajat sekä oppilaat, niin Sarkaa ja Sametin miljöönä toimii luostari ja henkilöinä ovat nunnat sekä näyttelijät. Kummankin romaanin teemoina heijastuvat kosto ja väärä henkilöllisyys, jotka ovat minusta hyvin kiehtovia aiheita. Harrisia varmasti tulen lukemaan jatkossakin. Hänen uusin teoksensa Karamellikengät, joka on jatkoa Pienelle Suklaapuodille (olen nähnyt elokuvana) kiinnostaa. Vielä palatakseni Herrasmiehiin ja huijareihin, niin yllättävää loppuratkaisua en täysin arvannut oikein, vaikka aika lähellä olinkin... ja koska pidin kirjasta niin paljon, hankin sen myös lahjaksi läheiselleni.
Lopuksi kiitos "kirjojen ystävälle" kommentista tyttökirjallisuus-projektistani. Tämä kannustaa jatkamaan projektiani seuraavaksi Merri Vikin hauskojen Lotta-kirjojen parissa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti