Ylioppilasjuhlan tuntua - Raili Autiala: Viimeinen lukukausi

Taas alkaa olemaan se aika vuodesta, kun uudet uudet ylioppilaat painavat valkolakin päähänsä. Juhlavaan tunnelmaan virittäydyin vanhan ajan tyttöjen koululaisromaanilla. Raili Autialan Viimeinen lukukausi (1938) kertoo 18-vuotiaasta abiturientti Liisasta ja hänen viimeisestä vuodestaan koulussa. Viimeinen vuosi teettää kovasti työtä. On läksyjä, kokeita, tenttejä ja jännittävät ylioppilaskirjoitukset, joihin luetaan ahkerasti. Liisa on muuttanut maalta koulukaupunkiin pikkusiskonsa kanssa. Vanhemmat lähettävät kotoa rahaa, koska koulunkäynti ja asuminen on maksullista. Omien lasten kouluttamista pidetään perheessä tärkeänä, vaikka penniä venyttäen. On mahtavaa, että meillä suomalaisilla on nykypäivänä ilmainen koulutus aina korkeakouluopintoihin saakka ja pysyköön näin!

Koulun opettajat ovat ankaria ja varsinkin uusi maantiedon opettaja maisteri Alanko. Hän vaatii oppilailta paljon. Liisan paras ystävä lahjakas ja taiteellinen Ruth uskaltaa nousta vastustamaan läksyjen määrää. Muu luokka on ensin kauhuissaan, mutta tukee Ruthia. Maisteri, jota myös koulun oppilaat nimittävät Mungoksi erään petoeläimen mukaan, jatkaa opetusta niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Rehtori kyllä pitää oppilaille puhuttelun tunnin jälkeen ja muistuttaa, että opettajat haluavat vain oppilaidensa parasta! Toki Ruth ja Petteri, joka myös uskalsi ääneen asian ilmaista, käyvät myöhemmin pyytämässä Mungolta anteeksi. Vapaammaksi noista ajoista opettajien ja oppilaiden väliset suhteet ovat muuttuneet, mutta opettajien kunnioittaminen olisi ihan hyvä asia muistaa nykypäivänäkin!

Elämä ei ole pelkää opiskelua ja koulua. Liisa hiihtää, lukee romaaneja ja runoja, käy kutsuilla ja tanssimassa. Koulun ja opetuksen päättyessä Liisa on haikea ja ikävöi luokkaansa. Ruthille taas kehittyy kevään aikana salainen romanssi ja hän paljastaa myöhemmin Liisalle menevänsä kesällä kihloihin maisteri Alangon eli Mungon kanssa! Opettajan ja oppilaan välinen suhde siispä, mutta täysin luvallinen, koska Ruth ei enää käy koulua! Ruth aikoo jatkaa opiskelua ja haaveilee arkitehdin ammatista. Kirjoittaapa hän laudaturinkin. Liisan arvosanaa ei kerrota, mutta tulevaisuudesta mainitaan, että hänestä tulisi hammaslääkäri.

Viimeinen lukukausi on viehättävä tyttökirja ja kiinnostava ajankuvaus kouluvuodesta. Kirja on Otavan Tyttöjen kirjastosarjaa, mutta harvinaisempi ja sitä on vaikea saada mistään. Kauniin kannen on kuvittanut Martta Wendelin. Osallistun tällä kirjalla myös Marian tuntemattomat tyttökirjat-haasteeseen. Jaan teille vielä lopuksi nämä kevään juhlavat ja ruusuiset tunnelmat:

"Ja hän tunsi itsensä äkkiä niin onnelliseksi, että sydämeen koski. Sama tunne jatkui yhä hänen marssiessaan tovereineen juhlasaliin ja kuunnellessaan suvivirttä, joka valtavana täytti salin. Ja rehtorin alkaessa puhua kasvoi tuo tunne niin voimakkaasti, että hän pelkäsi purskahtavansa itkuun. Rehtori puhui ensin kaikille yhteisesti ja kohdisti sitten sanansa niille, jotka tänään nuorina ylioppilaina jättäisivät koulun. ...Toivon teidän tulevan onnellisiksi ja menestyvän. " (133)