Juhannuksena en saanut luetuksi yhtään kirjaa loppuun vaan olen jumissa yhden sarjamurhaajatrillerin kanssa. Apuun pyysin Neiti Etsivän, joka on sopivan kevyttä ja jännittävää lukemista, jotta voin jatkaa taas sen toisen kirjan parissa. Paula kyllä auttaa aina!maanantai 25. kesäkuuta 2012
Carolyn Keene: Neiti Etsivä kummitustalossa
Juhannuksena en saanut luetuksi yhtään kirjaa loppuun vaan olen jumissa yhden sarjamurhaajatrillerin kanssa. Apuun pyysin Neiti Etsivän, joka on sopivan kevyttä ja jännittävää lukemista, jotta voin jatkaa taas sen toisen kirjan parissa. Paula kyllä auttaa aina!keskiviikko 20. kesäkuuta 2012
Lastenkirjastoauton kyydissä
Pääsin tänään lastenkirjastoauto Snadin kyytiin aurinkoisessa Helsingissä. Snadi kiertelee aamupäivisin helsinkiläisissä päiväkodeissa ja kouluissa. Tänään oli viimeinen päivä ennen kirjastoauton kesätaukoa. Lomista johtuen toiminta oli jo hiljentynyt, ja päiväkodeista enimmäkseen palauteltiin kirjoja. Koululaiset ovatkin jo kesälaitumella, mutta lukukausien aikana on vilkasta, kun monet luokat käyvät kirjastoautossa ja oppilaat täyttävät auton. Snadi kiertää yli 50 päiväkodissa ja 25 alakoulussa. Se käy niissä keskimäärin kerran kuukaudessa.
 Lastenkirjastoauton aineisto on tietenkin pääasiassa lasten ja nuorten aineistoa. Valikoimaa on runsaasti, jota vaihdetaan tietyin väliajoin. Uutuuksiakin löytyy kivasti. Nuorten suosikkilukemista on fantasiakirjallisuus, ja pojat tykkäävät erityisesti lukea tietokirjoja sekä sarjakuvia.
 Enimmillään lastenkirjastoauto käy viidessä kohteessa aamupäivisin, mutta jatkaa sitten iltaisin lähiöissä kiertelyä yhdessä toisen kirjastoauton Staran kanssa. Tänään ehtii vielä käydä, jos joku teistä liikkuu Helsingin suunnalla. Aikataulusta näkee kirjastoautojen kellonajat ja pysäkit. Seuraavan kerran kirjastoautot palaavat liikenteeseen 30.7.
Kirjastosta ei tietenkään voi lähteä ilman kirjoja ja niitä minulle kertyikin kassillinen, kun sain niin hyviä vinkkejä! Innostuin äänikirjoista ja saduista, kun ajattelin että niitä on kiva kesällä kuunnella pitkillä automatkoilla lasten kanssa. Lisäksi luontokirjat tekivät kauppansa ja odotan malttamattomana pääseväni tutkimaan lintukirjaa, josta voi kuunnella 150 eri linnun ääntä. maanantai 18. kesäkuuta 2012
Kirsti Kuronen: Omenapuu laulaa
 Kirsti Kurosen Omenapuu laulaa (Karisto, 2012) on täydellinen kesäkirja niin nuorille kuin varttuneemille nuorille sellaisille kuten minä. Ikärajoista viis! Joskus olen miettinyt tarvitsemmeko näitä ahtaita kirjojen luokitusrajoja kuten aikuisten kirja, nuortenkirja, nuorten aikuisten kirja. Nuorista kertova kirja voi myös saada molemmat luokitukset kuten Enorannan Gisellen kuolema. Montgomeryn uudemmat suomennokset on luokiteltu taas pääsääntöisesti aikuisten kirjoihin, vaikka kirjastossa ne automaattisesti sijoitetaan nuortenkirjojen joukkoon. Aikanaan Salingerin Sieppari ruispellossa oli suunnattu aikuislukijoille, mutta siitä tulikin suosittu nuorison keskuudessa. Entäs sitten Huotarisen Valoa Valoa Valoa, joka on suunnattu nuorille, mutta näyttäisi olevan suosittu nimenomaan aikuislukijoiden keskuudessa. Yleensä kirjojen kansikuvat paljastavat meille, keille kirja on suunnattu. Mitä jos kirjat olisivatkin onnellisesti sekaisin samassa paikassa? Sekoittaisiko se meitä liikaa ja varsinkin jos kansikuvituksesta ei voisi päätellä mitään? Onko jyrkkä rajanveto nuorisokirjallisuuden ja aikuisten kirjallisuuden välillä kuitenkin nykyään hämärtymässä? "Näen hirven
istumassa omenapuussa,
tänään kaikki on mahdollista.
Vaivihkaa hirvi sanoo päivää
jokaiselle madolle,
sanoo sarvipäivää.
Näen hirven
uivan sammakkoa.
Tänään kaikki on mahdollista." (Kuronen, 274)
torstai 14. kesäkuuta 2012
Kaari Utrio: Viipurin kaunotar
torstai 7. kesäkuuta 2012
Selma Lagerlöfin kauhukirjallisuutta - Aarne herran rahat
"Kesken työnsä Elsa tunsi kasvoillaan kylmän henkäyksen, ikään kuin olisi ovi ollut raollaan. Hän katsahti ja näki kuolleen kasvinsisarensa seisovan edessään lattialla." (82)
lauantai 2. kesäkuuta 2012
Saran tyttökirjamaraton 24h
 Vuorokauden kestäviä lukumaratoneja on pidetty viimeksi Hannan, Karoliinan ja Sonjan blogeissa, joita olen seurannut innostuneena. Osallistuin jo huhtikuussa suuremmitta mölyittä Read-a-Thon-haasteeseen ja luin tutkimukseeni liittyviä tyttökirjoja. Lukusaaliini jäi varsin pieneksi vuorokauden aikana, koska luin myös tietokirjoja samalla, tein muistiinpanoja sekä nukuin vähän liikaakin. Siitä kuitenkin starttasi parin kolmen viikon tyttökirjojen lukuputki, jonka aikana luin parisenkymmentä kirjaa. Kirjoitan kirjoista tiivistelmiä, mikä on varsin hidasta. Tiivistelmiä pitäisi vielä kirjoittaa kymmenestä kirjasta. Nyt yritän taas uudestaan 24 tunnin lukumaratonia, koska artikkelin kirjoittamiseni deadline taas lähestyy! Aika on varsin otollinen, koska perhekin on poissa jaloista.1. L. T. Meade: A World of Gilrls: The Story of a School (1886) lajin varsinainen klassikko
2. Mary Marck: Luokan ikävin tyttö (1925)
3. Mary Marck: Minnan syyslukukausi (1926)
4. Mary Marck: Luokan merkkihenkilöitä (1930)
5. Mary Marck: Toverien kesken (1933)
6. Helga Nuorpuu: Ruusula-sarja; Anjan onni (1926)
7. Helga Nuorpuu: Ruusula-sarja; Tyttö veitikka (1927)
8. Helga Nuorpuu: Ruusula-sarja; Pirkon uusi ystävä (1928)
9. Helga Nuorpuu: Ruusula-sarja; Ruusulan viimeinen tyttö (1929)
10. Helga Nuorpuu: Erilainen kuin toiset (1931)
11. Maija Åkerman-Tudeer: Vaalea ihanteeni (1926)
12. Tuomi Elmgren-Heinonen: Luokan arvoitus (1931)
13. Terttu Pajunen: Perheen yhdestoista lapsi (1937)
13. Eila Kaukovalta: Tuntematon Marianna (1938)
14. Aili Konttinen: Koulun reiluin luokka (1940)
15. Väinö Pelkonen: Kadettisulhanen (1948)
16. Anneli Penttinen: Maija ja muut (1951)
17. Helvi Karahka: Tiina ja hänen toverinsa (1953)
18. Soile Kaukovalta: Teinitytön ikkuna (1953)
19. Mirja Vesala: Mustekala (1954)
20. Marita Lindquist: Maleenan joulu (1969) (ei liity varsinaisesti tutkimukseeni)
 1. Aili Konttinen: Koulun reiluin luokka (208 s.)"Päivä on sammunut metsän taa,
 2. Soile Kaukovalta: Teinitytön ikkuna (165 s.)
 3. Mary Marck: Luokan merkkihenkilöitä (195 s.)Marckin koululaisromaaneista valitsin sitten tämän kirjan jo aamuyön tunteina. Nukkuminen vei lukuaikaa! Vaikka linnut pirteinä visersivät, niin pääni oli raskas ja oli vaan todettava, että ilman unta ei jaksa. Aamupalani paahtoleipää marmelaadin ja teen kera nautiskelin puolen päivän jälkeen. Lukemisen aloitin klo 12.20 ja lopetin 14.20. Pientä taukoa välissä.
Luokan merkkihenkilöissä pääosissa on oppikoulun kuudesluokkalainen Leena Alamaa ja hänen luokkatoverinsa, erityisesti Elsi, Maissi, Tomi ja Allan, jotka perustavat yhdessä salaisen kerhon Tulevaisuuden liiton. Myöhemmin mukaan liittyy myös musikaalinen Marius. Nuoret eivät halua elää tavallista elämää vaan kokea seikkailuja ja tulla joksikin - suureksi ja kuuluisaksi. Tässä kirjassa oli ihanaa sellaista nuoruuden intoa ja unelmointia ja jäin miettimään omiakin nuoruuden haaveitani. Tyttöjä ei urahaaveissa rajoita mitkään sukupuoliroolit. Maissi haaveilee insinöörin ammatista ja Elsi haluaa lentäjäksi. Leenan toiveena on enemmän perinteinen tyttökirjamainen haave - kirjailijan ura. Se, mihin kiinnitin huomion oli pojilla esiintyvä sodan ihannointi. Tietyllä tapaa minun teki pahaa lukea, kun luokka kokoontui Voffen (hauska nimi) luokse ja Arvo, joka rakasti sotaa jäi katsomaan Voffen isän asekokoelmaa. Mutta ei vedetä liian nopeita johtopäätöksiä! Kirja on ilmestynyt 1930. Itse asiassa aikaisemmin lukemassani Salme Setälän 20-luvulla ilmestyneessä koululaisromaanissa Seitsemäs luokka pojat räjäyttävät pommin koulussa (ulkohuussissa). Näissä on tietynlaista kepeyttä vakavavista asioista, mutta ehkä nykyaikana siihen vain suhtautuu todella herkistyen. Koululaisromaaneille tyypillisenä Luokan merkkihenkilöissä esiintyy lunttaustapaus algebran kokeissa ja viaton eli Leena uhrataan tai melkein. Oikea syyllinen lopulta tunnustaa. Syvennyn kirjaan myöhemmin uudestaan tiivistelmää tehdessäni, mutta tässä oli jotain sellaista nuoruuden onnellisuutta ja valoisuutta, mistä pidin!
Nyt varmaan lähden vähäksi aikaa ulos kävelylle saamaan raitista ilmaa. En tiedä lopetanko haasteen 20.45 vai 21.40, jolloin varsinaisesti aloin lukemaan. Tiivistelmiä en näillä näkymin ehdi kirjoittaa, jos aion lukea uusia kirjoja. 4. Salme Sadeniemi: Pension Grunérin tytöt (159 s.)
Lukusuunnitelmat meni uusiksi ja tätä kirjaa ei ole edes ylläolevassa listassani! Olen pitkään aikonut lukea tämän kirjan ja se tuli yhtäkkiä mieleeni. Halusin vaihtaa vuosisataa ja Pension Grunerin tyttöjen kanssa pääsin 1850-luvulle. Eletään Hämeenlinnassa jyrkän sääty-yhteiskunnan maailmassa. Kaupungin kuvernöörin tanssiaiset ovat suurtapauksia, tehdään rekiretkiä ja huvitellaan seurapiireissä. Eva, joka on maalaispapin tytär asuu tätinsä luona kaupungissa ja käy mamselli Grunérin tyttökoulua. Koulussa puhutaan ruotsia ja ranskaa. Ei-aatelittomia kutsutaan mamselleiksi, kun taas aatelisia neideiksi. Sofie, Olivia, Aline ja Ernestine ovat Evan hyviä ystäviä ja muita kirjan henkilöitä. Kirjassa kuvataan hyvin säätyläisten eroja, kauhistellaan fennomaaneja ja suomen kielellä puhumista, vastustetaan rautatien tuloa Suomeen sekä naisten itsensä elättämistä. Eva tekee kuitenkin toisin ryhtyessään opettajaksi mamselli Grunérin koulussa. Aidontuntuista ajankuvausta, historiaa ja romantiikkaa sisältävä kirja, jonka kirjailija väittää perustuvan tositapahtumiin. Viehättävä kirja, jonka jälkeen tuli vähän surullinen olo.
Aloitin kirjan lukemisen 16.30 ja lopetin 18.10. Olen herkutellut mansikoilla, juustoilla ja mukillisella cafe lattea. Vielä pitäisi ehtiä lukemaan yksi kirja. Kello on jo sata! kuten Elsi sanoi Marckin kirjassa.
5. Helvi Karahka: Tiina ja hänen toverinsa (130 s.)
Kirjan lukemisen aloitin klo 19.30 ja lopetin 20.25. Nopealukuinen kirja ja muistiinpanoja merkitsin tarralapuilla, koska se on kirjaston kirja. Lukulistani kirjoista muutamat on lainattu kirjastoista.
Kirja alkoi lupaavasti ahdistunut Eeva, joka lintsaa koulusta. Sakari-veli on joutunut huonoon seuraan; pelivelkoja, juo ja potkut töistä. Veli on Eevan holhooja, koska perheen äiti on sairastunut ja on parantolassa (isä kuollut). Olisikohan tässäkin kyseessä tuo suomalaisia vaivaava tuberkuloosi kuten Konttisen kirjassa? Luokkatoveri Tiina ryhtyy kuitenkin järjestelemään Eevan ja Sakarin asioita ja kaikki järjestyy nopeasti ja vähän liiankin helposti. Sakari osoittautuu kelpo pojaksi, joka töiden ohessa opiskee ylioppilastutkintoa varten. Tiina on oppikoulun neljäsluokkalainen ja maailmanpantaja. Onko tässä ollut esikuvaa Anni Polvan luomalle Tiina-hahmolle? Tiina ja hänen toverinsa on ilmestynyt kolme vuotta aikaisemmin ennen ensimmäistä Tiina-kirjaa.
Kirjassa otetaan kantaa koulumaailman asioihin. Oppilaat eivät tunne toisiaan eikä opettajat oppilaitaan. Vanhemmat pitäisi myös ottaa huomioon ja mukaan yhteisiin kokoontumisiin. Yhtä suurta perhettä! Ehdotetaan luokkayhdistyksen perustamista ja toivotaan oppilashuoltoa. Tuli mieleeni, onko kirjailija toiminut opettajana tai muuten vaan seurannut kouluasioita. Yritin etsiä Helvi Karahkasta tietoja, mutta en näin äkkiseltään löytänyt. Muita tyttöromaaneja hän ei ole kirjoittanut, mutta toimittanut lastenkirjoja. Kirjassa myös pohditaan tyttöjen ja poikien eroja ja yhtäläisyyksiä. Niihin palaan tarkemmin tiivistelmässäni. Kiinnostavaa oli myös tyttökirjoista puhuminen!
"- Ja Anna-kirjat, muisti Irma. - Miksei niitä elokuvata?
- Ehkä se on hyväkin, arveli Tiina. - Pilaisivat vain koko kirjan. Kyllä äitiä ja minua peloitti, kun menimme ensi kertaa katsomaan Pikku naisia, peloitti, että amerikkalaiset filmiherrat ovat tehneet siitä joutavaa himphamppua. Sillä mitä he ymmärtävät tyttökirjoista! (89)
Hauskaa! Olen myös naurannut ääneen tässä tyttökirjamaratonissa, mutta en ole kaikesta muistanut kirjoittaa. Esimerkiksi Pension Grunérin tytöissä oppilailla oli aine aiheesta "Ajatuksia kuolinvuoteen ääressä". Kamalaa! Mitä 15-16 vuotiaat tytöt osaisivat kirjoittaa, jos ei ole aiheesta kokemusta? No ei heistä kukaan osannutkaan paitsi yksi ja sitten selvisi, että senkin aineen oli kirjoittanut rovasti. Voi että, kun sai nauraa!
Loppuyhteenveto: Aloittelin vielä Tiinan ja hänen toverinsa jälkeen Maija ja muut-kirjaa, jota luin 30 sivua. Ajattelin ensin, että luen sen loppuun, mutta sitten vauhtini hiipui. Teksti oli muutenkin vähemmän sujuvaa kieltä. Yhteensä luin 887 s. n. 9,5h aikana. Lukemiseni oli keskittyneempää ja hitaampaa, kuin normaalisti. Mitä tein loppuosan vuorokaudesta? Nukuin, kirjoitin blogia, otin valokuvia, söin, kävin ulkona ja vähän roikuin netissä. Olinko tehokas? Tavoitteeni oli lukea tuhat sivua tai seitsemän kirjaa. En ihan päässyt tavoitteisiini, koska en kirjoittanut yhtään tiivistelmääkään. Toisella kertaa sitten!
Kiitos kaikille kannustajille! Olisi vielä kivaa kuulla ajatuksianne "löpinöistäni" tai mitä ajatuksia teillä on herännyt näistä kirjoista?