Tuntemattomampi tyttökirja - Elina Aron Tuntemattomilla teillä

Elina Aro (Arohonka) on kirjoittanut runsaasti lasten- ja nuortenkirjallisuutta sekä useita tyttökirjoja. Lapsuudessani olen lukenut Aron historiallisen tyttöromaanin Ystävämme Karoliina (1978, 2. painos) ja olen monta kertaa ajatellut, että kirja pitäisi lukea uudestaan. Minulla on mielikuva, että pidin kirjasta silloin vaikken enää muistakaan kunnolla sisältöä. Villien tyttöjen koulua (1948) on kehuttu ja olen sitä selaillut. Olen myös haalinut kirjahyllyyni Aron joitain tyttöromaaneja, mutta kirjailijalla on ollut todella laaja tuotanto. Nyt tartuin kirjastosta lainaamaani esikoisromaaniin Tuntemattomilla teillä, joka ilmestyi 1947.

Kirjan päähenkilönä on n. 16-vuotias poikamainen Jonna (Johanna), Korkeen talon tuleva perijä. Jonnan äiti on ollut todella pettynyt, kun perheen kuopuskin osoittautui tyttäreksi pojan sijasta. Äiti on vieraampi Jonnalle, josta on tullut isänsä silmäterä. Tytär tekee miesten töitä isänsä rinnalla. Jonna vähät välittää ulkonäöstään ja vaatteistaan. Hän haluaa näyttää pystyvänsä hoitamaan tilaa, kun aika jättää vanhemmista. Korkeen emäntä ehdottaa, kun Jonna on aina kotona, että tämän olisi nähtävä muutakin maailmaa. Niinpä vastahakoinen Jonna lähetetään kesäksi pois Soran perheen huvilalle.

Jonnan on aluksi hyvin vaikeaa sopeutua uuteen ympäristöön ja hienostuneihin tapoihin. Hän on yksin ja tekee mielellään puutarhatöitä kasvimaalla. Perheen tytär Kristiina pitää Jonnaa liian maalaismaisena, mutta veli Harri on kiinnostunut Jonnasta. Jonna päättää kuitenkin muuttua avoimemmaksi ja lähestyy sisaruksia. Kristiina on onnessaan, kun saa muokata maalaistytöstä "oikean ihmisen", joka tapahtuu tietenkin ulkonäön hoitamisella. Perheen Esteriita-rouva on sitä mieltä, että poikamaisesta Jonnasta on tuleva oikea nainen.

Jonna saa kuitenkin tarpeekseen, kun Harri lähentelee häntä huvilan juhlissa. Hän ottaa pyöränsä ja lähtee yön selkään polkemaan kohti kotiansa. Matka on pitkä, melkein 300 kilometriä. Tytöllä ei ole edes riittävästi rahaa mukana eikä ruokaakaan sen puoleen. Jotain tapahtuu, ja Jonna katoaa. Jonnan vanhemmat ovat surusta suunniltaan ja luulevat tyttärensä kuolleen. Korkeen talo rapistuu, isäntä sairastuu ja työt jää tekemättä.

Juonen kulussa on koukuttavasti jätetty alkuun lukija epätietoiseksi siitä, mitä Jonnalle on tapahtunut. Asiat selviävät, ja Jonna palaa takaisin kotiinsa. Huonokuntoiseen Korkeeseen tarvitaan nyt tilanhoitajaa, jonka paikan saa mies nimeltä Aaro. Jonna syrjäytetään tilan töistä. "Aluksi tyttö yritti seurata Aaron mukana töihin kuten ennen isän ja Pekan kanssa, mutta huomasi piankin olevansa aivan väärällä paikalla. Mies ei tosin koskaan sanonut, ettei se ja se puuha sopinut naiselle, mutta Jonna näki hänen silmistään ja ilmeistään, mitä hänen sisimmässään liikkui. Se kävi Jonnan ylpeydelle, ja häneltä katosi entinen työilo." (103) Jonna jää tupaan (sisälle) äitinsä avuksi. Tytön poikamaisuus karisee pois ja hänen sydämensä sykkii nyt Aarolle, jota hän miellyttää käyttäytymällä juuri niin kuin Aaro toivoisi. Tyttären ja äidin välit lähentyvät. Jonna lähtee myös talveksi emäntäkouluun, jotta oppii kunnolla naisten työt. Avioliiton auvoisa satama Aaron kanssa odottaa nuoren naisen tulevaisuudessa.

Jotenkin tulin surulliseksi kirjailijan tekemästä loppuratkaisusta. Hän tosin näyttää naisen asemaan liittyvän ristiriidan patriarkaatissa. Miesten töitä poikatyttö voi tehdä toki tiettyyn ikään asti, mutta lopulta hänestä on tultava oikea, naisellinen nainen ja tuleva perheenemäntä. Reipas Jonna alistuu miehiseen valtaan, vaikka toisenlainen ja salliva järjestys olisikin ollut mahdollista isänsä avulla.

Oletteko te lukeneet Elina Aron kirjoja?

Marja-Liisan oma koti

Naistenpäivän lähestyessä esittelen teille hiljattain lukemani harvinaisemman tyttökirjan nimeltä Marja-Liisan oma koti. Kirjailija Tyyni Tuulion nimimerkillä Tuulia kirjoittama kirja ilmestyi alun perin Kotilieden jatkokertomuksena ja saavutti laajan lukijakunnan nimenomaan naisten joukossa (ainakin takakansitekstin mukaan). Jatkosodan aikaan sijoittuva kertomus ilmestyi kirjana 1945 ja se on jatkoa teokselle Marja-Liisa harjoittelee 1943. En ole lukenut ensimmäistä osaa eikä se haitannut mitään, vaan kirjan voi lukea itsenäisenä erillisteoksena.

Tarina alkaa siitä, kun parikymppinen Marja-Liisa on ollut naimisissa neljä viikkoa sotarintamalla invalidisoituneen Harrin kanssa. Harri tekee väitöskirjaa, mutta vain yhdellä kädellä. Rakastavaiset ovat perustaneet oman kodin ja asuvat pienessä kaksiossa Helsingissä. Marja-Liisa laittelee onnellisena kotiaan ja kokkailee miehelleen. Joka aamu hän käy hakemassa päivittäisen maitoannoksen, joka on säännösteltyä sodan aikana. Helsingissä asuva Harrin isä on uudestaan avioitunut itseään paljon nuoremman naisen kanssa, ja Tuire-anoppi käy välillä katsastamassa Marja-Liisan harmistukseksi "pikkurouvan" onnistumista kodinhoidossa .

Touhukas Marja-Liisa on ylioppilas. Hän päättää jatkaa opintojaan, kun yliopisto avataan sen ollessa suljettuna sodan vuoksi. Marja-Liisan mielestä avioliitto ei estä opiskelua ja hän tuntee vastuuta siitä, että opillinen sivistys on naisten varassa miesten ollessa rintamalla. Marja-Liisa kirjoittautuu Helsingin yliopiston historiallis-kielitieteelliselle osastolle sekä Sibelius-Akatemiaan, koska hän on myös lahjakas soittaja. Marja-Liisalta otetaan kuitenkin heti luulot pois pianonsoittotaidoistaan. Marja-Liisa käy iloisena luennoilla ja soittotunneilla, osallistuu osakuntaelämään sekä hoitaa kotiaan samalla. Aviomies ei halua, että kodinhoito rajoittaa Marja-Liisan elämää.

"Mutta perjantaina vietämme oikean koti-illan, syömme myöhästyneen päivällisen emmekä lähde enää minnekään. Koti-iltamme ovat sellaisia, että Harri istuu väitöskirjatyönsä ääressä ja minä 'kahahtelen', hyörin pikkuhiljaa keittokomerossa, järjestelen kaikenlaista, istahdan sitten parsimaan sukkia tai ehkä lukemaan latinaa." (35)

Marja-Liisa saa myöhemmin myös siivousapua, kun aika ei aina riitä kaikkeen. Sota-aika näkyy ihmisten arjessa: pimennetyissä ikkunoissa,  hälytyssireenin soimisena, pommisuojissa sekä ravinnon niukkuutena. Nuoripari on laihtunut ja he saavat maalta ruokapaketteja. Marja-Liisa tulee "omaksi suureksi yllätyksekseen" raskaaksi ja hänen maitoannoksensa nousevat. Marja-Liisa kokee myös lähiomaisen kaatumisen rintamalla. Kirjassa kuvataan reilun vuoden ajan Marja-Liisan elämää iloineen ja murheineen. Suurta onnea perheeseen tuo kesällä syntyvä vauva jos toinenkin.

Marja-Liisan oma koti on herttainen ja idyllinen kuvaus nuorikon perhe- ja opiskeluelämästä. Harri on vallan ihanteellinen vaimoaan tukeva aviomies. Yleensä perinteiset tyttökirjat päätyvät romanttiseen lopputulemaan ja aika harvoin jatkavat tarinaa ensisuudelman jälkeen. Maailmankuulu toki on Montgomeryn Anna-sarja, joka jatkaa Annan nuoruusvuosista varsin pitkälle Annan elämästä kertomista. Yllättävää tässä tyttökirjassa on Marja-Liisan opintojen jatkuminen vielä vauvankin syntymisen jälkeen. "Minulle opinnot ovat kuin eräänlainen oma huone, johon joskus on hyvä vetäytyä." (124) Kirjailijalle oli ehkäpä jo tuohon aikaan tuttu Virginia Woolfin Oma huone. Joka tapauksessa eräänlaisena naisten opiskelemisen ja kouluttautumisen puolestapuhujana tämän Tuulion  kirjan voi nähdä. Kuten takakannessa lukeekin: "Valoisa, kodikas kirja, miellyttävää lukemista varsinkin niille lukemattomille nuorille naisille, jotka opintojensa vielä jatkuessa ovat rohkeina perustaneet oman kodin."

p.s. Sinisen linnan- ja Sheferijm-blogeissa on kirjoitettu tästä kirjasta myös.