Carol Kiriakosin ja Kimmo Svinhufvudin Tohtoritakuu (Art House, 2015) on jatko-opiskelijoille ja tutkijoille suunnattu opas tieteelliseen kirjoittamiseen. Kirja esittelee käytännön vinkkejä ja työkaluja kirjoittamiseen, lukemiseen ja ajanhallintaan. Teoksen tekijät jakavat myös omakohtaisia kirjoittamiskokemuksiaan akateemisessa maailmassa. Vaikka teos onkin suunnattu pääasiassa väitöskirjan tekijälle, niin kirjoittamisvinkit sopivat hyvinkin työkseen kirjoittaville, oli tavoitteena sitten oman artikkelin työstäminen tai kirjan kirjoittaminen.
Kirjoita ensin! on kirjoitusohje, jota Kiriakos ja Svinhufvud kannattavat kirjoittamiseen liittyvässä ajankäytössä. Nykyään sähköposti, netti ja somemaailma syövät aikaamme ja päivä kannattaakin aloittaa ensin kirjoittamalla. Näinhän monet ammattikirjailijat toimivat. Antti Tuurin matkakirjasta - Matkoilla Euroopassa muistan ihannoineeni hänen kirjoittamisrytmiään: varhaisesta aamusta puolille päivin ja sitten sen jälkeen koko päivä vapaata. Aamukirjoittamista haluaisin kokeilla useammin, vaikka olenkin enemmän ilta- ja yökirjoittaja. Olen omassa arjessani kohdannut monta kertaa, että kun aamu alkaa somella ja sähköpostin lukemisella, niin kirjoittaminen vain lykkääntyy sinne iltaa kohden, koska iltapäivälläni aivot eivät toimi kovinkaan tehokkaasti. No, nythän on taas ilta, kun tätäkin blogijuttua kirjoitan enkä aloittanut päivän alussa kuten aikomuksenani oli. Ja ohjehan on hyvin yksinkertainen, siis: Kirjoita ensin!
Teoksen kirjoittavat suosivat myös vapaata kymmenen minuutin kirjoittamista, jolloin tajunnan annetaan virrata. Suunnattu vapaa kirjoittaminen eroaa vapaasta kirjoittamisesta siten, että kirjoittamisessa keskitytään tiettyyn aiheeseen tai asiaan, vaikka se onkin varsin vapaata, mitä ajatuksia aiheesta mieleen tulee. Tekstiä kirjoitetaan itselle, ei muille. Tätä menetelmää aionkin seuraavaksi kokeilla! Lukeminen on keskeinen prosessi kirjoittamisen kanssa tutkimuksen tekemisessä. "Luet ja analysoit, jotta voisit kirjoittaa." (s.13) Keskittyminen on yhtälailla tärkeää kuin kirjoittamisessa ja silloinkin kannattaa sulkea sähköposti ja netti.
Vapaata, leikkisää lukemista voi harjoittaa enemmänkin tutkimusprojektin alkuvaiheessa, kun taas tavoitteellinen lukeminen yleensä määrittää akateemista lukemista. Tänään olenkin lukenut ystäväni väitöskirjaa ehkä vähän vapaammin ja sitten taas tavoitteellisemmin tutkimusartikkelia, josta tulee yksi lähdeteksteistäni. Tein alleviivauksia ja muistiinpanoja ohjeiden mukaisesti. Seuraavaksi aionkin selailla sähköisiä tietokantoja ja etsiä lisää tutkimusaiheeseeni liittyviä artikkeleita tavoitteellisesti lukien.
Tohtoritakuu sisältää myös kirjoitusharjoituksia ja antaa neuvoja eteenpäin pääsemisessä ja kirjoittamisesteiden voittamisessa. Kirjoittajat kehoittavat kirjoittamaan Kovia aikoja-harjoituksen ja Kimmon omakohtainen purkautumisteksti: "Miksi en pysty tekemään väitöskirjaa?" oli samalla huvittavaa ja samalla niin ymmärrettävää tekstiä.
Tohtoritakuu tarjoaa hyviä käytännön neuvoja tutkimuksen tekijöille - níin apurahahakemuksen laatimiseen ja tutkimussuunnitelman terävöittämiseen kuin tieteellisen artikkelin kirjoittamiseen ja argumentointiin omassa tekstissä. Kirjan lähdeluettelosta löytyy myös lisää lukuvinkkejä ja seuraavaksi haluaisinkin lukea Belcherin (2009): Writing Your Dissertation in Fifteen minutes a Day.
Minua kiehtoi ajatus kirjoittajatreffeistä, joista olen toki kuullut ennenkin. Treffit voi sopia kahden tai useammankin henkilön (kollegan) kanssa. Ideana, on että kirjoitetaan sovitun ajan esimerksi tunti, sitten tunti kahvittelua ja seurustelua. Kirjoittamisesta voi tulla hauskempaa ja samalla saa vertaistukea omaan kirjoittamiseen. Tätäkin haluaisin kokeilla! Tulen palaamaan Tohtoritakuuseen vielä myöhemmin, koska se toimii hyvänä vertaisoppaana, joka voi antaa tukea omaan työskentelyyn. Teoksen kirjoittajat pitävät myös Tohtoritakuu-blogia.
