L.M. Montgomery: Huilunsoittaja

Tuli laaksoon huilunsoittaja,

kovin kauan ja kauniisti soitti!

Lapset ovelta ovelle seurasi,

vaikka rakkaat miten rukoili.

Niin vietteli melodiansa

kuin metsän puro laulullansa.

Kerran saapuu soittaja uudestaan,

soittaa vesoille vaahterapuiden!

Mekin lähdemme häntä seuraamaan,

moni palaa ei matkalta milloinkaan.

Vaan väliäkö sen, jos vapaus yhä

on kotikunnaillemme pyhä?

Walter Blythe

Lucy Maud Montgomery: Annan jäähyväiset (2010, WSOY)

Kirjakauppoja Tallinnassa - virolaista lasten- ja nuortenkirjallisuutta

Vietin viikonloppua Tallinnan vanhakaupungissa ja kävin ensimmäistä kertaa antikvariaatti Raamattukoissa. Näyteikkunasta silmiini osuivat vanhat lastenkirjat ja menin sisälle tutkimaan lasten kirjahyllyjä tarkemmin. Erityisesti halusin löytää virolaisia tytöille suunnattuja kirjoja. Ystävällinen myyjä kertoi, että Virossa ei ole varsinaisesti tyttökirjallisuutta. Tyttökirjoja varsinkin amerikkalaisia pidettiin aikaisemmin vaarallisina. Lasten - ja nuortenkirjoja, joita Virossa ilmestyi neuvostotasavallan aikana ei kirjoitettu ansaitsemistarkoituksessa. Jos kirjoja halusi kirjoittaa, niin piti liittyä ryhmään. Kieliongelmista johtuen en ihan kaikkea ymmärtänyt myyjän selostuksesta ja olisi kiinnostavaa perehtyä virolaiseen lasten- ja nuortenkirjallisuuden historiaan. Olin kuulemma ensimmäinen asiakas, joka siellä kyseli tyttökirjoista.

Valitsin mukaani yhden lastenkirjan, mutta kun katsoin sitä myöhemmin tarkemmin, niin se osoittautui romanialaisen kommunistin Sadoveanun kirjoittamaksi. Jälkeenpäin tajusin, että ikkunassa olisi ollut virolaisten kirjailijoiden kuten Friedrich Kreutswaldin ja Eno Raudin lastenkirjoja. Eno Raudin kirjoja on käännetty suomeksikin ja omasta kirjahyllystäni Suomeen palatessani löytyi Kadonneen pojan tapaus (Päris kriminaalne lugu) vuodelta 1970.




Virolaisena tyttökirjana voidaan kuitenkin pitää Silvia Rannamaan Kadria. Kadri ilmestyi 1959 ja siitä on otettu sen jälkeen monta painosta. Minulla on nyt Kadrin neljäs painos (alla kuvassa). Kirja on päiväkirjamaiseen tapaan kirjoitettu ja siinä on kuvitus. Antikvariaatista löytyi myös Louisa May Alcottin Pikku naisia (Väikesed naised) vuodelta 2001. Se on klassikkosarjassa ilmestynyt lyhennelty ja kuvitettu teos. Kirjan sisäsivuilla on esitetty muita klassikosarjassa ilmestyneitä kuvitettuja teoksia kuten L.M. Montgomeryn Roheliste, vilkatuste Anne. Anna-sarjaa tai ei edes ensimmäistä osaa ole käännetty viroksi ilmeisesti ollenkaan muuta kuin tällainen lyhennetty versio.

Virosta löytyy myös suomalaisten kirjoittamia lastenkirjoja ja yksi löytöni oli Kaija Pakkasen Suvesaare lood (Tapahtui kesäsaaressa). Kirja on ilmestynyt Suomessa 1990 ja Virossa pari vuotta myöhemmin. Kirjassa on hieno Maija Karman kuvitus. Raamattukoissa on jonkun verran vanhoja suomenkielisiä kirjoja ja löysinpä sieltä Uno Cygnaeuksen Suomen kansakoulun isän elämäkerran. Antikvariaatista kiinnostuneille kaupan kotisivut löytyvät täältä.

Palatakseni kuitenkin virolaiseen lasten- ja nuortenkirjallisuuteen, niin kävin myös kirjakaupassa Rahva Raamat eli suomeksi Kansan kirjassa. Kauppoja on useampi Virossa, mutta ketjun kuuluva iso kirjakauppa sijaitsee Pärnu mnt 10:ssä. Uusien kirjojen lisäksi kaupassa myydään käytettyjä kirjoja ja siellä on kirjamarkkinat, johon en tällä kertaa ehtinyt tutustua. Minua kiinnosti lähinnä, minkälaista uutta lasten- ja nuortenkirjallisuutta virolaisille lapsille ja nuorille on tarjolla.

Alakerrassa sijaitsevaa lasten- ja nuorten osastoa näytti kuitenkin hallitsevan käännetty lasten- ja nuortenkirjallisuus. Yllä olevassa kuvassa näkyy virolaisten kirjailijoiden lapsille painottuva hylly, joka sisältää myös nuortenkirjoja. Rannamaan Kadri löytyi sieltäkin hyllystä ja sen jatko-osa Kasuema, jonka ensimmäinen painos on ilmestynyt jo 1963. Aidi Vallikin Mis sinuga juhtus, Ann? (2007) edustaa uutta nuortenkirjailijoiden sukupolvea. Aidi Vallik kirjoittaa murrosikäisestä Ann-tytöstä ja Ann-kirjoja on ilmestynyt kolme osaa. Niistä kaksi ensimmäistä on suomennettu Ei mikään kiltti tyttö (2002) sekä Pelkkää vedätystä (2004).

Suomalaisia viroksi käännettyjä lastenkirjoja löysin Hannu Mäkelän Miisa uus pere (Miisan uusi perhe, 2008). Myös suomalaisen Tartossa asuvan kirjailijan Mika Keräsen kirjoja oli myynnissä. Keräsen Kätketty hopeinen aarrearkku (Peidetud hõbedane aardelaegas, 2009) on ollut ehdolla ensimmäisenä suomalaiskirjailijana Viron parhaaksi lastenkirjaksi. Kansan kirjassakin palvelu oli hyvin ystävällistä ja ostoksia maksaessani myyjä kysyi minulta opiskelija- tai opettajakorttia - kysymyksistäni ilmeisesti johtuen. Valitettavasti suomalainen opiskelijakortti ei kelvannut ja niinpä 5 %.n alennus jäi saamatta.

Virossa toimii Lastenkirjallisuuskeskus, joka tekee yhteistyötä lastenkirjakustantajien kanssa ja, joille annetaan suosituksia käännettävistä ja kustannettavista kirjoista. Viimeksi kuluneiden 10 vuoden aikana on julkaistu runsaat 40 lasten- ja nuortenkirjaa. Seuraavalla Tallinnan-matkallani voisinkin vierailla Lastenkirjallisuuskeskuksessa, jossa säilytetään ja julkaistaan lastenkirjallisuuteen liittyvää aineistoa opiskelijoiden, opettajien ja tutkijoiden käyttöön. Harkitsen myös viron kielen opiskelua, jotta voisin lukea juuri hankkimiani lasten- ja nuortenkirjoja. Helsingin syksyisillä kirjamessuilla teemamaana on Viro ja tänä vuonna ilmestyykin poikkeuksellisen suuri määrä virolaista nykykirjallisuutta suomeksi.

Wikipediaan turvauduin jälleen kerran ja sieltä sitten etsin käsiini virolaisten lastenkirjailijoiden luettelon, koska oma tuntemukseni aiheeseen on vielä kovin vähäistä. Minua jäi mietityttämään suomalaisten ja virolaisten tekemä yhteistyö lasten- ja nuortenkirjallisuuden alalla? Miten kirjat valikoituvat, joita käännetään suomesta viroksi ja päin vastoin? Tapaavatko suomalaiset ja virolaiset lasten- ja nuortenkirjailijat toisiaan ja vieraillaanko Suomenlahden yli toisin ja puolin?

Jennin runohaaste

Illalla syön omenan
vaikka mieli tekee kahvia.
Aamulla juon kahvia
vaikka mieli tekee konjakkia.
Ja päivällä kirjoitan runoa
vaikka mieli tekee sinua.

- Kari Saviniemi-
Levottomat vedet (1990, Daimon)

Bianca Turetsky: Muotimatkaaja Titanicin kannella

Oletteko koskaan haaveillut aikamatkailusta? Minä olen. Olen kuvitellut itseni historian sivuille hetkeksi elämään jonkun toisen elämää. Tai olen toivonut olevani kirjan sivuilla fiktiivisessä menneessä maailmassa. Aikamatkustamisesta kertovat kirjat, tv-sarjat tai elokuvat ovat aina kiehtoneet minua.

Turetskyn Muotimatkaaja Titanicin kannella (2011, WSOY) vie nuoren tytön Louise Lambertin aikamatkalle surullisen kuuluisalle Titanicille. Louise on amerikkalainen koulutyttö, joka rakastaa vintagevaatteita. Kaikki eivät kuitenkaan ymmärrä hänen viehtymystään vanhoihin vaatteisiin etenkään koulutoverit tai oma äiti. Louise etsii koulun tanssiaisiin pukua ja hän saa kutsun hieman erikoisten rouvien Marlan ja Glendan pitämään vintage-myymälään. Solahtaessaan ihanaan vanhan ajan pukuun, hän siirtyy 100 vuotta ajassa taaksepäin Titanicin kannelle ja muuntuu 17- vuotiaaksi näyttelijätär Alice Baxteriksi.

Kolme asiaa, jotka saivat minut koukuttumaan tähän kirjaan olivat aikamatkustaminen, Titanic ja aivan upea kirjan muotikuvitus vintagevaatteista, jotka on luonut Sandra Suy. Kirja on hyvin kirjoitettu, se ei mässäile tragedialla. Kirja on oivallinen sekoitus fiktiota ja faktaa, historiaa ja muotia sekä seikkailua. Minulle kirjasta tuli voimakas mielleyhtymä Cameronin Titanic elokuvaan, kun Rose eikun Louise juoksee lainehtivilla käytävillä. Tietysti minun piti tarkastaa kirjassa esiintyviä historiallisia henkilöitä ja löysin wikipediasta Titanicin matkustajalistan, jossa oli mukana myös monta suomalaista. Oli koskettavaa ja surullistakin nähdä, mikä valtava ero oli ensimmäisen ja kolmannen luokan matkustajien, eloonjääneiden välillä.

Muotimatkaaja Titanicin kannella (The Time-traveling Fashionista) on Bianca Turetskyn esikoisteos ja kirjailijaa omaa itse valtavan vintage-kokoelman. Minä odotan nyt jatko-osaa, koska täytyyhän Louisen taas solahtaa johonkin mekkoon ja siirtyä toiseen historialliseen aikaan. Minusta idea on aivan loistava! Kirja on nuortenkirjavinkkini, mutta suosittelen nopealukuista kirjaa myös aikuisille naisille ja niille, jotka ovat joskus leikkineet paperinukeilla.

Aamupäivän novelli - Anton Tsehovin Nainen ja sylikoira

Karoliinalta nappasin idean, jossa aamu alkasi novellin lukemisella. Sovelsin sitä aikatauluuni niin, että luin novellin vasta aamutouhujeni jälkeen aamupäivällä. Kirjahyllyssäni on pitkään seisonut Tsehovin kolme novellia sisältävä Sevenin pokkaripainos (2004, Otava) Nainen ja sylikoira (1899). Kokoelma sisältää kirjan nimiosan lisäksi novellit Elämäni (1896) ja Rotkossa (1899).

Moskovalainen Dmitri Dmitrits Gurov on keski-ikäinen naimissa oleva mies, joka ei viihdy kotonaan. Hän pettää vaimoaan ja hakee kevyitä naisseikkailuja. Naisten seurassa hän viihtyy miehiä paremmin, mutta pitää silti heitä alempiarvoisena rotuna. Jaltalla oleskellessaan hän tapaa baskeripäisen naisen, jolla on mukanaan valkoinen villakoira. Anna Sergejevna on nuori ja kaunis nainen, joka odottaa aviomiestään myöhemmin Jaltalle. Gurovin ja Annan välille kehittyy romanssi.

Nainen ja sylikoira on paljolti Gurovin mielenmaisemaa ja hänen sisäisiä tapahtumiaan kuvaileva. Tsehovilaisessa novellissa loppu jää avoimeksi ja siinä ei ole selkeää loppuratkaisua. Minä pidin tästä parikymmentä sivuisesta novellista ja sen tunnelmallisuudesta. Tarinan lyhyeen pituuteen oli saatu kaikki olennainen sanottua eikä se tarvinnut enempää. Olisin halunnut heti perään lukea lisää Tsehovia, mutta maltoin mieleni. Jätän Rotkossa-novellin johonkin toiseen aamupäivään. Elämäni-novellia en usko lukevani, koska se vaikuttaa yli 100 sivuisena jo pienoisromaanilta.

Oletteko te lukeneet novelleja viime aikoina? Mitä ja kenen novelleja suosittelisitte amupäiviin?