Maria Aution Ajatustenlukijaa (Karisto, 2011) kuvataan takakannessa rankkojen aiheiden nuortenkirjaksi. Kirjassa käsitelläänkin vakavia teemoja; vanhempien juopottelua, riitelyä, välinpitämättömyyttä, lastensa heitteillejättöä, väkivaltaa, turvattomuutta, nuoren mielen sairastumista ja itsensä viiltelyä. Vaikka aiheet voivat tuntua ahdistavilta, niin silti kirjan perusvire ei ole synkkä vaan toiveikas. Aution kieli on runollista ja kirjan maailma tuntuu välillä hyvin unenomaiselta. Siinä on jotain vangitsevaa.Kirjan päähenkilö Tiuku joutuu muuttamaan kotoaan omilleen, kun aloittaa lukion. Alkoholistiäiti Hille ja tämän mies Retu haluavat päästä tytöstä eroon. Tiuku muuttaa tätinsä omistamaan yksiöön eri kaupunkiin ja uudessa asunnossa ei ole edes sänkyä. Äidin lähettämien ruokarahojen säännöllisyyteen ei voi myöskään luottaa. Tiukua pyydetään kotiin lähinnä silloin, kun 2-vuotias sisko tarvitsee lastenhoitajaa. Koulussa Tiuku tutustuu uuteen ystävään Iidaan, josta tulee vähitellen tärkeä tukipilari Tiukun elämässä. Koulun outo kummajainen Lintutyttö alkaa kiehtoa Tiukun mieltä. Hän löytää tämän virtuaalimaailmasta ja seuraa salaa Lintutytön elämää.
Tiuku itsenäistyy, vaikka itsenäinen hänen on täytynyt olla jo pienestä asti. Yksinäisyys on kuitenkin musertavaa. Roskapussit jäävät viemättä ja välillä Tiuku ei muista syödä tai ruokaa ei ole. Kukaan ei ole huolehtimassa. Turvallisia aikuisia ei Tiukun elämässä ole kuin äidin naapuri Ulpu. Tätikin jää hyvin vieraaksi. Vaikka Tiukulla menee huonosti, niin Lintutytöllä menee vielä huonommin. Puhumaton tyttö nukkuu kellarissa, kun ei pysty enää kuuntelemaan aikuisten juomista ja riitelyä. Eräänä yönä Lintutyttö kiipeää katolle.
"Laika avaruudessa! Muistatko minut? Istuin takanasi luokassa, ja kerran väitit, että osaan lukea ajatuksia. Ei se aivan niin ollut, vaikka siitä tulikin kumma kyllä totta. Tunnistin salanimesi netissä, Peilimaassa. Tiirikoin ajatuksiasi, mutta en paljastanut kuka olin. Viimein sain selville senkin mitä aioit." (5)
Ajatustenlukija on tarina selviytymisestä, vaikka loppu jääkin jonkin verran avoimeksi. Suosittelen kirjaa myös aikuisille. Kirja oli tänä vuonna Topelius-palkintoehdokkaana. Lastenkirjahyllyssä on luettu myös Ajatustenlukijaa. Lisäksi Kirsi on kirjoittanut hiljattain Aution esikoisnuortenkirjasta Paperisudet, joka käsittelee koulukiusaamista.
Hyvä postaus.
VastaaPoistaEn ole lukenut kirjaa, mutta jollakin tavalla muistuttaa Mankellin Pyryssä nukkuvaa poikaa, lapsen ratkaisujen näkökulmasta.
Hei Jokke ja kiitos! Menin katsomaan Mankellin kirjoja ja kiinnostavalta vaikuttaa tuo Pyryssä nukkuva poika. Se kuuluu neliosaiseen sarjaan. Oletko lukenut ne kaikki? Voiko niitä lukea itsenäisinä erillisinä teoksina?
VastaaPoistaOlen lukenut vain tämän, ja voi lukea erillisenä :)
VastaaPoistaItse en juuri ollenkaan pitänyt kirjasta. Asioiden kuvailu (vertauskuvat ym.) oli olevinaan hienoa, mutta sanoisin että jokseenkin tekopyhää. Kirja ei edennyt mihinkään suuntaan. Se sisälti liikaa omituisia asioita, ja suurin osa niistä jäi avoimeksi. Minulle suositeltiin kirjaa jännittävänä, ahdistavana ja nuorten ongelmia käsittelevänä teoksena. Ehkä olen tottunut rankempaan ja traumatisoivampaan tekstiin...? Esimerkiksi ruotsalaisen Åsa Åberg Strollon kirja ''Minna'' oli erittäin hieno ja paljon parempi kuin Ajatustenlukija, vaikka juoni olikin samantyylinen. Olihan Ajatustenlukijassa hyviäkin puolia, koska kuitenkin jaksoin lukea sen loppuun asti.
VastaaPoista