sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Ken Kesey: Yksi lensi yli käenpesän


Huom.! Tätä tekstiä on päivitetty tänään 1.10.12. Kirjabloggaajat järjestivät tempauksen plagiointia vastaan ja julkaisivat tarkoituksella vääristeltyjä kirja-arvioita. Kirjabloggaajat ovat huolissaan siitä, että koululaiset, opiskelijat ja jopa tekstin ammattilaiset kopioivat tekstejä luvattomasti blogeista. Plagiointi on varastamista silloin, jos esittää toisen henkilön esittämien ideoiden tai sanojen esittämistä omanaan tai toisen esittämän tuotannon siteeraamista ilman lähdemerkintää (Merriam Online Webster sanakirjan määritelmä). Tempauksen tavoitteena on herättää keskustelua ilmiön yleisyydestä sekä muistuttaa, ettei kaikkea netistä luettua voi ottaa todesta! Lue tempauksesta lisää esim. Hesarin verkkosivuilta.

Milos Formanin Yksi lensi yli käenpesän (One Flew Over the Cuckoo´s Nest) on elokuvana tunnettu klassikko, joka kahmi aikanaan Oscar-palkintoja mm. parhaasta elokuvasta, ohjauksesta ja käsikirjoituksesta. Luin nyt ensimmäistä kertaa kirjana Ken Keseyn Yksi lensi yli käenpesän (WSOY, 1974 suom. Risto Lehmusoksa), johon elokuva pohjautuu. Oli kiinnostavaa vertailla romaanin ja elokuvan yhtäläisyyksiä ja eroja, kun olin nähnyt elokuvan jo aikaisemmin. Keseyn romaani ilmestyi 1962 ja se on nostettu Timen listauksessa 100 parhaan englanninkielisen romaanin joukkoon vuosina 1923-2005.

Jo ensimmäiseltä sivulta huomioni kiinnittyi kirjan minämuotoiseen kerrontaan. Kertojana on puoliverinen intiaani Päällikkö Bromden, joka on mieleltään sairas. Päällikkö on ollut mielisairaalan kroonikkopotilaana jo parisenkymmentä vuotta. Hän esittää kuuromykkää kuten elokuvassakin. Päälliköllä on hallusinaatioita ja vainoharhoja, joka saa lukijankin välillä pysähtymään ja miettimään, mikä onkaan tarua tai totta. Sumukoneen levittämän sumun hälvennettyä, Päällikkö kuitenkin havainnoi tarkasti ympäristöään ja luuttuaa harjallaan huomaamattomana isosta koostaan huolimatta sairaalan käytävillä.

Mielisairaalan osastoa hallitsee osastonhoitaja neiti Ratched, jota kutsutaan Iso Hoitajaksi. Hänen talutushihnassaan ovat kaikki aina potilaista ja apuhoitajista lääkäreihin. Osastolla on ollut samat säännöt ja päivittäiset rutiinit vuosikaudesta toiseen. Kaikki muuttuu, kun osastolle saapuu työsiirtolasta siirretty McMurphy. Tämä karkea uhkapeliä harrastava suunsoittaja kyseenalaistaa sääntöjä ja uhmaa kuria ja järjestystä. Julmat hoitomenetelmät; heikkojen kohtien kaiveleminen yhä uudelleen terapian muotona, pillereillä turruttaminen, sähkösokeilla ja lobotomialla pelottelu ovat lannistaneet potilaat, mutta vasta McMurphyn tulo herättää heidät "sumusta". Ratchedin kaikkivoipainen ylivalta murentuu vähitellen ja taistelu on käynnissä, mutta kuka voittaa?

Romaanin voi nähdä voimakkaana yhteiskuntakriittisenä teoksena. Iso Hoitaja vertautuu valvovaan isoveljeen, jonka kaikkinäkevät silmät tarkkailevat lasinsa takaa. McMurphy onnistuu muiden potilaiden kanssa rikkomaan tuon lasin monta kertaa, jolloin se on peitettävä pahvilla. Totalitarismia vastaan on syntynyt vastarinta. Vaikka kirjassa ja elokuvassa on kaikenkaikkiaan samat asetelmat, niin romaanissa yhteiskunnalliset teemat tulevat paljon enemmän esille. Esimerkiksi Päällikön taustaa valotetaan lukijoille ja tuodaan esille intiaanien epäoikeudenmukainen kohtelu ja sorto. Kirjassa on erilaisia, syvempiä vivahteita ja kaikkea ei ole tietenkään voitu ottaa mukaan kahden tunnin elokuvaan. Päällikön syöksymisellä ikkunaverkon läpi on symbolista merkitystä ihmisarvoisen elämän ja yksilön vapauden puolesta.


Ken Keseytä (1935-2001) pidettiin Amerikan vastakulttuurin näkyvänä hahmona ja hänen romaaninsa Yksi lensi yli käenpesän nähtiin aikanaan hyökkäyksenä koko mielisairaanhoitojärjestelmää vastaan. Elokuvan tekijöiden oli vaikeaa aluksi löytää kuvauspaikkaa, koska se haluttiin kuvata oikeassa ympäristössään, mielisairaalassa. Alalla työskentelevät eivät halunneet, että kirjasta tehtäisiin elokuva. Elokuva kuitenkin filmattiin ja sen teossa käytettiin apuna oikeita potilaita.


Sekä romaani että elokuvat ovat kummatkin olleet vaikuttavia kokemuksia ja herättäneet ajatuksia yksilön ja laitoksen välisestä ikuisesta ristiriidasta. Kirjasta kritisoisin ainoastaan Päällikön harhojen pitkiä kuvailuja, joita olisin joissain kohdin leikannut pois. Romaanissa on klassikkoainesta, jonka merkitys on edelleen tärkeä nykypäivän lukijoille.


Kuva wikipediasta

9 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus ja mielenkiintoista analyysia! Myöskin kirjan lukeneena ja leffan nähneenä minua kiinnosti, että viihdyin paremmin elokuvan ääressä, se kiinnosti kaiken kaikkiaan enemmän kuin kirja minua. Se on tosi harvinaista.

    VastaaPoista
  2. Hei Jenni ja kiitos! Minua lukemisessa hiukan häiritsi se, kun olen elokuvan nähnyt ensin, miten vahvasti Jack Nicholsonin hahmo oli dominoivana mielikuvana McMurphystä. Kirjassa taas McMurphy kuvattiin ulkonältä niin erilaisena punaisine hiuksineen, pulisongeineen ja arpinaamanana, että oli vaikeaa muuttaa tätä käsitystä.

    VastaaPoista
  3. Kiinnostava arvio. Kiitos. Filmin olen nähnyt, en ole lukenut kirjaa.

    VastaaPoista
  4. Täällä on vielä Käenpesän synttärijuttu ja pohdintaa, onko se kestänyt aikaa: http://www.latimes.com/entertainment/news/books/la-ca-cuckoos-nest-20120205,0,4419772.story?track=rss

    VastaaPoista
  5. Hei Jokke, suosittelen lukemaan kirjan! Romaanissa on niin paljon ulottuvuuksia, jota kaikkea en edes käsitellyt tässä postauksessani. :)

    VastaaPoista
  6. Hei Jenni, postasit juuri samaan aikaan, kun vastasin Jokelle! Niinpä, kirjalla on nyt 50 vuotis-synttärit ja hyvin näyttää kirja kestävän aikaa bloggari Carolyn Kellogginkin mielestä. :) Kiitos Jenni tuosta linkistä!

    VastaaPoista
  7. Kiinnostava kirja, kiinnostava filmi. Siiskuten arvaat, olen katsonut filmin useampaan kertaan (=tapani rentoutua nykyään;-), mutta kirjaa en ole lukenut. Tämä olisi ollut kiinnostava lukea ennen filmiä, kuten aina pyrinkin tekemään, sillä filmi mmärittää jo lukukokemustakin. Minulla meinaa olla niin, että kirja on aina voittanut elokuvan. Suuri poikkeus on ollut Schlinkin Lukija, joka oli minulle kirjana aivan liian ennalta-arvattava, mutta filminä nousi ylemmäs kiitos Kate Winsletin ja Ralph Fiennesin upeiden roolisuoritusten. Sitten on niitäkin, joissa elokuva on palvonut loistavaa kirjaa ja paras esimerkki lienee Ian McEwanin Atonement (Sovitus).

    Harmi, että tätä elokuvaa ei ole meillä kuin VHS:nä...ostan heti kun löydän DVD:nä. Sara, minä todella ostan nykyään filmejä, mutta kesää kohti elokuvien katselu laantuu. Minusta talven lauantai-illan huuma on leffa & herkut!

    Hyvin täydellinen kirjoitus sinulta jälleen kerran: Kiitos!

    VastaaPoista
  8. Hei Leena ja kiitos! Minäkin haluan mieluummin lukea kirjan ensin kuin nähdä elokuvana, mutta tämä Keseyn kirja toimi näinkin päin, vaikka kaikki henkilöhahmot näinkin elokuvan "silmin"! En ole viime aikoina katsonut elokuvia niin paljon kuin ennen, mutta kun tästä helpottaa, niin haluan ilman muuta taas rentoutua hyvien leffojen äärellä.

    Schlinkin kirjan olen lukenut, mutta haluaisin nähdä myös tuon elokuvan siitä. Viimeksi muuten katsoin Anne Brontën Wildfell Hallin asukkaan elokuvana. Kirja on ollut hyllyssäni pitkään, mutta sen alku on ollut jotenkin puuduttava, joten lukeminen ei ole sujunut. Elokuvaversio oli kyllä kiinnostava!

    VastaaPoista
  9. Hieno t!ososooeoosoossos oororoooasaaaasaassa tytyytkkkää+käk+sä
    iii

    VastaaPoista