Silvia Rannamaa: Kadrin päiväkirja - Viron suosituin tyttökirja

Kolme vuotta sitten Tallinnan-matkallani ostin Raamattukoin antikvariaatista Silvia Rannamaan Kadrin, jota minulle suositeltiin. Kadri on ollut suosituin tyttökirja Virossa kautta aikojen ja ehkäpä niitä ainoita perinteisiä tyttökirjoja, mitä siellä on ilmestynyt. Ensimmäisen kerran kirja ilmestyi 1959 ja siitä on otettu sen jälkeen useita uusintapainoksia. Koska en osaa viron kieltä, en ole lukenut kirjaa, muuta kuin selailemalla ja katsomalla viehkeää kuvitusta. Nyt Kadri on ilmestynyt vihdoinkin suomeksi nimellä Kadrin päiväkirja (Savukeidas, 2014) ja kirjan on suomentanut Anniina Ljokkoi.

Kadrin päiväkirja on täydellinen tyttökirja. Se noudattaa tyttökirjallisuuden lajityypille ominaisia konventioita. Kadri on puoliorpo 13-14-vuotias tyttö, joka asuu mumminsa kanssa niukoissa oloissa kellariasunnossa. Kadrin äiti on kuollut ja isä on kadonnut sodassa. Kirja sijoittuu toisen maailmansodan jälkeiseen Neuvosto-Viron aikaan 1950-luvulle. Kadri on koulukiusattu tyttö, jota syrjitään eikä hänellä ole oikein ystäviäkään, paitsi Anne, josta tulee hänelle myöhemmin läheinen sydänystävä. Kadri häpeää vaatteitaan ja kotiaan. Lukemaan oppiminen on ollut vaikeaa, mutta kun lukeminen alkaa sujua, Kadri ei muuta tekisikään kuin lukisi kirjoja. Hän kirjoittaa päiväkirjaansa elämästään ja haaveilee tulevansa kirjailijaksi. Mummi on ankara eikä osoita tytölle juurikaan hellyyttä. Kadri ei ymmärrä mumminsa kasvatusperiaatteita ja heidän on välillä vaikeaa tulla toimeen keskenään. Koulussa Kadria epäillään aiheetta varkaaksi ja hän joutuu auto-onnettomuuteen. Kirjaa luonnehtii myös koululaisromaanille lajityypilliset konventiot, kuten väärät syytökset ja kantelemisen kunnia-käsitykset. 

Kadrin päiväkirja on nuoren tytön kasvukertomus Iris rukan ja Annan nuoruusvuosien tapaan. Kadrin elämä muuttuu, kun hän sairaalassa ollessaan tutustuu kuuluisaan kirjailijaan Elsa Sarapiin, joka kannustaa tyttöä ja korostaa vastuuta omasta itsestään. Kadrin luokka myös vaihtuu hänen palatessa takaisin kouluun ja hän saa uusia ystäviä, joista mainittakoon punastusta aiheuttava Urmas-poika. Tytön sosiaalinen elämä mullistuu ja liittyypä hän pioneerijärjestöönkin. Kadrin ahkeruus palkitaan, sillä hän saa hyviä arvosanoja ja hänen tarinoitaan luetaan koulussa ääneen. Kun Kadrin isä vielä palaa takaisin, niin tytön unelmat toteutuvat. Kadri on ruma ankanpoikanen, josta kasvaa kaunis joutsen. Samaa symboliikkaa löytyy kirjan tekstistä.

Kadrin päiväkirja on täydellinen tyttökirja, koska se vetoaa tunteisiin ja minä-muotoinen kerronta koskettaa lukijaa. Ainutlaatuisen siitä tekee historiallinen miljöökuvaus Neuvosto-Tallinnassa. Savukeidas on tehnyt taas upean kulttuuriteon, mutta yhden moitteen sanan osoitan kohti kansikuvaa. Lukko on mahtava idea, mutta missä tyttö? Tyttökirjassa pitää olla tyttö kuvassa. Takakannessa on tosin tyttöjä, mutta etukansi on se, mikä houkuttelee. Oletteko samaa mieltä? Kirja sisältää myös kuvia mainoksista ja julisteista Neuvosto-Viron ajalta sekä sanaston.

Kadrin päiväkirja sopii kaikille, jotka lukevat ja rakastavat tyttökirjoja nuorista tytöistä aikuisiin naisiin. Kadrin päiväkirja sopii kaikille miehille, jotka lukevat tyttökirjoja ja historiallisia nuortenromaaneja. Tätä kirjaa kannatan ehdottomasti koulujen lukemistoon! Ja tätä tyttökirjaklassikkoa luetaan edelleen nykypäivänä Virossa. Aikaisemmin kirjaa on käännetty mm. venäjän-, latvian-, liettuan- ja slovakian kielille. Suomalaisia sukujuuria omannut kirjailija Silvia Rannamaa (1918-2007) kirjoitti Kadriin jatko-osan Kasuema (Äitipuoli) vuonna 1963. Kasuema on hyllyssäni, mutta odotan seuraavaksi sen suomennosta, totta kai!