Minna Canth: Hanna

Tällä viikolla vietetty Minna Canthin päivä ja Jennin postaus innosti minua lukemaan Canthin teoksen Hanna (1886). Hannaa on luonnehdittu pitkähköksi novelliksi, mutta enemmänkin kuvailisin sitä pienoisromaaniksi. Päähenkilö Hanna on nuori tyttö, jonka elämä järkkyy, kun hänelle paljastuu isänsä, kamreeri Mellinin juominen. Hannan äiti odottaa myöhään yöllä miestään kotiin ja Hanna valvoo viereisessä huoneessa äitinsä mukana. Lopulta Hanna syöksyy huoneesta estämään äitinsä osumista isän nyrkin tielle. Hanna havahtuu vähitellen näkemään äitinsä alistetun aseman.

Hanna käy tyttökoulua ja viettää huoletonta kesälomaa ystäviensä kanssa maalla. Hän ihastuu lyseolaispoikaan Woldemariin. Monilta sydänsuruilta Hanna ei kuitenkaan tule välttymään. Myöhemmin kihlautuessaan salaa helsinkiläisen opiskelijan kanssa, osoittautuu tämä petturiksi. Isä yrittää myös naittaa tytärtään vanhemmalle miehelle, mutta Hanna kieltäytyy ja uskaltaa asettua isäänsä vastaan. Hannan haave on opiskella tyttökoulun jälkeen opettajaksi, mutta molemmat vanhemmat vastustavat tyttöjen opiskelua. Seuraelämän huvitukset ja avioituminen, miestä varten oleminen ovat virkamiehen tyttären tulevaisuuden kuvat, joita Hanna yrittää sitkeästi vastustaa.

Hanna on nuoren tytön kasvutarina. Canth kuvaa taidokkaasti tytön psykologista tunne-elämää, epävarmuutta ja heikkoa itsetuntoa. Hannan elämä ja opinhalu on tukahdettu kotona istumiseen ja miesväen paitojen ompelemiseen. Hannalla on masennuskausia, jolloin hän ei jaksa nousta ylös sängystäkään. Toini Havu esittää esipuheessa kirjailijan kärsineen masennuksesta teosta kirjoittaessa ja siinä esiintyvistä valoisampien tunnelmien vaihtumista tummiin ja synkkeneviin sävyihin. Naturalistisia piirteitä sisältävän Hannan tarinan loppu ei ole kovinkaan onnellinen.

Canth nostaa esille ominaiseen tyyliinsä epäkohtia tyttöjen ja naisten asemassa. Minna Canth kritisoi julkisesti tyttökouluja ja kannatti yhtenäiskoulua. Hänen ansioksi katsotaan Helsinkiin perustetun ensimmäisen suomalaisen yhteiskoulun syntyminen. Teoksessa pojat vähättelevät tyttöjen koulua ja opiskelua. Tiedonhaluiset tyttökoulun oppilaat päättävät itse kuitenkin opiskella lisää ja vaativat filosofiaa ja parempaa opetusta. Erikoista on, että teoksessa mainitaan Charles Darwin, ja nuori lukiolaispoika selittää tytöille muurahaisten toimintaa ja aivojen rakennetta. Hanna kuvataan koko teoksen läpi hyvin uskonnolliseksi, joka turvautuu Jumalaan. Lopussa kuitenkin pettynyt Hanna luopuu uskostaan, rukoilemisesta ja kirkossa käymisestä. Aikanaan tämä "jumalanpilkka" on varmasti kohahduttanut. Kiinnostavaa oli tekstissä ilmenevät viittaukset Hannan ja tyttöjen välisiin keskinäisiin suhteisiin, joista tihkuu erotiikkaa.

"Niin meheviksi ja pehmeiksi olivat huulet käyneet kermasta ja rasvamaisesta rieskasta, että heidän toden totta teki mieli suudella toisiaan, vaikka se tällä kertaa jäi sikseen, kun Anna Sohvi seisoi siinä vieressä katselemassa. Ruotsin kielellä he siitä keskenään puhuivat, ettei Anna Sohvi olisi ymmärtänyt. " (230, Minna Canth. Anna-Liisa ja muita teoksia, WSOY 1997)

Rohkeaa Canthilta ja tämä ei ole ainoa kohta! Mitä teoksia suosittelisitte Canthilta seuraavaksi luettavaksi? Anna-Liisan ja Työmiehen vaimon olen aikaisemmin lukenut.