Sivut

lauantai 24. maaliskuuta 2012

Minna Canth: Hanna

Tällä viikolla vietetty Minna Canthin päivä ja Jennin postaus innosti minua lukemaan Canthin teoksen Hanna (1886). Hannaa on luonnehdittu pitkähköksi novelliksi, mutta enemmänkin kuvailisin sitä pienoisromaaniksi. Päähenkilö Hanna on nuori tyttö, jonka elämä järkkyy, kun hänelle paljastuu isänsä, kamreeri Mellinin juominen. Hannan äiti odottaa myöhään yöllä miestään kotiin ja Hanna valvoo viereisessä huoneessa äitinsä mukana. Lopulta Hanna syöksyy huoneesta estämään äitinsä osumista isän nyrkin tielle. Hanna havahtuu vähitellen näkemään äitinsä alistetun aseman.



Hanna käy tyttökoulua ja viettää huoletonta kesälomaa ystäviensä kanssa maalla. Hän ihastuu lyseolaispoikaan Woldemariin. Monilta sydänsuruilta Hanna ei kuitenkaan tule välttymään. Myöhemmin kihlautuessaan salaa helsinkiläisen opiskelijan kanssa, osoittautuu tämä petturiksi. Isä yrittää myös naittaa tytärtään vanhemmalle miehelle, mutta Hanna kieltäytyy ja uskaltaa asettua isäänsä vastaan. Hannan haave on opiskella tyttökoulun jälkeen opettajaksi, mutta molemmat vanhemmat vastustavat tyttöjen opiskelua. Seuraelämän huvitukset ja avioituminen, miestä varten oleminen ovat virkamiehen tyttären tulevaisuuden kuvat, joita Hanna yrittää sitkeästi vastustaa.



Hanna on nuoren tytön kasvutarina. Canth kuvaa taidokkaasti tytön psykologista tunne-elämää, epävarmuutta ja heikkoa itsetuntoa. Hannan elämä ja opinhalu on tukahdettu kotona istumiseen ja miesväen paitojen ompelemiseen. Hannalla on masennuskausia, jolloin hän ei jaksa nousta ylös sängystäkään. Toini Havu esittää esipuheessa kirjailijan kärsineen masennuksesta teosta kirjoittaessa ja siinä esiintyvistä valoisampien tunnelmien vaihtumista tummiin ja synkkeneviin sävyihin. Naturalistisia piirteitä sisältävän Hannan tarinan loppu ei ole kovinkaan onnellinen.



Canth nostaa esille ominaiseen tyyliinsä epäkohtia tyttöjen ja naisten asemassa. Minna Canth kritisoi julkisesti tyttökouluja ja kannatti yhtenäiskoulua. Hänen ansioksi katsotaan Helsinkiin perustetun ensimmäisen suomalaisen yhteiskoulun syntyminen. Teoksessa pojat vähättelevät tyttöjen koulua ja opiskelua. Tiedonhaluiset tyttökoulun oppilaat päättävät itse kuitenkin opiskella lisää ja vaativat filosofiaa ja parempaa opetusta. Erikoista on, että teoksessa mainitaan Charles Darwin, ja nuori lukiolaispoika selittää tytöille muurahaisten toimintaa ja aivojen rakennetta. Hanna kuvataan koko teoksen läpi hyvin uskonnolliseksi, joka turvautuu Jumalaan. Lopussa kuitenkin pettynyt Hanna luopuu uskostaan, rukoilemisesta ja kirkossa käymisestä. Aikanaan tämä "jumalanpilkka" on varmasti kohahduttanut. Kiinnostavaa oli tekstissä ilmenevät viittaukset Hannan ja tyttöjen välisiin keskinäisiin suhteisiin, joista tihkuu erotiikkaa.

"Niin meheviksi ja pehmeiksi olivat huulet käyneet kermasta ja rasvamaisesta rieskasta, että heidän toden totta teki mieli suudella toisiaan, vaikka se tällä kertaa jäi sikseen, kun Anna Sohvi seisoi siinä vieressä katselemassa. Ruotsin kielellä he siitä keskenään puhuivat, ettei Anna Sohvi olisi ymmärtänyt. " (230, Minna Canth. Anna-Liisa ja muita teoksia, WSOY 1997)



Rohkeaa Canthilta ja tämä ei ole ainoa kohta! Mitä teoksia suosittelisitte Canthilta seuraavaksi luettavaksi? Anna-Liisan ja Työmiehen vaimon olen aikaisemmin lukenut.

13 kommenttia:

  1. Pidin Hannasta kovasti - seitsemäntoistavuotiaana. En tajunnut erotiikkaa ollenkaan, tai ainakaan nyt en muista sitä, mihinköhän olen keskittynyt lukiessani? :D

    Suosittelen Papin perhettä, joka keskittyy porvareihin ja loppuu varsin positiivisesti. :)

    Kiitos hienosta Canth-postauksesta!

    VastaaPoista
  2. Hei Noora ja kiitos! Yllätyin itsekin lukiessa, miten suoraan tekstissä tuli eroottisia vihjauksia tyttöjen ystävyyssuhteissa. Toisaalta sitten naisten ja miesten välisiä suhteita kuvattiin hyvin moralisoivaan sävyyn.

    Papin perhe kiinnostaa, koska haluaisin lukea Canthilta jonkun positiivisemman lopun. Hannasta jäi ehkä vähän "onneton olo".

    VastaaPoista
  3. Voi, Canthin Hanna on niin sydäntäriipaiseva (luin sen kotimaisen kirjallisuuden opintoihin melkein kymmenen vuotta sitten)! Vähän samantapaisena melankolisena lukuelämyksenä on jäänyt mieleen Teuvo Pakkalan Pieni elämäntarina, suosittelen!

    VastaaPoista
  4. Hanna on niitä harvoja Cantheja, joista EN pitänyt. Hannan passiivisuus ärsytti niin paljon, vaikka se onkin uskottavaa ja ajan henkeäkin noudattavaa.

    Suosittelen Kauppa-Lopoa. Siinä teemana on ikuisuuskysymys siitä, milloin varastaminen on oikeutettua...

    VastaaPoista
  5. Hei Maria, Pakkalan romaaneihin minulla on ollut tässä pian tarkoitus tarttua. Kiitos vinkistä!

    Hei Morre, Hanna on kieltämättä todella passiivinen ja hämmästytti, kun hän joskus uskalsi olla eri mieltä, vanhempiaan vastaan. Voisi ajatella, että hän käytti passiivista vastarintaa, kieltäytymällä huvituksista ja jäädessään kotiin kököttämään. Useinhan Hanna halusi istua piilossa, huomaamattomana muiden seurassa.

    VastaaPoista
  6. Minusta Hanna on ihana, ihana kirja! En muista varmasti lukeneeni Canthilta muita kuin tämän ja Työmiehen vaimon, mutta suosittelen rohkeasti Salakaria, joka on minulla lukulistalla seuraavaksi, ja jota on minulle suositeltu ja kehuttu.

    VastaaPoista
  7. Edellä mainittujen lisäksi kannattaa tutustua Canthin novelleihin, jos Hanna kerran miellytti. Toisaalta Theodolinda Hanssonin romaani "Martta" on kiinnostava vastakirjoitus Canthin "Työmiehen vaimolle", jos kiinnostaa, miten Canthiin reagoitiin uskonnollissävyitteisissä kirjailijapiireissä.

    Canth yritti hiukan kuvata myös nuoren miehen psykologiaa luonnoksessaan "Petter Kivimaa", mutta syystä tai toisesta tuo jäi keskeneräiseksi eikä koskaan valmistunut. Katkelma on luettavissa Kuopion kaupunginkirjastosta mikrofilmiltä ja toivon mukaan tulevaisuudessa netistäkin. Siinä nuorukainen nolaa itsensä rakastettunsa silmien edessä ja pohtii mm. näin (teksti hiukan siistitty):

    "Petteriä harmitti. Kurkkuun nousi karvas pala ja kyyneleet tahtoivat tunkeutua silmiin. Hän nuoli ja kakisteli ja koetti aina välillä rohkaista luontoaan vaimealla kirouksella, vaikkei se muuten tapojaan ollut muullon, paitsi näin erityiskohdissa. Hän oli siitä ennen aina huomannut suurta lohdutusta, mutta tällä kertaa se ei vähääkään auttanut. Mieli painui vaan alas kuta enemmän hän ajatteli sitä naurettavaa vaikutusta, jonka hän oli tehnyt ensin kaatuessaan, sitten seisoessaan siinä kuin mikäkin tomppeli ryöjäisessä suutussaan [nutussaan?]. Tämän tapahtuman jälkeen hänellä ei enää ollut pienintäkään toivoa, sen hän nyt ainakin tiesi ja tunsi. Irenen silmissä hän tästä lähtein oli vaan koomillinen olento, ei siinä auttanut mikään."

    VastaaPoista
  8. Hei Karoliina ja hienoa, kun löytyi näin monta Hannan lukijaa! Hanna kyllä teki vaikutuksen minuun lukijana ja jää vahvaksi lukukokemukseksi!

    Hei Matti, ja iso kiitos tuosta linkistä, mikä löytyy nimesi alta! Aivan mahtava wiki-aineisto, josta voi lukea kirjailijoiden teoksia verkosta. Theodolinda Hanssonin Martan lataan ja paljon muitakin omalle lukulaitteelleni. Olen ihan onnessani! :) Toivottavasti tuo Petter Kivimaa tulee tosiaan myös verkkoon. Kiinnostavaa!

    VastaaPoista
  9. Hei Hannele, suosittelen lukemaan Canthia! Teoksiahan löytyy myös ruotsiksi.

    VastaaPoista
  10. Moikka! Kivasti kerrot :)

    Kysyisin vaan että monta sivua ja lukua kirjasa on?
    Ja että voisitko laittaa etukannesta kuvan/minkä värinen kansi siinä on, onko se liila vai siinen vai jotain muuta? :) Kiitos!

    VastaaPoista
  11. Mitä lopussa käy?

    VastaaPoista
  12. Jos tähän vielä voi vastata, niin Köyhää kansaa on aika hurja ja realistinen kuvaus köyhyydestä.

    VastaaPoista